Valaan villapaita

Neljä

2012-02-15T02:16:00.000-08:00

Eilen meillä ei juhlittu ystävänpäivää, vaan Pienoismallin nelivuotissynttäreitä. Päivänsankari on edelleen hurjan kiinnostunut dinosauruksista, joten ompelin pojalle lahjaksi pteranodonin.

Materiaalina jälleen kerran miehen vanhat sammarit ja muuttama tilkku vanhoista pellavahousuista. Siipien sisällä on kankaaseen käärittyä rautalankaa, pysyvät noin vähän paremmin asennossa.

Ohje on peräisin tästä mainiosta kirjasta, jonka löysin Hollannista kirpputorilta viime syksynä. Aivan loistava opus! Ei mitään perinteisiä nalleja ja pupuja, vaan dinosauruksia, liskoja ja lohikäärmeitä, nostalgiseen 1970-luvun tyyliin riemunkirjavista kankaista ommeltuina. Kaavat ja ohjeet ovat varsin vapaamuotoisia, mutta pienellä pähkäilyllä niistä selviää. Tässä vielä kuva kirjan pteronodonista, tuossa etualalla lentelee rhamphorhyncus.

Lahja oli mieluinen, ja dinosaurusleluja tilattiin heti lisää – mieluiten "kaikki dinosaurukset ja meren eläimet", mutta siihen eivät taida aika, housunlahjevarasto saati taidot riittää. Mutta melkoisella varmuudella voin luvata, että housunlahkeista ommeltuja dinoleluja nähdään tässä blogissa vielä monen monta kertaa.

Kakkua leivottiin tietysi myös – ohjeen nappasin Kauhaa ja rakkautta -blogista. Lisäsin täytteeksi banaania ja kermavaahtoa, koska päivänsankarin toiveena oli suklaatäytekakku. Kakku oli tuhtia mutta oikein hyvää. Nelivuotiskakkuun sopii legoukko koristeeksi enemmän kuin hyvin.

Helmikuu on mielestäni aina ollut vähän tylsä välikuukausi talven ja kevään välillä, mutta nykyään se sujuu paljon mukavammin kaksien synttärien voimin!

Sormiharjoituksia 3

2012-02-12T10:20:00.000-08:00

Robotti ja nalle pahvipakkaukseen. Näitä joutuu varmaan jokainen pienten lasten äiti tekemään.

Musteinen Rikke

2012-02-09T05:20:00.000-08:00

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:

...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:

...kudottuna Rikke-myssyksi:

Aika kiva.

Yksi

2012-02-07T10:35:00.000-08:00

Meillä juhlittiin eilen Palleroisen ensimmäistä syntymäpäivää. Pikkuruisesta varaslähdön elämään ottaneesta rääpäleestä on kasvanut touhukas, ehtiväinen, aurinkoinen, melkein-kävelevä iso poika. Viisas lastenlääkäri sairaalassa sanoi, että vuoden päästä kukaan ei huomaa, että alkutaival oli vähän kivikkoinen. Silloin sitä ei meinannut uskoa, mutta onneksi lääkäri oli oikeassa. Tein pojalle lahjaksi oman unikisun, sillä isoveljelle unikisu on tärkein unikaveri – oltiin jo vähän huolissaan, kun pikkuveljellä ei ollut omaa kisua. Toistaiseksi kakku oli kyllä pehmeää pakettia kiinnostavampi.

Tässä kisut yhteispotretissa, ja kuten näkyy, toista on halattu tiukasti monena yönä. Materiaalina molemmissa vanhat kesähousut, ja jemmasta löytynyttä puuvillaa.

Äidin pikku hurmuri:)

Harmaat ruusut

2012-02-04T06:50:00.000-08:00

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:

...ja pesun jälkeen:

Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:

Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Kaiken varalta

2012-01-31T02:42:00.000-08:00

Tietysti sitä yrittää lapsiaan vahtia ja pitää aisoissa. Mutta siltä varalta, että salamannopea ipana ottaa ja sinkoaa ties minkä houkutuksen perään, tein pojalle rannekorut joissa on vanhempien puhelinnumerot. Löytää sitten helpommin takaisin omiensa luo.

Oikeasti jokaisessa valkoisessa helmessä on numero, mutta jotenkin ajatus oman puhelinnumeron jakamisesta koko internetin kanssa ei tuntunut kovin fiksulta. Idean tuohon koruun löysin Pinterestistä, joka on ihana, inspiroiva, hyödyllinen, koukuttava aikasyöppösivusto.

Neulegraffiti

2012-01-28T07:47:00.000-08:00

Tai no, virkattuhan tuo on. Bongattu tänään iltapäiväkävelyllä.

Tykkäämistä

2012-01-25T07:22:00.000-08:00

Kudoin tavislapaset vastapainoksi kaikille tyhmille kirjoneulelapasille. Tykkään näistä kamalasti! Lankana on vähän aikaa sitten kehräämäni BFL, josta tykkäsin kovin. Lanka oli ihanaa kutoa, ja raidatkin menivät jos eivät nyt ihan tasan, niin nätisti kumminkin. Kokeilin myös minulle uutta tapaa tehdä peukalokiila (ohjeen intialaiseen peukalokiilaan löysin täältä), tykkäsin siitäkin kovasti.

Kudoin lapasia vaalien tulosta jännäten, mistä johtuen oikean käden lapasessa on ehkä hiukkasen tiukemmin kudottu kohta. Tykkäsin vaalien lopputuloksesta. Tykkään tosi paljon myös tuosta sinihaalarisesta kaverista.

Sydämen tekeminen sormilla oli yllättävän vaikeaa, katsokaa vaikka:

Kuvista kiitos ystävälle, josta tykkään myös.

Ärrinmurrin

2012-01-22T00:43:00.000-08:00

Aloitin innoissani kutomaan Totoro-lapasia rouheasta villalangasta. Sujui hyvin, lanka oli kivan tuntuista ja kirjoneule koukuttavaa, ja yhdessä illassa ehdin kutomaan ensimmäistä lapasta peukaloon saakka. Seuraavana aamuna karu totuus paljastui: lankojen kontrasti ei sittenkään ollut riittävä, vähän niin kuin olin arvellutkin – olisi kannattanut uskoa sitä pientä sisäistä ääntä. Lisäksi lapanen oli auttamatta liian pieni – tämän ei olisi pitänyt olla yllätys, kun ottaa huomioon, että ohjeen lanka oli dk-vahvuista ja omat lankani fingeringiä. Hohhoijaa. Ja arvaatte varmaan, että tuommoisen kivan rouhean takertuvaisen langan purkaminen käy kuin tanssi (sementtikengät jaloissa).

No, jos tästä kokemuksesta nyt jotain positiivista haluaa löytää, niin lanka oli kivaa, ohje oli kiva ja kirjoneuleen kutominen oli kivaa. Neuletiheyden kanssa vaan ei olla puheväleissä.

Eikä siinä vielä kaikki! Kun vastustaa, niin vastustaa oikein urakalla. Sain lahjaksi kauniiden Kissing koi -lapasten ohjeen (kiitos S!) ja valitsin langoiksi Louhittaren luolan Väinämöistä (Villavyyhdistä löytyy) ja 2,25 mm puikot. Kudoin oikein ajatuksella napakkaa, mutta katin kontit, patakinnas oli tulollaan. Värit ja malli miellyttävät kuitenkin edelleen, joten yritetään uudestaan 1,75 mm puikoilla (ne on ihan kamalan ohuet!). Pitäkää peukkuja.

Sormiharjoituksia 2

2012-01-20T05:35:00.000-08:00

Sormiharjoituksissa tällä kertaa Pienoismallin lempidinosaurus.

Rairairaitoja, osa 2

2012-01-15T23:29:00.000-08:00

Pienoismalli kasvaa huimaa vauhtia, ja pari vuotta sitten kutomani raitahaalari on jäänyt auttamatta pieneksi. Aloittelin uutta haalaria jo alkusyksystä, mutta valmista tuli vasta nyt. Noloa, mutta eipä tuo kovin kiireiseltä tuntunut, kun ei ollut pakkasta koko syksynä, lumesta nyt puhumattakaan.

Lanka on Debbie Blissin Cashmerino Arania ystävän varaston kätköistä (suurkiitokset J, pus ja mus!) ja Priimasta, raikulioranssi vetskari Stockalta. Perusraglania ylhäältä alas, lyhennettyjä kerroksia niskassa, olkapäillä ja pepun päällä, ohje on omasta piposta. Kasvunvaraa on sen verran, että jos tuo vielä ensi talvena menisi.

Poseeraukset ovat ehtaa melkein-nelivuotiasta: "äiti kato mua, kato mua!".

Haalari valmistui juuri sopivasti, ja on todettu hyväksi parilla pulkkamäkireissulla. Aamulla mittari näytti -13°C, talvi on vihdoin täällä!

Sormiharjoituksia

2012-01-14T09:34:00.000-08:00

Aikaa on aina vähemmän kuin tekemistä ja ideoita, ja joskus täytyy töniä itseään järjestämään aikaa asioille, joita haluaa tehdä. Yritän saada pitkästä aikaa tukevamman otteen kynästä ja pensselistä, joten päätin kerran, kaksi viikossa haastaa itseni piirtämään jotain. Luvassa ei ole taitavia piirroksia tai kohottavia taide-elämyksiä, vain todisteita siitä, että olen piirtänyt. Kerättiin Pienoismallin kanssa lista kaikesta mitä äidin pitäisi piirtää, joten luvassa on ainakin dinosauruksia ja puoli eläinkuntaa. Lisää aiheita saa ehdottaa, ja piirtää mukana jos siltä tuntuu. Ensimmäiseksi aiheeksi valikoitui kengät, tässä tapauksessa vanhat, loppuunkävellyt talvikenkäni hetkeä ennen roskiin lentämistä.

Varaston vuosittainen ulkoilutus

2012-01-02T23:57:00.000-08:00

Siinä se taas on, lankavarasto! Tapanani on ollut jo muutaman vuoden ajan kerran vuodessa levittää kaikki lankani pitkin olohuoneen mattoa, ja ihmetellä että onpas tätä. Tänä vuonna kuvittelin lankamäärän hieman vähentyneen, mutta katin kontit, nyt sitä on jo puolen maton verran! Langan määrä sinällään ei ahdista, vaan tilan puute. Asumme vanhassa talossa, jossa säilytystilaa ei juurikaan ole – lankaa ei siis voi jemmata mahdottomia määriä. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta olisko tuossa reilu kymmenen kiloa (ihanaa! inspiroivaa!) lankaa. Langanostolakkoa en aio itselleni asettaa, koska tiedän tasan tarkkaan miten houkutteleva kielletty hedelmä on, mutta jos nyt vähän malttia saisin langanosteluun. Kun ei tuota aikaakaan kutomiseen ihan mahdottomasti ole.

Varastossani on kaikenlaista kivaa, ja inspiraatio iskee aina kun näen kaikki ihanuudet. Määrän on kuitenkin ihan aikuisten oikeasti vähennyttävä, joten päätin tarttua Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän haasteeseen, jossa kudotaan tämän vuoden aikana kaksitoista projektia varastolangoista. Suunnitelmissa on Tinder-villatakki tummanpetroolista Cascade 220:stä, Quercus-liivi harmaasta Felted Tweedistä, Blue Whale -huivi käsinkehrätystä bling-villasta, Bubble hat -pipo Artesanon alpakkavillasta, Nightingale-sukat Wollmeisesta, Rose red -myssy ColourMartin kashmirsekoitteesta, Totoro-lapaset Rauma Finnullgarnista, Francis-villapaita jostain ColourMartin langasta, Nola's slippers -tossut Louhittaren Luolan paksusta sukkalangasta, Laar-villatakki ColourMartin angorasekoitteesta, Kalajoki-sukat Aracaunian Rancosta sekä Rustling leaves -baskeri Frog Treen alpakasta. Saa nähdä onnistuuko. Toisaalta, kaikkiin näihin löytyy sekä ohje että lanka, ja haluaisin kovasti kaikkia neuleita päästä käyttämään, toisaalta tiedän, että innostun välillä tekemään jotain ihan muuta. Yrittää aion joka tapauksessa, mutta en ota tästä sen suurempaa stressiä.

Lempivärejä ei tarvitse arvailla:)

Kehruukuituvarastoni on vallan sopivan kokoinen, ≈ 2,5 kg, ja se mahtuu mukavasti sille varattuun laatikkoon. Tämä varasto tietysti aikanaan muuttaa kasvattamaan tuota toista varastoa, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Voisin kyllä ottaa tavoitteeksi kutoa enemmän itse kehrätyistä langoista.

Uteliaana kyselen, millaisia lankavarastoja muut jemmaavat?

Yksi ainoa...

2012-01-02T02:31:00.000-08:00

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!

Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.

Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kuitu yllättää kehrääjän

2011-12-17T09:21:00.000-08:00

Jokin aika sitten kehräsin Corgi Hill Farmsin polwarth-kuitua. Tein ohutta, napakkaa säiettä (kyllä kyllä, ihan totta), jonka navajokertasin, edelleen napakalla kierteellä. Tuli nättiä, ohuehkoa, kivanväristä lankaa, jonka arvelin sopivan hienosti kynsikkäisiin. Olin niin tyytyväinen, että hyrinä kuului varmaan naapuriin asti.

Noh. Tuli aika kylvettää lanka. Lämmintä vettä, loraus greipintuoksuista Eucalania ja PUFFF. Lanka kasvoi paksuksi, pyöreäksi, kuohkeaksi naruksi. Pesussa pullahtaminen on kuulemma ihan polwarthin ominaisuus, kertoivat viisaammat. Hetken nikotteltuani totesin, että näköjään osanani on kehrätä paksuja pehmolankoja. Mihinkä sitä kissa viiksistään jne.

Ei tullut kynsikkäitä, tuli... niin, mitäköhän tästä kutoisi? Toinen Rikke, vai ehkä kauluri?

Ompeleita

2011-12-15T23:30:00.000-08:00

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.

Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!

Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.

Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.

Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!

Lahjontaa

2011-12-13T12:36:00.000-08:00

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:

...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:

Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:

Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Mulle kans!

2011-12-04T23:13:00.000-08:00

Yksi tämän syksyn suosituimmista myssymalleista taitaa olla Rikke, enkä yhtään ihmettele miksi. Juuri sopivasti lököttävät myssyt ovat ihan parhaita! Omani kudoin syntymäpäivälahjaksi (kiitos A!) saamastani suloisen pehmeästä Pigeonroof Studion Bacchuksesta (sitä saa Villavyyhdistä). Silmukoita loin 104:n sijaan 82, jotta sain sopivan napakasti istuvan reunan. Näitä voisi tehdä useammankin, ehkä ohuemmasta langasta, ehkä käsinkehrätystä?

Yhtenä iltana tällä viikolla...

2011-12-02T23:31:00.000-08:00

...meillä syötiin maa-artisokkakeittoa. Kalpean ja aneemisen näköistä soppaa, mutta älkää antako vaisun ulkonäön hämätä, maku on kaikkea muuta.

Tarvitaan puolisen kiloa maa-artisokkia, pari isoa jauhoista perunaa ja pari pientä sipulia. Nämä kuoritaan, paloitellaan ja keitetään pehmeiksi niukassa vedessä kasvisliemikuution kera. Lisätään noin teelusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä, puolen sitruunan mehu ja noin kolmasosa maustamattomasta tuorejuustorasiasta, suolaa maun mukaan. Vedetään sileäksi sauvasekoittimella. Päälle voi ripotella vaikka raejuustoa, yrttejä tai sesaminsiemeniä. Tarjoillaan hyvän ruisleivän kera.

Jälkiruoaksi lättyjä! Kannattaa kokeilla tätä amerikkalaisten pannukakkujen reseptiä:

3 munaa
2-3 rkl fariini- tai ruokosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
2,5 dl maitoa
2 dl jogurttia tai piimää
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl voisulaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja toiseen kulhoon maito/jogurtti/voiseos. Lisää seokset vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Paista kuohkeiksi pikku lättysiksi. Lisukkeet maun mukaan, meillä pöydässä oli sokeria, hilloa, omena- ja vaahterasiirappia.

Hyvää oli!

Pannukakkupäiväsukat

2011-11-29T00:07:00.000-08:00

Ostin syksyllä messuilta Ilun värjäämää sukkalankaa, jonka värit eivät ehkä ole tyypillisintä minua, mutta en vain voinut laskea vyyhtiä käsistäni. Kudoin varpaista aloittaen ihan tavalliset perussukat (Judy's magic cast on, kiilakantapää, Jeny's suprisingly stretchy bind off), ei näissä mitään ihmeellistä ole. Mukavat tavissukat. Muutama päivä sukkalangan ostamisen jälkeen kuitenkin ymmärsin, miksi minun oli aivan pakko ostaa juuri tuon väristä lankaa. Löysin nimittäin divarista kirjan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut.

Rakastin tätä kirjaa pienenä! Muistan kyselleeni kaikilta mitä elefantintöppöset olivat, ja katselleeni kuvia hartaasti. Sukkalangan väreissä jotenkin tiivistyi kirjan tunnelma, kepeä ilkikurinen pikkutyttö.

Muistan samastuneeni erityisesti tähän kuvaan, arvaatteko miksi?

Luin lapsena todella paljon ja muistan edelleen silloisen kirjastokorttini numeron – se täytettiin käsin lapulle, joka oli kirjan takakannen taskussa. Kirjaston kirjavarauksen välistä löytyi kerran lappu, jossa luki: Ei soiteta, käy usein. Nyt aikuisena olen hankkinut joitain suosikkejani divareista ja huuto.netistä, aina kun on kohdalle sattunut. Tässä ihan muutama löytö, jotka jo pelkillä kansikuvillaan herättävät sen sisäisen pikkutytön:

Muistatteko näitä?

Huopamyssy

2011-11-27T06:36:00.000-08:00

Ennen-kuvat huovutuksista ovat aina yhtä hauskoja:

Päässäni oleva säkki on aikoja sitten kudottu, parissa päivässä valmistunut huovutettu myssy Hjertegarnin Limasta (Limasta, ihihii!). Malli on yksinkertainen: aloitetaan kutomalla korvaläpät, lisätään silmukoita niskaan ja otsalle, kudotaan säkki, kavennellaan ja päätellään. Heitetään pyykkikoneeseen ja toivotaan parasta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tämä yksilö vaati hieman märkämuotoilua - päälaen kavennukset olivat muhkuraisia - mutta muotoilun jälkeen myssy olikin liian väljä. Huovutetun myssyn pitää istua päässä tiukasti, inhoan sitä että merituuli puhaltaa piponreunoista sisään. Toinen kierros pyykkikoneessa poisti löysyyden, mutta kutisti pipon liian lyhyeksi. Onneksi on ystäviä, joilla on pienempi pää kuin minulla.

Olen tehnyt samalla mallilla useamman huovutetun pipon eri langoista, Fritidsgarnista, Cascade 220:sta ja Limasta (tirsk!) – kaikki ovat huopuneet nätisti ja helposti. Pyykkikoneella tosin on suuri vaikutus lopputulokseen: vanhan kotimme pienessä koneessa myssyjä sai pyörittää 60° ohjelmassa kolmekin kertaa, nykyisen kodin pyykkituvan järeillä koneilla 40° pesukin meinaa tuottaa barbinpipoja. Kannattaa myös kutoa reilusti liian suurilla puikoilla, jotta neulospinta huopuu nätisti.

Jospa seuraava myssy sitten sopisi omaan päähän.

Menninkäismyssyjä

2011-11-18T08:53:00.000-08:00

Kudoin pojille pipot Tour de Fleecen aikana kehräämästäni Louhittaren Luolan böffisilkistä, mallina Woolly Wormheadin menninkäishenkinen Quynn. Malli on aivan ihana, ja ohje niin selkeästi kirjoitettu että minäkin ymmärsin. Myssy pysyy hyvin päässä, ja suojaa otsan sekä korvat. Tykkään ja suosittelen!

Lankaa oli n. 100 g ja 200 metriä, jäljelle jäi vielä nöttönen. Lanka oli ohjeen suosituslankaa ohuempaa, joten vähän piti säätää.

Pienemmälle pojalle tein suurimman koon, ainaoikean reunuksen tosin tein ohjetta korkeammaksi. Isomman pojan pipoon lisäsin isoimpaan kokoon kuusi silmukkaa, ja hyvä tuli. Ohjetta on helppo muokata isommaksi, mikä onkin hyvä juttu, sillä poikien isäkin ihastui malliin. Tässä näkee noitten myssyjen kokoeron:

Pidän näistä pipoista kovasti, sopivat näille pikku peikoille mainiosti. Nenunenu!

Hampaat irvessä

2011-11-08T04:59:00.000-08:00

Paikkasin miehen farkut.

Marjapuuronpunainen

2011-11-07T07:03:00.000-08:00

...on yksi siskoni lempiväreistä. Sisko oli taannoin putkiremontin aikana suureksi avuksi asumisjärjestelyjen sumplimisessa, joten kiitokseksi kudoin hänelle huivin. Malli on Veera Välimäen Blackcurrant shawl, lanka itse kehräämääni böffisilkkiä Corgi Hill Farmsilta. Suosittelen lämpimästi sekä ohjetta että villakauppiasta.

Muokkasin ohjetta sen verran, että kudoin keskiosaa niin kauan kuin ensimmäistä lankaa riitti, ja reunusta niin kauan että toinen lanka loppui. Viimeiset kerrokset veivät jo aika hyvän tovin, kun silmukoita oli rapian viisisataa.

Huivin reunan lanka on kehrätty eri värjäyserän villasta, joka on ihan eri sävyinen, vaikka saman nimen alla olikin. Ei haittaa, näyttää oikeastaan vain hauskalta, kun reunus korostuu noin. Huivi on iso ja suloisen pehmeä, siihen kelpaa kääriytyä ilmojen viiletessä.

Dinosauruskeksejä

2011-11-05T02:34:00.000-07:00

...saadaan niin, että tyrannosaurus rex tallaa juuri uunista otettujen suklaakeksien päälle. Kolmevuotias arvostaa. Erinomainen keksiohje löytyy täältä – meidän kekseissä ei tosin ollut pähkinöitä, mutta oikein hyviä niistä tuli silti. Ulkoa rapeita, sisältä pehmeitä.

Tyrannosaurus rex suosittelee!

Onnistunut epäonnistuminen

2011-11-03T02:50:00.000-07:00

Terveisiä syyslomalta! Meidän perhe vietti mukavan viikon Hollannissa, tavattiin ystäviä ja sukulaisia, vierailtiin kurpitsajuhlilla, nähtiin Piet Hein Eekin studiolla ihania (ja peevelin kalliita) huonekaluja ja bongattiin neulegraffiteja Leidenissä. Mukavaa oli, viikko humahti ohi yhdessä vilauksessa.

Joskus viime keväänä aloitin perusvillatakin Dropsin Alaskasta, tutulla The Tailored Sweater -metodilla. En tiedä mikä meni vikaan (syytän maidontuotantoa ja hormoneja), mutta takista tuli aivan liian pieni. Tämän pikkuseikan huomasin tietysti vasta loppumetreillä, joten ei huvittanut purkaa. Tuli sitten mieleen, että miehen sisko, minua huomattavasti kapoisempi naisihminen, on jo jonkin aikaa varovasti toivonut neulelahjaa. Sisko ilahtuikin kovasti kuullessaan että saisi pipon sijasta villatakin. Onnea epäonnessa!*

Takki oli hänelle hiukkasen liian väljä, joten neule pyörähti pari kierrosta anopin kuivaajassa, ja hyvä tuli. Alaska tiivistyi oikein nätisti, ja varmaan huopuisikin, jos sitä kauemmin kuivausrummussa pyörittäisi. Oikein mukavan tuntuista lankaa muutenkin, voisin hyvin käyttää sitä toistekin.

Yksi pieni, tosin taas onnekas moka, takista vielä löytyy. Kauluksessa on osa kudottu superwash-villalla, joten sepäs ei huopunutkaan. Iltahämärissä tuota kudoin, ja samanväristä, samanpaksuista harmaata oli eksynyt neulekassiin toisesta projektista... mutta tuon mokan ansiosta kaulus laskeutuu oikein nätisti, joten sovitaan, että se on salaa itseltä harkittu designelementti.

Piristeeksi virkkasin kukkasen Hedda-piposta ylijääneellä langlla. Koristeena nappeja, helmiä ja sitä nauhaa, jota löytyy aina kaupan paitojen olkasaumoista.

Tykkään takista kovasti, joten aion kutoa toisen samanlaisen itselleni – pitää vain olla tarkempi mittojen kanssa. Sitä ennen pitää kuitenkin saada valmiiksi pari keskeneräistä neuletta.

*Kuulostaa ihan Johan Cruijffilta, joka päästelee suustaan syvällisiä lausahduksia tyyliin "Ieder nadeel heb z'n voordeel", eli jokaisella haitalla on hyötynsä.

Arkkitehtoninen pipo

2011-10-21T11:52:00.000-07:00

Pienoismallin itse valitsemasta langasta ja mallista tehty pipo valmistui jo viikko sitten, mutta tämä tekniikan ihmelapsi epähuomiossa poisti ensimmäiset kuvat kameran muistikortilta.

Malli on Jared Floodin Koolhaas, se, jonka kaikki taisivat kutoa jo viime vuonna. Poikkesin ohjeesta sen verran, että aloitin 88:lla silmukalla 104:n sijasta, ja päälaen kavennukset tein sinnepäin, kun ohje juuri sillä hetkellä leikki kuurupiiloa. Lanka on Villavyyhdistä ostettua Cascaden Greenlandia, mukavan tuntuista kutittamatonta superwash-merinoa.

Pienoismalli tykkää, ja sehän on tärkeintä.

Arkkitehtuurista kiinnostuneille: Rem Koolhaas.

Nuorna vitsa väännettävä

2011-10-11T05:33:00.001-07:00

Käytiin moikkaamassa lankakaupan tätiä.

Hyvässä seurassa

2011-10-10T10:28:00.000-07:00

Vietin viikonlopun Päivölässä Syksyn Kuitupitoisissa Kokoontumisajoissa. Reilu 40 naista, 25 rukkia, villaa, lankaa, tähdenlentoja, naurua ja kälätystä. Paljon naurua ja kälätystä.

Vieruskaverin rukkia koristi lammaslauma:

Samainen kaveri innostui kehräämään pilvenhattaroita:

Houkutuksia oli paljon:

Todella paljon:

Uskoisitteko, että tässä kehrätään ensimmäistä kertaa? Toiset ovat luonnonlahjakkuuksia.

Ystävän vaatetus sointui kauniisti neuleeseen:

Sääkin suosi:

Kiitokset kanssakälättäjille, ja erityisen lämmin kiitos järjestäjille. Oli taas niin hauskaa!

Heippa!

Lisää lankaa!

2011-10-06T12:50:00.000-07:00

Itsetehtyä tällä kertaa. Pulukaton pehmoista merinosilkkiä, 116 gr/300 m sävyssä Dusky plum. Väri ei ole todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, mutta tämä lanka onkin lahja siskolle.

Louhittaren luolan Valaan syvänmerenlaulu, 60% böffiä, 20% silkkiä, 20% firestaria, 150 gr/380 m – sanoo auringossa isosti bling! Mun kehräämäksi suorastaan tiukkakierteistä lankaa. Pitäkää peukkuja, että lankaa on riittävästi valittua huivimallia varten.

Louhittaren luolan navajokerrattua böffisilkkiä, 86 gr/176 m. Pienoismalli toivoo tästä pipoa, joten pipo tästä tulee.

Lankaa!

2011-10-03T11:41:00.000-07:00

Bongaa kuvasta Pienoismalli:

Lankakaupan avajaiset olivat niin hauskat, että onnittelin itseäni meikittömyydestä, ripsivärit olisivat nimittäin olleet pitkin poskia. On se kyllä hienoa, että lähin lankakauppa on kaupungin paras lankakauppa.

Tässä ensimmäiset ostokseni uudesta kaupasta! Omaa tunikaa varten Geilskin Tund uldia, ja etualalla Pienoismallin itse valitsema pipolanka. Pojan isä totesi langan nähdessään että "Eikös meillä kotona ole tuon väristä lankaa jo aika paljon?". On toki, mutta ei tämä olekaan minulle. Äitinsä poika selvästi:)

Huomenna sitten!

2011-09-30T05:44:00.000-07:00

Lankakauppavakooja täällä taas hei!

Ihan hetki sitten naapurissa...

2011-09-29T05:35:00.000-07:00

Meidän nurkilla tapahtuu

2011-09-29T00:52:00.000-07:00

Kotinurkilla on liikehuoneisto, jossa on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista.

Aivan meidän lähelle avataan nimittäin lankakauppa! Epäilemättä turmiollista lankavarastolleni (lankean varmasti eeppisesti, odottakaa vain), mutta ihan hirmuisen hienoa noin muuten. Ihania lankoja, mahtavan mukavat kaupantädit ja viihtyisä puoti, mitä sitä muuta voisi toivoa. Hengaillaan Palleroisen kanssa tuolla varmaan riesaksi asti:)

Isosta takaseinästä tulee kuulemma Cascade-seinä. En tiedä teistä, mutta ainakin oma sydämeni lyö hiukkasen nopeammin jo pelkästä ajatuksesta.

Avajaisia vietetään jo tämän viikon lauantaina! Ehkä näemme siellä:)

Puuhelmiä, pöllö ja pipo

2011-09-27T00:53:00.000-07:00

Viime sunnuntaina meillä askarreltiin puuhelmistä rannekoruja.

Helmet olen ostanut Figuluksesta Hakaniemen hallin yläkerrasta, ja siitä Tikkurilan perukoilla olevasta helmikaupasta, jonka nimeä en koskaan muista (korutarvikekauppojen nimi on aina helmijotain, enkä koskaan erota niitä toisistaan). Helmet näyttivät kulhossa niin hauskoilta, että taidan etsiä niille sopivan lasipurkin, ja laittaa silmäniloksi hyllynreunalle.

Pienoismalli auttoi värien valitsemisessa, mikä olikin tarkkuutta vaativaa puuhaa. Koruja syntyi monta, yksi pojalle itselleen, yksi isille, äidille monta, lahjaksikin puolenkymmentä. Hauskaa oli!

Omaan koruuni laitoin vielä tuommoisen pöllöhelmen, koska pöllöt ovat kivoja. Nuo toisen korun tummansiniset helmet näyttävät aivan mustikoilta, eikö vain?

Näistä tuli suloisen nostalginen olo, silloin aikoinaan lapsena puuhelmistä askarreltiin yhtä ja toista. Lasten myötä mieleen on noussut monia omasta lapsuudesta tuttuja puuhia, joita on nyt kiva toistaa oman jälkikasvun kanssa. Muutenkin moni 70-luvun asia on alkanut näyttää hurjan kivalta – olen jo jonkin aikaa kopsutellut menemään puukengissä ja sammareissa, seuraavaksi varmaan kudonkin sitten ponchon (vitsi, vitsi!).

On täällä kudottukin, lahjapakettiin valmistui Palleroisen esittelemä myssy. Lankana kaksinkertaista Sivillaa ja nelinkertaista Grignasco-merinosilkkiä. Tuli pehmeä ja lämmin, toivottavasti lahjan saajakin (tai pikemminkin lahjansaajan äiti) tykkää. Kuvasta voi bongata myös isin rannekorun.

Äitivalas

2011-09-24T05:44:00.000-07:00

Jos edellinen ompelus oli pieni ja tarpeellinen, niin tämä on iso eikä ollenkaan välttämätön. Ompelin pojille vielä yhden valaan, jossa koon määräsi lahkeen pituus. Tulihan siitä aikamoinen, puolivuotiaan vauvan kokoinen – Pienoismallin mukaan tämä on äitivalas.

Valasta on mukava halia, ja se toimii myös tyynynä löhöilijälle. Pojat tykkäävät.

Seuraavaksi lelutehtaalta on tilattu sammakko, jonka voi laittaa taskuun. Onkohan mulla vihreää kangasta?

Pieni mutta tarpeellinen...

2011-09-22T03:53:00.000-07:00

...on tämä ompelus. Kameran kaulanauha oli hiostava, hankala ja ruma, joten kieputin niskan kohdalle pehmusteeksi vanhaa t-paitaa, ja päällystin koko hoidon pöllökankaalla. Paljon mukavampi käyttää, ja kivemman näköinenkin.

Savihelmet

2011-09-19T09:50:00.000-07:00

Löysin lapsuudenkodistani äitini 80-luvulla tekemät keramiikkahelmet, ja pujottelin ne vaijeriin koruksi. Ketju ei oikeastaan ole ollenkaan omaa tyyliäni, mutta tuo elävästi mieleen lapsuusmuistoja. Näiden helmien innoittaja oli muistaakseni jäkälän peittämä kallio.

Äitini alkoi harrastaa kaikenlaista taiteellista kuopuksenkin (eli minun) kasvettua koululaiseksi. Sota-ajan lapsena äiti ei voinut nuorena lähteä opiskelemaan taidealaa, töihin oli mentävä heti kansakoulun jälkeen. Keski-iässä äiti otti vahingon takaisin, ja osallistui maalaus-, valokuvaus-, posliinimaalaus- ja keramiikkakursseille, harrasti sydämensä kyllyydestä. Nykyään ikää on enemmän kuin terveyttä, joten taiteen tekeminen on jäänyt.

En tiedä, olisinko päätynyt luovalle alalle ilman äitini kannustusta. Kenties – mutta ihan varmasti tiedän, mistä omat lahjani ovat peräisin.

Ai niin. Laitoin huutonettiin pieneksi jääneitä vauvanvaatteita, lisää tulee kunhan ehdin kuvaamaan ja naputtelemaan. Jos tarvitset vauvantarvikkeita ja -vaatteita, niin käyhän huutamassa pois. Klik klik.

Sininen kausi

2011-09-06T23:51:00.000-07:00

Innostuin tekemään vielä muutaman korun, joista huomaa että menossa on sininen kausi. Kirkaslasisen ketjun kaveriksi rannekoru sinisistä lasihelmistä:

Kaulakoru siemenhelmistä - tässä on rinnakkain viisi hieman eripituista ketjua, joten tuo asettuu nätisti kaulalle:

Lopuksi vielä sudenkorentokorvikset, joita voi käyttää äidin vapaailtoina:

Tarvikkeet koruihin olen hankkinut sieltä täältä, Etsystä ja koti- sekä ulkomaisista korukaupoista, netistä ja messuilta. Lisää koruja luvassa lähiaikoina, sinisen kauden lisäksi menossa on myös korukausi.

Vihreitä omenoita

2011-08-30T23:19:00.000-07:00

Meillä luetaan paljon, ja usein samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan. Viime talvena yksi suosikeista oli Astrid Lindgrenin Osaa Lottakin ajaa, kirja josta pidin kovasti itsekin pienenä. Kirjassa on Ilon Wiklundin hurmaava kuvitus, ja yhdessä kuvassa katse tarttui Lotan isosiskon villatakkiin. En tiedä viehätyinkö kuvan tunnelmasta, pyörällä katua alas viilettävän tytön olemuksesta vai mistä, mutta halusin ehdottomasti samanlaisen vihreän villatakin.

Varastosta löytyi sopivasti villatakillinen omenanvihreää Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Arania, joten pääsin aloittamaan saman tien. Mallina on taas kerran luotettava Tailored Sweater Method. Sivuille tein kierretyin silmukoin neulotun resorin, ja vasemmalle puolelle pienen taskun puhelinta varten. Nappilista on helmineuletta.

Pidin langasta, sitä oli mukava kutoa ja väri on todella kaunis. Nähtäväksi jää miten se kestää käytössä, mutta odotukset ovat korkealla. Kudoin muutama vuosi sitten pitkän ulkotakin saman valmistajan Donegal Chunky Tweedistä, ja se on pysynyt hyvänä ahkerasta käytöstä huolimatta.

Viime vuonna Tuomaanmarkkinoilta ostetut napit tuoksuvat edelleen vienosti katajalta.

Takista tuli yksinkertainen ja mukava, ja uskon että tätä tulee käytettyä paljon, kunhan säät vielä hieman viilenevät. Syksy on jo melkein tullut, ihanaa!

Vornalainen Hedda

2011-08-29T04:45:00.000-07:00

Varoitus! Seuraava postaus sisältää mainostusta ja enablointia.

Joskus kesän alussa sain Louhittaren Luolan Tuulialta kokeiltavaksi aran-vahvuista villalankaa sekä langalle sopivan ohjeen. Tykkäsin langasta kovasti, se on mukavan rouheaa ja tuo palmikot esille oikein hyvin. Lanka on väriä ja nimeään (Valaan laulu! Voisko olla parempaa nimeä? Tuskin!) myöten niiiin mua. Taidan haluta tätä lisää.

Myssyn malli on Vilma Vuoren Hedda, oikein kiva sekin. Palmikoitten kutominen on koukuttavaa ("mä teen vaan tuohon seuraavaan palmikonkiertoon vielä"), ja myssy valmistuikin muutamassa illassa.

Louhittaren Luolan lankoja saa ostaa ainakin Titityystä, Tinttamarellista ja pian aukeavasta Villavyyhdistä. Heddan ohje löytyy Ravelrysta.

Klikkailut omalla vastuulla sitten.

Koruja

2011-08-21T06:52:00.000-07:00

Käytän mielelläni koruja, mutta tällä hetkellä niiden pitämistä rajoittaa eräs pieni ihminen, joka osaa tarttua ja vetää, muttei päästää irti. Tulee käytettyä enimmäkseen sormuksia ja rannerenkaita. Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan:

Ihanan värisiä nuo neliskanttiset. Välissä siemenhelmiä.

Näistä tulee mieleen kasarikaulakorut, muistatteko?

Erikokoisia ja -sävyisiä lasihelmiä. Tämän korun ainoa huono puoli on se, että lukon avaamisen ja sulkemiseen tarvitsee apua.

Helmiä oli sen verran paljon, että tein pienoismallin kummitädillekin rannekoruja syntymäpäivälahjaksi.

Aiemmin keväällä tein korvakorut veljenpojan lakkiaisiin. Näistä tuli oikein kivat, mutta tällä hetkellä en tosiaan niitä uskalla käyttää.

Seuraavaksi sitten neuleita. Tai ompeluksia. Katsotaan kummat saan kuvattua ensin. Mihin tää aika oikein katoaa?

Liefde, oh spinnewielliefde

2011-08-02T09:13:00.000-07:00

Pari viikkoa sitten olimme lomailemassa Hollannissa, ja vierailimme Louëtin tehtaalla Lochemissa. Rakastan omaa S10-rukkiani, ja pidän firman muistakin malleista, joten reissu oli vähän kuin lapselle visiitti karkkitehtaalle. Meille toimintaa esitteli hurmaava Willy Broeke, joka on ollut Louëtilla töissä lähes alusta asti, ja joka oli jo aiemmin vastannut useampaankin sähköpostiini. Louët valmistaa rukkien lisäksi myös kangaspuita, karstamyllyjä, kirjansidontavälineitä sekä mittatilauskeittiöitä, niistäkin näimme vilahduksen.

Esittelyhuoneessa oli nähtävillä kaikki saatavilla olevat viisi rukkimallia. Ylähyllyllä matkarukki S95 Victoria petsattuna ja luonnonvärisenä, sen alapuolella S11 Julia, nurkassa S10, viereisellä seinällä ylähyllyllä kaksipolkiminen S10DT ja sen alapuolella S17. Tuo punainen rukki siinä välissä on ihan ensimmäinen S10, prototyyppi!

Aika tavalla samanlainen kuin nykyinenkin S10. Tuo punainen väri on aivan vastustamaton!

Lyhdystä näkee, että rukilla on aikoinaan kehrätty paljon.

S10 oli Louëtin ensimmäinen tuote aloitusvuonna 1974 - ensin rukkeja tehtiin toisen perustajan, Jan Louët Feisserin (sieltä se nimi tulee) vanhempien maatilan kanalassa, mutta suosion ja kysynnän kasvaessa tehdas siirtyi asteittain isompiin tiloihin. Nykyisellä paikalla rukkeja on valmistettu vuodesta 1979. Olen usein vitsaillut, että S10 on ulkomuotonsa puolesta sopiva graafikon rukiksi, ja nyt selvisi miksi: Jan Louët Feisser on alkuperäiseltä ammatiltaan graafinen suunnittelija. Toinen perustajista, Clemens Claessen, opiskeli teollista muotoilua.

Rukkeja sai myös kokeilla (punaista ihanuutta lukuunottamatta), mikä saattoi aiheuttaa pienoista rukkikuumetta. Ilme taitaa kertoa kaiken olennaisen:

Ehkä joskus. Oikeasti en tarvitse toista rukkia, mutta oli se Victoria kyllä kiva. Tosi tosi kiva.

Esillä oli myös huikea määrä erilaisia kangaspuita (jotka muuten aina kootaan kerran ennen lähettämistä!), mutta niille suon ajatuksen vasta, jos joskus asumme nykyistä paljon väljemmin.

Yhdellä kangaspuulla oli aika hassu nimi, heti alkoi piporadiosta kuulua "Dobby has no master! Dobby is a free elf!". Oikeasti tuo nimi on tylsä lyhenne sanoista draw boy = kutojan apulainen.

Entisajan huovuttajan apuväline. Tuo sama kasvi löytyy myös anopin kukkapenkistä, kaardenbol (Dipsacus fullonum) - suomenkielistä nimeä en löytänyt. Kaarden on hollanniksi karstaamista, mutta ihan niin vahvoja eivät tuon kasvin piikit sentään ole.

Tehtaan puolella oli hiljaista ja siistiä, paikat olivat menossa kiinni kesälomien ajaksi. Emme siis nähneet yhdenkään rukin valmistamista, mutta oli silti kiinnostavaa nähdä missä kaikki tapahtuu.

Tehtaalle tullutta raakaa puutavaraa...

...ja vaneria:

Valmiita rungon osia 700 kpl:

Rukinpyöriä odottamassa rei'itystä:

Vastalakattuja:

Rullia:

Korjattavaksi tullut S10 (nykyään rukit lakataan kellastumattomalla lakalla, joten tuollaista ihanaa patinaa niihin ei enää saa):

Valmiita rukinpyöriä:

Rukinosia joka lähtöön:

Kustannuksien kurissapitämiseksi aika monet osat sopivat useampaan malliin, esim. S10 ja S17 käyvät pitkälti samanlaisilla ruuveilla, samoin Julia ja Victoria. Vielä lisää rukinosia:

S10 on valmistettu kohta 40 vuotta, ja Willyn mukaan 100 000 kappaleen raja meni rikki jo 1980-luvun alkupuolella. Tarkkaa lukua kautta aikain valmistetuista rukeista hän ei osannut sanoa, mutta sadoissa tuhansissa määrä liikkuu.

Karstamyllyn osia odottamassa kokoamista:

Victoria-lauma odottamassa pakkaamista:

Jos satutte liikkumaan tuolla suunnalla, niin menkää ihmeessä käymään! Louëtilla on esittelytilat, joihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina, tehdaskierros pitää sopia erikseen. Lisää tietoa löytyy Louëtin nettisvuilta.

Hyviä uutisia...

2011-08-01T09:05:00.000-07:00

...kivojen lankojen ystäville, klik klik.

Kesää, keskeneräisiä, kakkua ja kehruuta

2011-07-11T02:41:00.000-07:00

Alkukesä on humahtanut vauhdilla ohi. On ollut paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa, vieraita, mummulareissu ja pientä remonttia kotona (kuvia sitten kun on jotain valmista, keskeneräinen kaaos tuskin kiinnostaa ketään). Lisäksi olen saanut auttaa ystävää eräässä todella mielenkiintoisessa hankkeessa, mutta siitäkin lisää sitten kun on valmiimpaa.

On täällä käsitöitäkin tehty, mutta lämmin sää hidastaa neuleiden edistymistä, tulee aina liian kuuma. Kyllä, minä olen se kääkkä joka narisee heti kun lämpötila kohoaa yli 20°C. Mutta torilla on jaksettu käydä, ja syöty mansikoita melkein joka päivä.

Miehen kesäloman alkua juhlistettiin hiukan erilaisella mansikkakakulla, suosittelen reseptiä lämpimästi. Itse laitoin pohjaan hieman fariinisokeria ja kermavaahtoon vaniljasokeria, hyvin toimivat.

Pienoismallille ehdin ompelemaan t-paidan, poika sai itse valita kankaan – kolmivuotiaittenkin mielestä robotit ovat mahtavia. Kangas ja resori ovat muistaakseni Iikku-kiikusta.

Tour de Fleece* alkoi viikko sitten, ja sain valmiiksi kaksi vyyhtiä, Tuulian värjäämän böffisilkin (200 m/100 g) ja Pigeonoof Studion sinisävyisen merino/silkki/bambusekoituksen (208 m/108 g). Molemmat on navajokerrattu, ja molemmat ovat ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Tämän enempää en Tourin puitteissa ehdi kehräämään, sillä seuraavaksi suuntaamme vierailulle toiseen mummolaan. Siellä odotellaan jo kovasti pieniä vieraita, erityisesti palleroista:

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

*Tour de Francen innoittama kehruutempaus, jossa kehrätään Ranskan ympäriajon tahdissa.

Ihana Wurm

2011-06-24T10:18:00.000-07:00

Sain viime kesänä ihanalta ystävältä lahjaksi kaksi vyyhtiä pehmoista peikeä* Filatura di Crosan kashmirlankaa, jotka toinen ihana ystävä värjäsi minulle paremmin sopivan värisiksi. (Kiitos murut!) Kudoin langasta Wurm-myssyn, ja siitä tuli oikein kiva. Hiukan piti tietysti säätää - käytin ohjetta ohuempaa lankaa, joten silmukkamäärää piti muuttaa ja koska nurjien silmukoitten kutominen ei huvittanut, vaihdoin välillä vain kutomissuuntaa. Näppärää!

Tämä pipo muistuttaa viime kesän hauskimmasta viikonlopusta ja ihanista ystävistä. Mikäpä kashmirin lisäksi voisikaan paremmin lämmittää talvipakkasilla!

*Peike (tai miksi sitä kukin tahtoo kutsua) on väri, joka saa minut näyttämään Tuonelan tienviitalta. Ei hyvä, ei hyvä.

Pehmeitä kömmähdyksiä

2011-06-22T09:50:00.000-07:00

Kehräsin jokin aika sitten Pepperpantsin Etsy-kaupasta ostamani merino-silkki-kashmirsekoitusta, ja voi elämä sentään että voi kuitu olla pehmeää! Ja kauniin väristä!

Kevyt vauhtisokeus tosin iski iltamyöhällä: olin hyvän aikaa kerrannut kahta säiettä yhteen, kun alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että värit hailenevat ja olisi sittenkin pitänyt tehdä kolmisäikeistä. No, säikeet poikki ja loput navajokerraten kolmisäikeiseksi. Myöhäinen ilta on tunnetusti todella hyvä aika tehdä suuria muutoksia suunnitelmiin...

No, seuraavana päivänä vyyhditin ja kylvetin langat, ja totesin että oli se kaksisäikeinen kuitenkin oikein kiva. Ja kolmisäikeinen myös. Suunnittelen kutovani langoista suuren huivin, mutta mutta. Jäljellä on vielä kaksi lettiä, enkä osaa päättää kummalla tyylillä ne kehräisin.

Ylimmässä kuvassa kaksi kolmisäikeistä vyyhtiä, seuraavassa kuvassa kaksisäikeinen. Kumpi noista nyt sitten näyttäisi kivemmalta huivina?

Hirmuiset on ongelmat.

D niinkuin dinosaurus

2011-06-12T06:08:00.000-07:00

Kolmivuotias on valtavan kiinnostunut dinosauruksista, tunnistaa kymmeniä erilaisia nimeltä* ja dinosauruskirjoja pitää lainata joka ainoalla kirjastoreissulla. Ei siis tullut yllätyksenä, että äidin lelutehtaalta toivottiin dinosaurusta, mieluiten mallia brachiosaurus. Onneksi valinta ei kohdistanut triceratopsiiin, sillä sen kokoaminen olisi ollut ehkä hiukan turhan haasteellista.

No, tuumasta toimeen, vanhat kesähousut palasiksi ja ompelemaan. Aikamoista purkamista ja palasten lisäilyä, levennystä siellä ja kavennusta täällä – kolmiulotteinen hahmottaminen ei ole vahvimpia puoliani. Valmista tuli kuitenkin – vähän vino, mutta aika sympaattinen.

Brachiosaurus on jo päässyt mukaan pelaamaan muistipeliä, kirjastoon ja hiekkalaatikolle. Karvainen keisarinnakin kävi tutkimassa uusimman tulokkaan.

Saisihan niitä leluja tietysti helpommalla kaupasta, juuri viime viikolla näin hurjan söpön stegosauruksen lelukaupassa. Mutta mutta. Niitä kaupan leluja kertyy kuitenkin väistämättä isot kasat, ja meillä suuri osa huvista on se, että yhdessä suunnitellaan lelua, seurataan valmistumista ja lopulta saadaan uusi otus leikkeihin. Haluan, että lapseni oppivat pitämään itse tekemistä tavallisena arkipäivään kuuluvana touhuna, ja vähän isompina innostuisivat itsekin tekemään, rakentamaan ja askartelemaan. Toivoa ainakin on, sillä pienoismalli on jo ilmoittanut haluavansa isojen poikien ompelukoneen ja rukin, kunhan vähän vielä kasvaa.

*Pakko tunnustaa, että ennen lasten tuloa tunnistin tasan tyrannosaurus rexin, mutta nykyään tunnen jo ainakin toistakymmentä dinosauruslajia – oma suosikkini on parasaurolophus. Hurjan mielenkiintoista itse asiassa, ajattelin jossain välissä etsiä käsiini aikuisille tarkoitetun dinosauruskirjan.

Julkineulontaa

2011-06-11T09:50:00.000-07:00

...tänään Ruttopuistossa aurinkoisessa kesäsäässä hyvässä seurassa. Kivaa oli!

Surrur sanoo rukki...

2011-06-02T09:34:00.000-07:00

...ainakin kolmivuotiaan mielestä. Kehräsin Pigeonroof Studion eli kotoisammin Pulukaton suloisen pehmeää merinosilkkiä, jonka ajattelin yhdistää kahteen muuhun aiemmin kehräämääni merinosilkkiin. En ole varma sopiiko tämä värinsä puolesta niiden kaveriksi, mutta ihan nättiä lankaa tästä tuli. Pulukaton kuiduista tosin on vaikea muuta kehrätäkään.

Katsokaa, on se äitinsä poika:

Kiitokset kaikille ilahduttavista valaskommenteista! Ainakin yksi valas on vielä tehtaalta tulossa, mutta sitä ennen pitää saada valmiiksi eräs toinen eläin.

Tee se itse -valas

2011-05-19T13:14:00.000-07:00

ETA in February 2012: Hi! Nice of you to stop by! There will eventually be an English translation of this tutorial, so please have some patience:)

In the meanwhile, I'm sorry to put up this disclaimer: It's OK to link back to this post, but it is not OK to copy all the photos and the tutorial, or translate it to another another language. Posting this as your own creation is even worse. Making whales for yourself or as gifts is ok, selling them or producing them commercially is so not OK. Would you be happy if you had this happen to something you made and shared on your blog? Didn't think so. Stealing just isn't nice.

Denimvalaan ohjeesta tuli useampikin kysely, mikä ilahdutti kovin ja kauhistutti vielä enemmän – en nimittäin tule kovin hyvin juttuun ohjeitten kanssa. Koska Pikkuveli tarvitsi joka tapauksessa oman valaansa (joitain leluja ei todellakaan jaeta veljen kanssa), dokumentoin prosessin kaikkine mutkineen. En kauheasti suunnittele etukäteen, ja lelu muotoutuu tehdessä. Pahoin pelkään, että selostus pikemminkin hämmentää kuin innostaa (ja aiheuttaa päänsärkyä kaikille siistin ompelun ystäville), mutta menköön.

Valaaseen tarvitaan laje vanhoista farkuista, pikkutiplu sinistä puuvillaa silmiä varten, täytevanua, ompelukone, lankaa ja hiukan kärsivällisyyttä.

Aloitetaan leikkaamalla farkunlahkeista valaan selkäpalat (2 kpl), vatsapuoli (2 kpl), pyrstö (2 kpl) ja evät (4 kpl). Vatsapaloissa oikea puoli on farkun nurja puoli.

Vatsapuolen muodon voi kopioida selkäpalasta. Tässä paljastuu, että piirrän kaavat suoraan kankaalle punaisella kuulakärkikynällä.

Ommellaan pyrstöpalat yhteen, käännetään ympäri ja ommellaan muutama koristesauma (tykkään käyttää jotain kankaasta erottuvaa väriä). Sama homma eville.

Ommellaan selkäsauma.

Ommellaan vatsakappaleen saumat kankaan nurjalle puolelle. Sauman pitää kaartua hieman, kappaleen muotoa noudatellen.

Liitetään selkä- ja vatsakappaleet toisiinsa, muistetaan sujauttaa evä kappaleitten väliin.

Käännetään ympäri ja tarkistetaan, että evä on hyvässä asennossa. Ei kiinnitetä huomiota Pienoismallin pöydälle levittämiin omenanpalasiin.

Huomataan, että selkäpuoli on liian pullakka, ja ommellaan uusi sauma.

Kiinnitetään pyrstö selkäkappaleisiin. Todetaan, että vähän vinoon meni, mutta päätetään pitää sitä pikantin persoonallisena yksityiskohtana.

Ommellaan silmät. Tätä varten tarvitaan pyöreä pala puuvillakangasta, joka ommellaan käsin tiuhoin pistoin kiinni hieman evien etupuolelle. Silmät voisi tietty kirjoakin, tai ostaa valmiit kaupasta, mutta tykkään tällä konstilla syntyvistä. Tässä vaiheessa voi ommella myös suuta merkkaavan sauman.

Lisätään musta ja valkoinen tiplu. Ihan tavallinen ompelulanka kelpaa.

Ommellaan vatsanalussauma (ja jätetään pyrstön tienoille kolo täyttämistä varten), ja huomataan, että valaan vatsakin on liian pullakka. Lisätään pari vekkiä lisää, ja uusi sauma.

Käännetään ympäri, täytetään napakasti ja ommellaan käsin kiinni täyttöaukko.

Tadaa! Valas on valmis!

Vertailun vuoksi molemmat valasveljekset yhteiskuvassa, ylempi Pienoismallin ja alempi Pikkuveljen. Hauskasti samannäköiset, ja kuitenkin erilaiset, ihan niinkuin pojatkin.

Tämä kuva taitaa kertoa kaiken oleellisen meidän huushollista:)

Laaduntarkkailija.

En tiedä tuleeko näistä neuvoista hullua hurskaammaksi, mutta jos joku rohkea innostuu valaita ompelemaan, niin niitä olisi oikein kiva nähdä!

Frillaa!

2011-05-14T04:24:00.000-07:00

Parahultaisesti äitienpäiväksi valmistui suloisen pehmeä ja lämmin huivi. Ohje on Just enough ruffles, lanka Cascade Cloud 9 (merinoa ja angoraa, oijoi!) - ohje on lahja yhdeltä neuleystävältä, lanka saatu vaihtokaupassa toiselta. Kiitokset vielä, S ja S! Tykkäsin kovasti ohjeesta, siinä on sopivasti koristeellisuutta mutta ei liikaa. Saatanpa kutoa toisenkin jossain vaiheessa.

Muutoin toukokuu on meidän perheessä alkanut hiukan kurjasti:

Pikku potilas pystyy onneksi jo kävelemään, mutta arvatkaapa vaan miten pitkäksi toivelista lelueläimistä on kasvanut!

Herra Mäyrä

2011-05-03T08:47:00.000-07:00

Pienoismalli toivoi mäyrälelua, ja kun varastosta löytyi sopivasti harmaitten sammareitten ja mustien mammafarkkujen lahkeet, niin pitihän sitä yrittää.

Ihan nappiin ei mennyt tällä kertaa, anatomiassa on paljonkin toivomisen varaa. Muutenkin herra Mäyrä on vähän hönön, eikä mäyrämäisen sympaattisen näköinen. Mutta minkäs teet, aina ei voi onnistua. Etenkään, kun vieressä seisoo pieni ihminen hokemassa "Äiti, onko mäyrä valmis? Äiti, joko mäyrä on valmis? Äiti, onko se mäyrä nyt valmis?"

Kyllä tuo onneksi leikkeihin tuntui kelpaavan.

Seuraavaksi toivon mukaan neuleita... tai lisää leluja. Katsotaan.

2011-04-30T00:32:00.000-07:00

Kiitokset kaikille valaskommenteista! Yritän jossain vaiheessa tehdä jonkinlaisen tutoriaalin, kunhan kevätflunssa hellittää. Hauskaa vappua kaikille sitä viettäville, meidän perheessä juhlitaan kuningatarta.

Fijne Koninginnedag!

Denimvalas

2011-04-16T09:14:00.000-07:00

Lelutehtaalta päivää! Tällä kertaa valmistui sinivalas merenelävistä innostuneelle kolmivuotiaalle. Materiaalina on lahje vanhoista farkuista.

Tästä tuli aika kiva! Poikakin tykkää, ja toivoi että äiti ompelisi monta muutakin eläintä. Katsotaan, kangasvarastossa on vielä aika paljon lahkeita, ja lelujen ompeleminen on hauskaa hommaa:)

Silkkipuutarhan kevät

2011-04-12T03:12:00.000-07:00

Punaisten sukkien Silk Garden -jämistä puhkesi kukkia, edellisten seuraksi. Aika kivoja, ottaen huomioon etten edelleenkään osaa oikeasti virkata.

Hopotihoi!

2011-04-07T03:47:00.000-07:00

Pienet ritarit ja cowboyt tarvitsevat ratsun, tietenkin. Kaivetaan kangasvarastosta vanhojen kesähousujen lahkeet, mittaillaan, mallaillaan ja ommellaan. Harjaksi saatiin seiskaveikkajämiä kanssaneulojalta, kiitokset vaan sinne rannan suuntaan:) Keppi on pihasta löytynyt katkennut harjanvarsi.

Ihan symppis tästä tuli, kaikessa 70-lukulaisessa kotikutoisuudessaan. Seuraavaa heppaa varten parannan rakennetta hieman, jos suinkin muistan (pikkuveli alkaa kaivata omaa keppihevosta luultavasti noin parin vuoden kuluttua). Nyt pään ja kaulan liitoskohta on vähän kummallinen, ja korvat saisivat oikeastaan olla hiukan alempana. Kovaa vauhtia hepalla kuitenkin pääsee.

Housujen lahkeet ovat yksi suosikkimateriaaleistani - miehen vanhat sammarit ovat ihan parasta kangasta leluihin, vanhoista farkuista saa kasseja ja vaikka mitä. Kangas on mukavan pehmeää ja elämää nähneen näköistä, ja ilmaista. Tein aikoinaan pienoismallille kisun, norsun ja pupun kierrätyskankaista, ja hyvin tämä trio on kestänyt leikeissä ja unikavereina:

Lisää leluja on toivottu, joten ompelukonetta ei ihan vielä siivota kaappiin piiloon.

Ihania

2011-04-01T03:47:00.000-07:00

Postipoika toi Etsystä tilaamiani Heather Rossin suunnittelemia ihania kankaita.

Oijoi. Uskaltaakohan noista koskaan mitään tehdä?

Jämälankasukkia

2011-03-27T01:49:00.000-07:00

Pienoismalli tarvitsi uudet saapassukat kevääksi. Annoin pojan valita itse värit, ja hän nappasi räikeimmät tarjolla olleet langat. Yhdistelmä on jollain tapaa hauskan 70-lukulainen (tulee mieleen lapsuus ja Peppi Pitkätossu -elokuvat), ja mikä tärkeintä, poika on tyytyväinen. Itse en olisi osannut noita kahta väriä yhdistää, mutta yllättäen tykkään lopputuloksesta aika lailla.

Keltainen on jotain perittyä mysteerisukkalankaa, turkoosi Onlinietä.

Mies toivoi paksuja, lämpimiä sukkia. Näihin käytin aikoja sitten Kool-Aidilla värjäämiäni seiskaveikanjämiä, jotain varastosta löytynyttä ketunpunaista sukkalankaa ja pienoismallin peitosta ylijäänyttä Smartia varsiin. Jemmassa on vielä aika monta Kool-Aid-pussia, pitäisiköhän pitkästä aikaa värjätä lankaa?

Sopivanväriset jämät loppuivat tietysti kesken, mutta apu löytyi onneksi neulovan ystävän varastoista. Kiitokset vielä sinne rannan suuntaan!

Traktoreita ja lohikäärmeitä

2011-03-23T05:51:00.000-07:00

Ompelin pari trikoopaitaa pienoismallille, kun vanhoista hihat ovat merkillisesti kutistuneet. Näistä tuli aika kivoja!

Poika valitsi itse kankaat, traktori/helikopteri/skootterikangas on muistaakseni Lasten Metsolasta ja lohikäärmeet Sampsukasta. Olen vähän pettynyt traktori/helikopteri/skootterikankaan laatuun, se on samaa ohutta trikoota kuin halvat t-paidat. Lohikäärmeet sen sijaan on painettu mukavan paksulle ja pehmeälle interlock-trikoolle. Kasvunvaraa tuli vähän reilusti, mutta kun tuo poika kasvaa ihan silmissä.

Kaikki ompelukset eivät ole olleet yhtä onnistuneita:

Ottobren kaavoilla tehdystä fleecetakista tuli tolkuttoman iso, vaikka ihan oikean kokoisella kaavalla tein. Ehkäpä se on sopiva ensi keväänä. En tiedä missä mättää, on kai suosiolla uskottava että kaavat eivät ole minua varten.

Arkistojen aarteita

2011-03-21T06:57:00.000-07:00

Neulehyllystä löytyi pari vuotta sitten kudottu Woodland shawl, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Lanka on ihanan pehmeää Mini Maidenia, mutta sinisen sävy ei ole ihan oikea, ja itse huivi on makuuni liian pieni.

Onneksi miehen sisko ihastui siihen, joten huivi pääsee käyttöön. Mallineule sinällään on kaunis, joten ehkäpä joskus vielä teen huivista isomman, paremman värisen version.

Kaksi vuotta sitten aloitetut kynsikkäätkin valmistuivat viimein. En tiedä mikä niissä kesti, muutama jakso Housea pyörimään ja valmista tuli.

Lanka on Shibui Sockia (väri peony), mukavan kuohkeaa ja pyöreää lankaa, jota en tosin sukkiin tohtisi käyttää. Näistä tuli kivat, ja pääsevät käyttöön kunhan ilmat vähän lämpenevät.

Pari päivää sitten sain myös uuden lelun, jossa onkin aika lailla opiskeltavaa. En lupaa kuvien laadun huimaa parantumista, mutta ainakin kuvaajalla on entistä hauskempaa.

Keittiönpöydän kasvojenkohotus

2011-03-12T05:37:00.000-08:00

Meillä on jo vuosia ollut ruma keittiönpöytä. Silmä on siihen valitettavan tottunut, ja useimmiten pöydällä on tavaraa sen verran, ettei itse pöytää juurikaan näe – meidän perheen elämä kun pyörii keittiönpöydän ympärillä. Siinä syödään, luetaan, surffataan, piirretään, ommellaan, askarrellaan. Pöytä on mukavan tukeva, ja aikoinaan todella halpa kirpparilöytö, mutta kuten sanottua, susiruma*, ja myös hiukan väärän kokoinen.

Kaipaamme pidempää ja kapeampaa pöytää, ja löysimmekin jokseenkin täydellisen yksilön Haarlemista. Ainoa este Piet Hein Eekin suunnitteleman pöydän kotiuttamiselle oli hintalappu, 5 000 € pöydästä on hiukkasen liikaa. Toki tuommoisen voisi askarrella itsekin, mutta siihen eivät riitä aika, tilat saati osaaminen. Pitänee odotella että nikkarointitaitoinen ystävämme kotiutuu maailmanympärimatkaltaan...

No, takaisin susirumaan pöytään. Kaapista löytyi kahdet maalinjämät sekä kakkupaperia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kyllä se nyt jonkin aikaa vielä kelpaa.

(*Juu, on se Artekia. Mutta olen sillä tavalla epäisänmaallinen, etten oikein lämpene vaalealle koivuvanerille ja Alvar Aallon muotoilulle. Tsk tsk.)

Laskettu aika...

2011-03-08T02:35:00.000-08:00

...olisi ollut tänään. Tosin ajatus, että pienen ihmisen olisi kuulunut viettää kulunut kuukausi kohdussa on lähinnä puistattava, sen verran tukalaksi olo ehti ennen pojan syntymää.

Päivät kuluvat hurjaa vauhtia, eikä pieni ole enää niin kovin pieni. Neuvolan tädin vaaka ja mittanauha tiesivät kertoa uusiksi kriittisiksi mitoiksi 3800 g ja 53 cm. Maito on maistunut!

Äidin aika (saati aivotoiminta) ei ole riittänyt vauvanneuleisiiin, mutta äidillä on ihania, taitavia ystäviä, jotka lahjoivat pientä miestä. Katsokaa mitä ihanuuksia! Sukkia, töppöset, myssy, peitto, haalari, huppupyyhe ja kolme (kolme!) suloista villatakkia. Neulehyllystä löytyy myös erään hyvän haltijakummin lähettämää suloisen pehmoista lankaa poikien neuleita varten.

Olen hirveän kiitollinen ja tippa linssissä hienoista lahjoista, mutta vielä kiitollisempi olen lahjoja kutoneista ystävistä. Kaikkiin näihin mahtaviin ihmisiin olen tutustunut neuleharrastuksen kautta. Kiitos murut, olette ihania!

Kiitokset myös kaikista kauniista kommenteista - en läheskään aina ehdi niihin vastaamaan, mutta luen ja ilahdun jokaisesta:) Iloista naistenpäivää teille kaikille!

Nappi homma

2011-03-06T09:37:00.000-08:00

Pidän napeista, ja niitä on kertynyt varastoon jonkin verran. Saatan ostaa kivoja nappeja, vaikka en ostohetkellä tietäisi missä vaatteessa niitä aion käyttää. Aika tavaran kaupitsee!

Lasten myötä söpöjen kangasnappien määrä on moninkertaistunut, vaikka täytyy myöntää, että olen niitä käyttänyt ihan omiinkiin vaatteisiini.

Parhaimmat nappilöydöt olen tehnyt Etsystä, matkoilta ja erään nappikaupan loppuunmyynnistä. Pärjäisin varmasti aika pitkään ostamatta napin nappia.

Vanha nappirasia jäi pieneksi, ja napit muuttivat uuteen tyylikkääseen (konvehti)rasiaan. (Suklaatkin olivat oikein hyviä, kiitos vielä S ja E!)

Raitasukat, huolisukat

2011-02-22T03:32:00.000-08:00

Kureyon sock -polvisukista jäi aika lailla lankaa yli, joten päätin kutoa jämistä raitasukat. Mitään omaperäistä näissä sukissa ei ole, mutta olivat ihanan aivotonta ja samalla koukuttavaa kudottavaa. En kauheasti jaksanut säätää kontrasteja ja värien järjestystä, mutta lopputulos on mielestäni silti aika kiva.

Nämä sukat muistuttavat niistä pitkistä päivistä, jolloin istuin sairaalan sängyllä kutoen ja valvoen valokaaren alla nukkuvan pienen pojan unta.

Onneksi se sama pieni poika nukkuu nykyään raitapeiton alla.

Myssykavalkadi

2011-02-19T09:42:00.000-08:00

Viime aikoina on valmistunut aika monta myssyä:

Siskolle syntymäpäivälahjaksi toiveiden mukainen tupsumyssy Rowanin Pure Wool DK:sta. Aika kasaria, sanoisin.

Pipo miehelle Wollmeisen Lammdocht-jämistä (väreinä Granatapfel ja päälaella Spice Market). Tämä on varmaan kolmas tai neljäs pipo samalla mallilla, miehellä on ikävä tapa hukata pipoja.

Trikoomyssy pienelle ihmiselle isoveljen paidan jäännöspaloista. Kaikki meiltä löytyvät myssyt olivat liian isoja ja valuivat silmille, joten ompelin pikapikaa minikokoisen pipon. Ei valu silmille, ja lämmittää mukavasti. Pieni ei tosin enää ihan kauhean pieni ole, kolmen kilon raja meni rikki muutama päivä sitten!

Hyviä aikomuksia

2011-02-15T07:20:00.000-08:00

Ajattelin, että äitiyslomalla ehtisin kutomaan vauvalle, ompelemaan ja muutenkin rauhassa puuhastelemaan kotosalla. Yhden päivän ennätin olla lomalla, kun lapsi jo päätti tulla maailmaan - siinä ei kovin montaa asiaa kerinnyt tekemään. Jotain ehdin (vauvan lisäksi) kuitenkin saamaan valmiiksi:

Kypärämyssy Menitan juhlavuoden merinosilkistä, mutta aivan liian iso keskoselle. No, onpa ensi talveksi myssy valmiina.

Peitto valmistui myös, ja sen suojissa onkin hyvä nukkua päiväunia. Lankoina samoja Smarteja ja Karismoja kuin isoveljen peitossa. Tästä tuli aika kiva!

Väriyhdistelmässä on jotain mukavan 50-lukulaista henkeä, ja ainaoikeat raidat olivat ihanan aivotonta ja rentouttavaa kudottavaa viimeisinä tukalina raskausviikkoina.

Siinäpä ne vauvaneuleet sitten olivatkin. Täytyy pistää puikot heilumaan, ettei vilu pääse yllättämään - vaikka ei me näillä pakkasilla päästä ulkoilemaan vielä pitkään aikaan. Onneksi pieni ihminen nukkuu hyvin ja paljon, joten eiköhän ne välttämättömimmät tule tehdyiksi.

On se kyllä ihana.

Aikainen kevät

2011-02-13T07:43:00.000-08:00

Mainitsin tuossa aiemmin, että pienoismallin pikkuveljeä odoteltiin saapuvaksi kevään korvalla. No, kevät koitti kuukauden etuajassa, pikkuveli irtisanoi yksiönsä vuokrasopimuksen viime sunnuntaina vauhdilla ja rytinällä, mentiin pillit soiden ambulanssilla sairaalaan.

Ihana, terve pieni poika, tämä meidän herra hätähousu. Hoppuisan maailmantulon vuoksi on harrastettu köllöttelyä sinisen lampun alla, mutta muuten kaikki on vallan mainiosti.

Jokseenkin täydellisiä sinisen sävyjä...

2011-01-31T23:48:00.000-08:00

...löytyy uusimmista neuleistani. Viime kevään retriitissä aloitin Talvikin, ensimmäisen TTS-villatakkini, ja vihdoin viimein sain sen valmiiksi. Malli perustuu Norah Gaughanin Annikkiin, mutta koska saumojen ompeleminen on kamalaa, käytin Tuulian kätevää TTS-metodia. Malli on yksinkertainen perusvillatakki, juuri sellainen joita tykkään käyttää, mutta jotka ovat to-del-la tylsiä kudottavia (siksi kai niiden valmistuminen kestääkin niin kauan). Lanka on Cascade 220 Heathers (sävy 2432) - uusi tuttavuus, jota tulen varmasti käyttämään toistekin. Lankaa kului melko tarkkaan 800 gr.

Takki muutti nimeään useaan otteeseen: Annikki se ei voinut olla, koska en noudattanut alkuperäistä ohjetta, Kyllikki taas laukaisi ei-toivottuja suomipop-mielikuvia, mutta Talvikki sopii mielestäni oikein mainiosti. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen, tätä tulee varmasti käytettyä paljon.

Samoihin aikoihin valmistui myös uusi myssy Zealanan Kia Ora Kauri -opossumilangasta. Väri on juuri oikea ja lanka suloisen pehmeää, mutta... lanka tuntui muuttuvan hiukan nöyhtäiseksi jo kutoessa, ja lyhyttä opossuminkarvaa pukkaa ulos valmiista neulepinnasta. Pipo tuskin tulee pahasti nyppyyntymään, mutta villatakkia en tästä langasta tekisi. Myssyn malli on Zadig pienin muutoksin: 1o 1n joustimen sijasta kudoin 2o 1n, ja lisäsin hieman silmukoita joustimen jälkeen, jotta myssystä tulisi sopivan lököttävä. Kavennuksetkin tein oman pääni mukaan. Tykkään myssystä kaikesta huolimatta kovasti, erityisesti mallineule miellyttää. Taidan käyttää sitä toistekin.

Rantautunut valas -look on juuri sitä miltä näyttääkin. Pienoismallin pikkuveljeä odotellaan saapuvaksi kevään korvalla, ja sen jälkeen villatakin napit toivottavasti mahtuvat taas kiinni.

Kaikkea ei saa kaupasta...

2011-01-30T07:17:00.000-08:00

...ei ainakaan paksusta puuvillasta ommeltuja luonnonvalkoisia pussilakanoita, joissa ei ole mitään printtiä/kuviointia/koristetta/satiinia tai saumurilla ommeltuja saumoja pussilakanan ulkopuolella (Täysin käsittämätöntä. Saumat kuuluvat sisäpuolelle piiloon, piste.). Samaan ongelmaan törmäsin edellisen kerran muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini – tuolloin päädyin ompelemaan setin, joka palveli erinomaisesti melkein 25 vuotta ennen hajoamistaan.

Hain kangaskaupasta metritolkulla luomupuuvillaa ja istuin muutaman tunnin tiiviisti ompelukoneen äärellä. Näillä pärjätään toivottavasti seuraavat parikymmentä vuotta.

Ollaan oltu flunssassa ja nukuttu porukalla päiväunia uusissa lakanoissa.

Hyviä aikomuksia*

2011-01-26T09:28:00.000-08:00

Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta neulehyllyä siivotessani tuli muutama ajatus mieleen. Ensinnäkin, puran neuleet, jotka eivät tule koskaan valmistumaan, tai joissa hyvä lanka menee hukkaan epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.

Operaation ensimmäinen kohde: Akimbo. Erityisen noloa, koska kyseessä oli pienen ystäväporukan yhteisneulonta, ja Tuulia oli värjännyt meille varta vasten langat (ja käyttänyt väri-inspiraationaan ottamaani valokuvaa). En vaan osannut seurata ohjetta, ja purettuani reunuksen neljä kertaa into lopahti. Syvä huokaus. Anteeksi kaverit.

Toinen purkutuomion saanut on tekele on huivi, jonka kudoin juuri ennen pienoismallin syntymää. Lanka on ihanaa Manos Silk Blendiä, eikä värikään ole hassumpi. Huivi on kuitenkin liian pitkä ja aivan liian kapea, joten se on jäänyt käyttämättä. Huokaus ja purkaus.

Muutaman pitkään kesken olleen neuleen ajattelin tehdä valmiiksi, tai ainakin edistää hieman. Kynsikkäitä kudoin viimeksi puolitoista vuotta sitten, toisesta puuttuvat vielä sormet. Jospa ne saisi kevääksi käyttöön? Ihanat robottilapaset saattaisivat hyvinkin valmistua, etenkin kun löysin vasemman lapasen kadoksissa olleen kaavion. Raidallinen alpakkahuivi on ollut lankojen päättelyä vaille valmis ainakin vuoden, ja vihdoin viimein tuli sekin tehtyä - aikaa taisi kulua kokonaiset puoli tuntia.

Entäs sitten kaikkien aikojen ikuisuusprojekti, tilkkupeitto Lett-Lopista? Palasia alkaa olla tarpeeksi, ne pitäisi vain liittää yhteen. Mutta millä värillä? Ja millä tekniikalla? Virkaten vai ommellen? Pitäisikö sittenkin kutoa vielä muutama tilkku? Hölmöintä on, että peitolle olisi oikeasti käyttöä, ja haluaisin kutoa pari muutakin torkkupeittoa - mutta en kyllä aloita uutta peittoa ennen kuin tuo ensimmäinen on valmis!

Muutama neule vaatii hieman korjausta ja säätöä: tasku yhteen, lisää nappeja toiseen, hihojen kaventamista kolmanteen... periaatteessa varsin nopeita toimenpiteitä, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Huokaus. Parille käyttämättä jääneelle neuleelle pitäisi etsiä uusi koti.

Tänä vuonna suunnitelmissa on myös kutoa villatakki tai kaksi itse kehrätystä langasta - kunhan ensin saan ainakin yhden keskeneräisen valmiiksi. Olen myös saanut ohjeita lahjaksi ihanilta ystäviltäni (kiitos murut!), joten useampikin neule odottaa puikoille pääsyä. Rose Red, Owlunder, Captiva wrap, Eisblume, Nightingale, Deep in the forest mittens, Wayfarer ja Just enough ruffles odottavat kaikki vuoroaan - osaan on langatkin valmiina.

En jaksa kauheasti stressata suunnitelmieni kanssa, teen mitä ehdin ja jaksan. Kun on tuo elämäkin tuossa käsitöiden sivussa pyöritettävänä, eikä harrastuksen tarkoitus ole lisätä stressiä vaan poistaa sitä.

*Niillähän se tie helvettiin kuulemma on kivetty.

Torkkupeitto pienoismallille

2011-01-22T02:15:00.000-08:00

Pienoismallin vauva-aikainen peitto oli jäänyt pieneksi, joten oli aika kutoa uusi, ison pojan peitto. Mallina oli vapaasti soveltaen Moderne Baby Blanket, lankoina erilaisia jämiä ja lahjaksi saatuja superwash-villoja, enimmäkseen Smartia ja Karismaa.

En ole ihan täysin tyytyväinen väreihin, ne ovat makuuni hiukan liian lämpimät ja retrot. Peiton käyttäjä on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän lahjaneuleissa on tärkeintä. Muutama saumakin voisi olla nätimmin ommeltu, mutta olkoon. Ei pitäisi katsoa jänniä dekkareita samalla kun ompelee saumoja, muistutuksena itselle seuraavaa kertaa varten.

Peitto on oikein kätevä niin lukuhetkissä kuin majanrakennuksessakin, ja katsokaa, siitä saa myös lentokoneen!

Punaisia marjoja

2011-01-19T06:58:00.000-08:00

Ystävättären perheeseen syntyi joulun alla pieni tyttö, ja pienet tytöt tarvitsevat lämpimiä myssyjä. Ohje on perinteinen kypärämyssy, lankoina ihkupihkulankojen (Silk Gardenia, Shibui sockia, erilaisia merinosilkkejä) jämänöttösiä, joita en ole raaskinut heittää pois.

Tykkään noista marjaisista sävyistä, ja siitä että vaaleanpunaiset eivät näytä liian hempeiltä. Tervetuloa maailmaan, pikku R!

Järjestelyä

2011-01-14T09:13:00.000-08:00

Kodissamme asuu kaksi nörttiä, mistä seuraa, että kaikenmaailman johtoja ja latureita löytyy joka nurkasta - useimmiten kuitenkin kirjahyllystä, sekasotkuna läheltä pistorasiaa. Ei kovin kaunista saati käytännöllistä, etenkin kun kodin kolmas asukas on wannabe-nörtti, joka kovin, kovin mielellään leikkisi erilaisilla johdoilla ja latureilla.

Ratkaisu: otetaan pahvilaatikko, muotoillaan siitä hyllyyn sopivan kokoinen, päällystetään pöllökankaalla tapettiliisterin avulla. Sotku laatikon sisällä on edelleen kauhea, mutta ei osu ensimmäisenä ohikulkijan silmiin.

Tapettiliisteriä jäi yli viikonlopun tapetointiurakasta. Vanha tapetti (Laura Ashleyn Oriental Garden, mikäli jotakuta kiinnostaa), vaikka kaunis olikin, alkoi neljän vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyttää.

Halusimme jotain vaaleampaa ja raikkaampaa, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme Cole & Sonin Cow Parsley -tapettiin. Lauantai-iltana rapsuteltiin vanhat pois, sunnuntaina liisteröitiin uudet seinään. Muutos on melkoinen, olohuone näyttää paljon aiempaa suuremmalta ja valoisammalta. Tykkään, tykkään!

Kuriositeettina kuva olohuoneen tapetista ajalta ennen meitä, tapettimuotia vuodelta 1974:

Lankavaraston vuosikatsaus

2011-01-02T00:27:00.000-08:00

Minulla on tapana levittää lankavarastoni kerran vuodessa olohuoneen lattialle, ja sitten ihmetellä että mitenkäs tätä lankaa onkin näin paljon.* Kiloissa varasto ei ole suuren suuri (reilu 10 kg, veikkaisin), mutta ongelmana onkin säilytystilojen puute. Toiveena on, että lankani ja kehruukuituni mahtuisivat niille varattuihin laatikoihin tunkematta. Nyt se ei ihan onnistu, mutta ehkäpä jo loppuvuodesta... Mainittakoon, että keskeneräisten töiden langat eivät päässeet kuvaan mukaan.

Arvaako kukaan mitkä ovat lempivärini?

Se hyvä puoli varaston tuulettamisessa on, että huomaa miten kivoja lankoja sitä onkaan hankkinut. Inspiraatio iski välittömästi! Tajusin myös, että harmaita villatakkilankoja ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää, niitä kun näyttäisi löytyvän muutamaankin takkiin (seitsemään, jos tarkkoja ollaan). Lopuksi vielä informatiivinen otos tiedonhaluisille (iso kuva linkin takana):

Huomatkaa myös joululahjaksi saamani hauska fontti!

*Olen hyvä huijaamaan itseäni muutenkin: siivosin vastikään keittiön kaappeja, ja laskin teehyllystä kahdeksantoista erilaista teelaatua. Enkä edes ole teeihmisiä. Köh.

Kurkistus pukinkonttiin

2010-12-31T07:02:00.000-08:00

Ehdin kuin ehdinkin saamaan valmiiksi toisenkin parin villatuppotumppuja, tällä kertaa isälleni:

Lanka on Hjertegarnin Limaa (kamala nimi langalle!), villana BFL-silkkiä. Nämä pääsivät saman tien käyttöön, joten lahja taisi olla mieluinen.

Sisko sai lahjaksi toivomansa pörröhuivin – joka oli kyllä maailman tylsin kudottava, kaksi kerää hammaslanganpaksuista Dropsin Kidsilkiä ainaoikeana. Mutta saaja tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.

Joulu kului paukkupakkasissa postikorttimaisemissa:

Ensi viikolla aion siivota lankavarastoni, luvassa siis lankalaatikkopaljastuksia. Sitä ennen oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Villatuppotumput

2010-12-10T03:39:00.000-08:00

Kudoin pukin konttiin lapaset äidilleni, jonka käsiä usein palelee. Näissä pitäisi sormien pysyä lämpiminä kovemmillakin pakkasilla!

Lankana on vaihdossa saamaani Teeteen alpakkaa (raitoina Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena), ja villatuppoina The Thylacinen värjäämää BFL-villaa. Lankaa kului vähän alle 100 gr, villaa reilu 50 gr.

Lapaset on helppo tehdä – itse lapanen kannattaa kutoa hiukan normaalia isommaksi, jotta villakerrokselle jää tilaa. Villasta tehdään soiroja, joista kiepautellaan kahdeksikon muotoisia lenkkejä. Kokeilemalla löytyy soirolle sopiva paksuus ja mitta, itse tykkään aika paksuista ja pitkistä lenkeistä. Joka viidennellä kerroksella kudoin joka viidennen silmukan langan sijasta villasoirolla.

Käsistä tulee melkoiset möhköt näissä lapasissa, mutta ovatpa ainakin lämpimät möhköt.

Nyt pitää vielä kutoa samanlaiset (tai no, eri väriset) isälle, ja ehkä myös itselleni.

I'm a lumberjack and I'm OK

2010-11-21T06:13:00.000-08:00

Retriitissä kehräämäni merenneitomummonhiuskanka päätyi puikoille ja kutoutui hups vaan parissa päivässä huiviksi. Kuidussa on selvästi joku taika, se kehräytyikin hups vaan parissa päivässä. Mallina on Stephanie Pearl-McPheen One row scarf, josta pidän kovasti. Huivissa ei ole nurjaa puolta (aina plussaa), ja mallineule näyttää kivalta ja kuohkealta. Vähän tylsä kudottavahan se oli, muttei lähellekään yhtä tylsää kuin tavanomainen 2o 2n. Huivista tuli paksu, lämmin ja pehmeä. Tykkään!

Ja tuo kuitu, sitä on pakko saada lisää. Ainakin villatakillisen verran.

Ai mikä ihmeen Lumberjack? No, metsurista laulettiin kerran jos toisenkin retriitissä. Youtubesta löytyy.

Kuusi metriä raitoja!

2010-11-15T23:58:00.000-08:00

Olen tänä syksynä osallistunut kansanopiston koneneulontakurssille, ja ensimmäisenä harjoitustyönä neuloin* huivin. Mies oli jo pidemmän aikaa toivonut itselleen pitkää, lämmintä raitahuivia, joten päätin viimein toteuttaa toiveen. Lanka on Dropsin Alpacaa miehen valitsemissa sävyissä. Tein neuloessani varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Ja iso. Ja lämmin. Jossain sääennustuksessa tulevasta talvesta uumoiltiin vuosisadan kylmintä, joten eiköhän huivi tule käyttöön.

Koska miehen raitahuivi oli mielestäni kovin onnistunut, neuloin sellaisen itsellenkin, tosin hieman kapeampana, hieman lyhyempänä, hieman eri värisenä.

Huiveissa on useita herkullisia värihdistelmiä, ja muutama jäi kaihertamaan mieltä. Pitäisiköhän yrittää tehdä villatakki samoilla sävyillä?

Tämä lienee meidän versiomme pariskuntien yhteensopivista tuulipuvuista. Kummankin huivin reunat on huoliteltu ompelukoneella rullautumisen estämiseksi.

Huivi soveltuu myös leikkeihin, tässä tapauksessa lentokoneeksi.

*Neulekoneella sujuvasti neulon, siinä koneessa kun on neuloja. Käsin, puikoilla, ehdottomasti kudon.

Tulevaa ohjelmistoa

2010-11-14T03:28:00.000-08:00

Päättelin muutaman langanpään.

Kehruita

2010-11-13T07:21:00.000-08:00

Jokin aika sitten sain valmiiksi sukat, ensimmäinen sukkapari itse kehrätystä langasta.

No. Tunnelma ei nyt ole aivan katossa. Ihan kivat näistä tuli, mutta ei ollenkaan niin tajunnanräjäyttävän ihanat kuin käsinkehrätystä langasta olettaisi tulevan. En kauheasti tykännyt wensleydalen kehräämisestä, eikä langasta tullut sellaista kuin olisin halunnut. Höh.

Tämä kehruu sen sijaan on paljon, paljon omemman tuntuinen: merinosilkkiä All Spun Upilta – pehmeää ja kuohkeaa. Ehkä täytyy suosiolla pitäytyä pehmeissä kuiduissa, eikä yrittää väkisin vääntää itsestään sukkalangan kehrääjää.

Laitoin jokin aika sitten viestiä Louëtille, sillä halusin tietää rukkini iän. Vastaus tuli nopeasti: Fiep on valmistettu toukokuussa 1980, eli on jo 30-vuotias. Toimii edelleen ongelmitta kuin se kuuluisa junan vessa!

Uusiokäyttöä

2010-11-11T01:04:00.000-08:00

Pidän kovasti kuluneesta denimistä, ja aina kun pari farkkuja hajoaa, leikkaan lahkeet talteen. Aiemmin olen ommellut kankaanpaloista lähinnä laukkuja, mutta tällä kertaa tein farkunlahkeista uudet farkut. Malli on jostain Ottobresta, reilusti kavennettuna ja yksinkertaistettuna (jätin etutaskut pois, vyötäröllä on paksu resori). Takataskujen hauskan koristenauhan olen tilannut Iinusta. Tuli aika kivat!

Pidän myös denim-sanan etymologiasta: Denim on saanut nimensä sanoista "de Nîmes", eli "Nîmes'in kaupungista" tai serge de Nîmes, Nîmesin sarssi – lähteenä Wikipedia.

Lämmikettä

2010-11-04T13:32:00.000-07:00

Pidän marraskuusta, hitaasta hämärästä ja verkkaisista päivistä, harmaan sävyistä ja sateen ropinasta kattopeltiä vasten. Viileydestä, villakerroksiin kietoutumisesta, lehtikasoista ja lätäköistä. Marraskuussa lämmikettä tarvitaan muunkin kuin villan muodossa, ja siksi jaankin tässä erään koekeittiöni suosikkiresepteistä. Meillä tätä syödään usein, etenkin niinä päivinä, jolloin ei ehdi käymään kaupassa ja ruoka pitää saada pöytään nopeasti. Linssikastiketta ja riisiä, olkaa hyvät!

Laita riisi kiehumaan. Riisistä tulee parempaa, jos keitinveteen lisää kasvisliemikuution.

Lorauta kylmälle pannulle tilkka öljyä, purista siihen yksi valkosipulinkynsi ja lisää 1 tl jeeraa sekä 2 tl garam masalaa ja pikku ripaus chiliä. Kuumenna mausteita hetki, lisää sitten paketti tomaattimurskaa (Pirkan luomumurska sopii tähän hyvin), vajaa tl sokeria ja saman verran suolaa. Lisää paketti linssejä (käytän yleensä Go Greeniä, niitä, joita ei tarvi liottaa/keittää pitkään). Maista, lisää tarvittaessa suolaa.

Riisi on tällä välin ehtinyt kypsyä, joten perheen voi kutsua pöytään.

Jos haluaa, niin kastikkeen voi toki maustaa tulisemmaksi – meillä tykätään vähän miedommasta. Lisään usein joukkoon kotijuustoa tai halloumia, toisinaan lihasuikaleita tai kasviksia. Toimii kyllä ilmankin. Helppoa, nopeaa ja hyvää arkiruokaa!

Silkkipuutarhan kukkia

2010-10-29T09:09:00.000-07:00

Silk Garden -sukista jäi yli muutamia lankanöttösiä, joita en millään raaskinut heittää pois. Päätin virkata langanlopuista kukkia, joista tulikin ihan kivoja – etenkin kun ottaa huomioon, etten oikeasti osaa virkata. Keskelle ompelin siemenhelmiä koristeeksi. Takana on neula kiinnittämistä varten.

Pari kukkasta pidän itse, pari menee lahjaksi. Punaisten Silk Garden -sukkien jämäkerä odottaa hyllyssä vuoroaan...

Leijona helikopterissa

2010-10-20T00:55:00.000-07:00

Tiukkapipoäiti ompelee jälleen! Paita pienoismallille Sampsukasta tilatusta hauskasta leijonajoustofroteesta, malli kaupan paidasta. Kiva tuli!

Samaan syssyyn ompelin myös sammarit, kangas Eurokankaan palalaarista, kaava Ottobresta, übersöpö koristenauha Haarlemista Juffvrouw Zonder Zorgenista (ihana puoti, kamalat nettisivut). Kivat tuli näistäkin. Ottobren kaavat ja ohjeet olivat selkeät, mutta housun malli oli oudon leveä – leikkasin kankaan ilman saumanvaroja ja kavensin vielä vähän päälle. Ehkä malli oli tarkoitettu pienille pyöreille hiphoppareille, mutta pitkän ja hoikan pojan yllä ylileveät housut olivat pelkästään hölmön näköiset.

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin tarkkojen kuvien ottaminen liikkuvasta kohteesta on hieman haastavaa.

Neuleretriitti 3

2010-10-18T23:29:00.000-07:00

Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät viime viikonloppuna Päivölään nauttimaan kutojien ja kehrääjien seurasta. Viikonloppu vierähti kuin siivillä, ja on aina hienoa, kun huomaa silmälasien linssien olevan täynnä ripsivärinsekaisia kyynelroiskeita – vedet silmissä nauramisesta.

En ehkä enää koskaan voi juoda piimää hihittämättä.

Rukkeja oli paikalla lähes kolmekymmentä, eri merkkisiä ja mallisia – täydellinen tilaisuus hankkia kunnon rukkikuume! Onneksi minulla on jo mitä parhain rukki, joten vältyin kiusauksilta. Kamerakuume sen sijaan iski pahemman kerran...

Hämmästyttävä lankazenini jatkui edelleen, en ostanut retriitistä yhtään lankaa/kuitua, vaikka houkutuksia oli pöydän täydeltä. Sen sijaan keskityin kehräämään World of Woolista tilaamaani alpakkasilkkiä. Olin vähän pelännyt kuituun tarttumista, sillä se vaikutti todella liukkaalta ja hankalalta kehrättävältä, mutta käytännössä harmaat haituvat soljuivat rullalle kuin itsestään.

Kuitu muistutti harmaantuneen merenneidon (-mummon?) hiuksia, ja sillä on ikävä taipumus leijua kaikkialle ja peittää ympäröivät pinnat. Kaunista mutta sotkevaa!

Valmiista langasta tuli ihanan pehmeää ja paksua. Pidän erityisesti siitä, miten kovin rustiikkisessa langassa yllättäen onkin silkin hienostunut kiilto.

Paluumatkalla syyssää oli kauneimmillaan:

Suurkiitokset järjestäjille ja mainiolle seuralle!

Lapsellista

2010-10-12T01:21:00.000-07:00

Pienoismalli on tullut vanhempiinsa, ja rakastaa kirjoja, kirjastoja ja lukemista. Virallisena ääneenlukijana on ollut hauskaa seurata, miten kutomista ja kehräämistä on vastaantulleissa lastenkirjoissa kuvattu – kuvista huomaa nimittäin aika selvästi, onko kuvittaja itse koskaan kutonut tai kehrännyt. Nyt mukaan valikoituneet kirjat on julkaistu jo 1970-luvulla, sillä uudemmissa lastenkirjoissa ei ilmeisesti enää kudota – tai sitten emme vain ole törmänneet oikeisiin kirjoihin. On tietysti täysin mahdollista, että Virallinen Ääneenlukija valikoi luettavaksi omia lapsuuden lempikirjojaan... mutta ei mennä nyt siihen.

Hollannin ylpeys Nijntje oppi kutomisen taidon isoäidiltään, ja kutoo paikalliseen tapaan puikko kainalossa:

Jasonin äiti miettii kutoisi:

Vuorisen tädillä on sukan kutominen kesken, näyttäisi olevan kiilakantapää tuloillaan – mutta onkohan puikkoja tarpeeksi?

Barbamaman tekniikka on sangen eksoottinen:

Barbalala-tyttären kutominen sen sijaan näyttää varsin kotoiselta (Barbalala näyttäisi muuten olevan vasenkätinen):

Barbamama myös kehrää. En tosin ihan hahmota mihin rukkia tuossa tarvitaan, mutta ehkäpä taustalla on barbakikka, jota en ymmärrä. Barbalalaltakin näyttää värttinöinti sujuvan:

Myyrälle valmistetaan housukangasta, langan kankaaseen kehräävät hämähäkit:

Kuvat ovat kirjoista Dick Bruna: Opa en oma Pluis, Camilla Mickwitz: Jasonin kesä, Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa, Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapan uusi talo, Barbapapan kirjasto 1 & 2 ja Zdeněk Miler & Eduard Petiska: Myyrän housut.

Iloisia lukuhetkiä!

Pariisinpalpakat

2010-10-09T02:56:00.000-07:00

Sain viime keväänä Niinalta Pariisi-aiheisen vaihtopaketin, joka sisälsi Bergère de Francen Lima-lankaa. Langat kertoivat haluavansa isona liiviksi, ja aloitin Tuulian hyväksi todetulla The Tailored Sweater -menetelmällä. Loin silmukat jo keväällä, mutta kuuma kesä hidasti edistymistä – sylillinen alpakkasekoitetta hellesäällä kun ei ole kaikkein virkistävintä ajanvietettä.

Olkapäillä lisäsin runsaasti silmukoita, koska halusin liiviini hassut pienet puhvihihat. Olen ehkä katsellut liikaa historiallisia pukudraamoja.

Hihansuihin ja reunoihin tein kaksinkertaisen vikkeliletin, joka antaa reunalle mukavasti jämäkkyyttä ja estää rullautumisen. Taskuja on vain yksi, koska ei huvittanut kutoa toista.

Muutamia virhearviointeja sattui. Lanka on jopa alpakkasekoitteeksi todella karvaista, joten nuo vikkeliraidat (mielestäni oikein kivat yksityiskohdat) eivät oikein erotu. Sama koskee myös Tuulian ihanasta alpakkatunikasta napattua ideaa laittaa helmiä vikkeliraitojen väliin - eivät ne tuolta haituvien keskeltä erotu ollenkaan! Siellä niitä joka tapauksessa on, uskokaa pois.

Liivistä tuli kuitenkin oikein mukava ja käyttökelpoinen vaate, ja saattaa olla että teen toisen samantapaisen jossain vaiheessa.

Ja sitten jotain ihan muuta. Torstaiaamuna heräsin voimakkaaseen savun hajuun, ja hetken päästä katu olikin täynnä paloautoja. Naapurissa oli yön aikana syttynyt tulipalo, mutta ihme kyllä kukaan ei loukkaantunut, eikä palo päässyt leviämään muihin asuntoihin. Sen verran läheltä liippasi, että säikähdettiin oikein kunnolla. Muistutankin nyt kaikkia tarkistamaan, että palovaroittimissanne on toimivat patterit, ja että palovaroittimia on tarpeeksi. Meille asennnetaan ensi viikolla yksi ylimääräinen eteiseen, koska on parempi herätä palovaroittimeen kuin ei herätä ollenkaan.

Sammaleinen

2010-10-05T04:27:00.000-07:00

Osallistuin kesän aikana niponillivaihtoon, ja sain pariltani Thujalta kaunista vornalaista villaa, jonka kehräsin langaksi. Langasta valmistui lämmin, pehmeä pipo:

Tykkään kovasti noista kapeista raidoista ja syksyisen metsän väreistä:

Kiitokset vielä Thujalle ja Tuulialle!

Panda sukellusveneessä

2010-10-02T02:21:00.000-07:00

Hei, olen pienen pojan tiukkapipoinen äiti, ja minulla on mielipide.

Jotain kummallista tapahtuu, kun poikalapsi lähestyy metrin pituutta. Kaupoista ei enää löydykään värikkäitä hauskoja lastenvaatteita, vaan lähes ainoastaan tummansinistä, mustaa, harmaata ja armeijanvihreää pienoisaikuisen pukinetta, koristeltuna hirviö-, auto- tai supersankariprintillä. Tai maastokuviolla. Lapsi ei yhtäkkiä enää olekaan lapsi, vaan esiteini. Alle kolmevuotiaana!

En yhtään ymmärrä, miksi touhukkaat pienet lapset pitäisi pukea minikokoisiin aikuisten vaatteisiin. Toisin kuin aikuisilla, leikki-ikäisillä on päivän aikana tapana ryömiä, kontata, juosta, kaatuilla, kiipeillä ja kieppua. Pillifarkuissa ja kauluspaidoissa se ei oikein onnistu. Ja alle kolmevuotias on mielestäni ihan liian pieni tietämään mikä Hämähäkkimies on.

No, tiukkapipoinen äiti ei luovuta helpolla, vaan tilaa kangasta paristakin nettikaupasta, ottaa esille sakset ja ompelukoneen, ja käy työhön.

Tadaa! Ei lähellekään täydellinen ompelus, mutta vallan kelvollinen kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, pienoismallikin tykkää.

Ihanat pandat löytyivät Sampsukasta.

Lahjontaa ja muuta ajanvietettä

2010-09-23T02:20:00.000-07:00

Muutama kesän aikana lahjaksi tehty koru – särölasihelmiä kummitytölle:

Kivihelmiranneketju ja -kaulakoru virtahepovauvoista pitävälle ystävälle:

Viime aikoina piirtäminen ja ompeleminen (tai no, ainakin kangaskaupoissa surffaileminen) ovat kiinnostaneet kutomista ja kehräämistä enemmän – mutta eiköhän se neuleinnostuskin pian taas kotiudu. Sitä odotellessa jatkan ompelemista ja lintujen piirtämistä.

Niitä ihanampia sukkia

2010-09-16T05:08:00.000-07:00

Ostin Priiman avajaistarjouksesta kaksi kerää Noron Silk Garden Sockia, ja rakastuin päätä pahkaa. Ihanaa lankaa! Täydelliset värit! Ensimmäinen pari valmistui kolmessa päivässä, eikä toiseenkaan kovin kauaa mennyt.

Käytin omaa tavissukkaohjettani: varpaissa Judy's magic cast-on, kiilakantapää ja Jenny's surprisingly stretchy bind off. Näillä konsteilla syntyy minun jalkaani parhaiten istuva sukkamalli.

Tuossa juuri ennen resoria on aivan täydellisen kaunista petroolinsinistä, sitä väriä voisin ostaa villapaidallisen verran, jos vain jossain myytäisiin.

Tuon ensimmäisen parin kohdalla tein tahallani sointuvat parit (mikä tarkoitti mm. ruman violetin pätkän editointia), mutta punaisten kohdalla päätin elää vaarallisesti ja kutoa mitä kerältä tulee:

Kuvista kiitos kaunis Annalle!

Junasukat Saanalle

2010-09-14T06:12:00.000-07:00

Ystäville syntyi pieni Saana-tyttö, jolle kudoin lahjaksi sukat. Kokeilin Ravelryssä kovin suosittua Junasukka-mallia, mutta en pitänyt siitä ollenkaan. Itse sukista tuli ihankivat, mutta en vain pitänyt niiden kutomisesta. Jotenkin tuntui, että juuri kun pääsi vauhtiin, piti taas vaihtaa pintaneuletta. Lanka on jotain muinaista Cherry Tree Hillin sukkalankajämää, jonka sain kulutettua näihin viimeistä senttiä myöten.

Seuraavalla kerralla nätimpiä sukkia.

Kovan onnen lanka, hyvän onnen takki

2010-09-08T05:23:00.000-07:00

Pari vuotta sitten aloitin villatakin ihanasta Felted Tweedistä (jokseenkin täydellisessä vaaleansinisen sävyssä), vain todetakseni että rivillä muhkeita palmikoita vyötäröllä ei ehkä sittenkään ole hoikistavaa vaikutusta. Huokaus. Ja purkaus. Reilu vuosi sitten kudoin samasta langasta February Lady Sweaterin tyylisen villatakin, ja olin siitä aluksi kovin innoissani. Pitämättä jäi kuitenkin, sillä pääntie oli vähän liian iso, eikä se jotenkin vaan ollut kiva. Huokaus. Ja purkaus. Uusintakierroksella syntyi melkein valmiiksi yksinkertainen ylhäältä-alas-raglanvillatakki hiukan ylipitkillä hihoilla. Sitten totesin, että ei tää sittenkään ole kiva näin. Tuli tehtyä vähän tavallista isompi mallitilkku. Huokaus. Ja purkaus.

Lanka oli juuri niin täydellisen väristä kuin olla ja voi, joten päätin, että neljännellä kerralla on pakko onnistua. Tein luonnoksen, otin mitat, kudoin mallitilkun. Hoin mantraa "Älä tule paha takki, tule hyvä takki". Ja tiedättekö mitä? Tuli hyvä takki!

Pohjana on Tuulia Salmelan The Tailored Sweater Method, jonka avulla on helppo kutoa istuvia saumattomia neuleita istutetulla hihalla ylhäältä alaspäin. Neuletta voi sovittaa koko ajan, ja istutettu hiha ei raglanin tavoin korosta muutenkin ihan tarpeeksi leveitä hartioitani. Suosittelen menetelmää lämpimästi, etenkin jos inhoaa saumojen ompelua yhtä paljon kuin minä.

Hihat ja kauluksen tein samaan tyyliin kuin pari vuotta sitten valmistuneessa villapaidassa. Nappilista on helmineuletta, taskuihin mahtuu sopivasti puhelin ja avaimet. Olen viime aikoina muutenkin tykästynyt taskuihin, niitä nähdään melko varmasti seuraavassakin villatakissa.

Felted Tweed on jo pitkään ollut yksi suosikkilangoistani. Koostumus on mukava, värikartassa on paljon kauniita sävyjä, lanka on riittoisaa (tähän villatakkiin lankaa kului n. 350 gr) ja mukavaa kutoa. Ja se, että kolmeen kertaan purettu lanka näyttää edelleen siistiltä on plussaa sekin.

Bongattu...

2010-09-06T01:17:00.000-07:00

...neulegraffiti Kolmikulman puiston liepeillä:

En kai ole ainoa jolle tulee tästä mieleen kukat ja mehiläiset?

Sininen sitruuna

2010-09-04T06:49:00.000-07:00

Kesälomalla matkaneuleena kulki mukana Citron - sopivan aivotonta kudottavaa pitkillä juna- ja automatkoilla, vain muutamilla kerroksilla piti vähän katsoa mitä sitä taas olikaan tekemässä.

Lanka on viime joulun alla vaihdossa saamaani Turspakkaa (tai no, Du Storen Tynn Alpakkaa), joka loppui harmillisesti kesken. Kaivelin varastojani, ja löysin Drops Alpacan jämiä, jotka olivat kovin, kovin samanoloisia kuin Turspakat. Rohkenen jopa väittää, että kyseessä on tismalleen sama lanka - lankojen vaihtumiskohtaa on nimittäin mahdotonta löytää.

Tein kerrankin ihan ohjeen mukaan, mitä nyt loppuröyhelöä jatkoin vähän pidemmäksi, että pääsin eroon langanlopuista. Pikkuisen isompi huivi olisi ollut kivempi, mutta en halunnut ostaa lisää lankaa, ja viimeiset kierrokset tuntuivat jo to-del-la pitkiltä. Laiskuus voitti:)

Paluu 1970-luvulle

2010-08-14T06:36:00.000-07:00

Viime keväänä ostin kirpparilta kolmella eurolla hassun puuvillamekon. Pidän kovasti kankaan väreistä ja kuvioista, niistä tulee elävästi mieleen lapsuus 70-luvulla.

Mekko sinällään ei ollut käyttökelpoinen (se oli kaavoitettu huomattavasti kapeaharteisemmalle naisihmiselle), mutta alaosa oli helposti muokattavissa hameeksi. Tadaa!

Sivusaumaan vetoketju ja yläosasta pelastettu nappi (toisessa sivusaumassa oli valmiiksi tasku), helmaa lyhyemmäksi. Tuli just sopivan höpsö ja kiva.

Puolijoukkueteltta

2010-08-10T00:46:00.000-07:00

Aiemmin keväällä kehräämistäni langoista valmistui Daybreak Shawl periaatteella "kudotaan kunnes lanka loppuu". Tuli iso. Tuli ihana. Tykkään, tykkään!

Perinteinen lepakkoposeeraus:

Kietoutumisesimerkki (vilun yllättäessä huivin sisään mahtuu myös kaveri):

Liehuttelua:

Nyt kun sää vielä vihdoin viimein kääntyisi vähän syksyisemmäksi, niin tätä pääsisi käyttämäänkin!

Kehruuviikonloppu

2010-08-04T01:13:00.000-07:00

Viime viikonloppu oli varmasti yksi vuoden odotetuimmista ja hauskimmista. Ihana Samma oli kutsunut luokseen joukon kehräämistä harrastavia ystäviään, ja kolmentoista naisen joukossa riitti juttua, naurua, kälätystä, hysteeristä hihitystä ja melkein muistettuja laulunsanoja Finnhits-saunassa.

Pelko villan loppumisesta oli aitoa, joskin ehkä aiheetonta.

Kilo hiukan itseensä ottanutta villaa pyöri karstamyllyn läpi, ja muuttui pilvenhattaraksi:

Paikalla oli laskujeni mukaan seitsemän erilaista rukkimallia:

Luonnon keskellä kun oltiin, villoihin eksyi välillä myös Luru Luteen serkkuja:

Hiukan tuli kehrättyäkin kaiken höpöttämisen lomassa. Vornalaista böffiä, josta tuli paksua pipolankaa. 80 m/100 gr, kaksisäikeinen.

Pigeonroof Studion merinosilkkiä, 243 m/119 gr, navajokerrattu. Tykkään tästä ihan kamalasti.

Sain kehruuvaihdossamme käsittämättömän upean luksusprinsessapaketin, josta olen melkein kateellinen itselleni. Kiitos vielä Jenni!

Tymoshenko-kuvasta kiitos kaunis Sannalle!

Kotimatkallekin riitti kauniita maisemia:

Oli niin hauskaa - otetaanhan pian uusiksi?

Yllätysvilla

2010-07-19T10:05:00.000-07:00

Kesävierailulla Tuulian luona sain terveisiä Niponillivaihtopariltani - letti Tuulian värjäämää BFL-villaa. Katsokaa miten nättiä:

Värit ovat niin kovin kauniita, ja letti alkoi heti kuiskutella tahtovansa kehräytyä myssylangoiksi. Kiitokset parilleni, tykkään tykkään tykkään!