Sous le ciel de Paris ...ainakin melkein.

Sain eilen neuletapaamisessa Pariisi-teemaisen Ravelry-vaihtopaketin Niinalta - ja mahtavan paketin sainkin! Kaikki oli pakattu hienoon peltirasiaan...



...rasiasta paljastui kortti...



...ja kaikenlaista kivaa! Viisi pehmoista ranskalaista kerää Bergere de France Lima merino-alpakkasekoitusta, tuubi lempikäsirasvaani sekä söpö keväinen Pariisi-aiheinen riipus. Lanka ilmoitti ensin haluavansa isona villaliiviksi, mutta tänä aamuna yksi keristä kuiskasi ihan hiljaa "Quand je grandis, je veux être une écharpe". Oikukkaita nuo ranskattaret!



Vielä lähikuvaa riipuksesta:



Ja ihanista langoista:



Eikä tässä vielä kaikki! Mukana oli myös ihana pinkki pikkupullo kuohujuomaa!



Merci mille fois Niina!

Bongattua

Viime viikolla näin virkatun graffitin Unioninkadulla. Tuommoisista tulee hyvälle tuulelle!

Vihreä myssy

Sisko toivoi lahjakaulurin pariksi myssyä, ja tämmöinen syntyi parissa illassa. Lanka on itse kehrättyä Pigeonroof Studion merino/soijasilkkiä (50 %/50 %). Langassa on kaunis kiilto, ja se on ihanan pehmeää.



Ihan kiva tuli, siskokin tykkää.

Paljastus

Oma Kahelivaihtopakettini on postissa. Jos saat paketin, ja sieltä löytyy tämmöinen koru, niin hei vaan vahelikaihtoparini! Toivottavasti tykkäät!

Ihana Harmaa

Ensimmäinen Tuulian metodilla kudottu villatakkini on valmistunut! Siitä tuli vallan kiva. Tykkään!



Suunnitelmana oli yksinkertainen villatakki muutamalla hauskalla yksityiskohdalla höystettynä. Rullautuva kaulus, kanssaneulojan Senecasta apinoidut kädentiet, hupsu pikkutasku iPod nanolle, resoriraita kyljissä kierretyistä silmukoista ja mikä parasta, robottinapit! (Etsystä, tietenkin.)



Tykkään kovasti tuosta funktionaalisesta, mutta oi niin höpsöstä taskusta.



Robotit on ihania:





Ohjeesta tekeminen on mulle to-del-la hankalaa, joten olen ihan ihmeissäni, kun takista tuli istuva ja jokseenkin sopivan kokoinen. Olen valaistunut. Ja edelleen ihmeissäni.



Lanka on ColourMartin paksua merinokashmiria, joka tuttuun tapaan tuntui puikoilla paperinarulta, mutta joka ronskin pesun jälkeen muuttui ihanan pehmeäksi ja pörröiseksi. Muistan pohtineeni viitsinkö ostaa koko lankaa, kun kashmiria oli vain 5 % - onneksi sisäinen lankasnobini tykkäsi väristä niin paljon, että klikkasi "Add to cart"-nappia. Takki valmistui ihmeen nopeasti, kolmessa viikossa, ihan huomaamatta. Hupsista!



Jos jotain muuttaisin, niin pääntie saisi olla ylhäältä ehkä pikkuisen kapeampi, ja koko takki kauttaaltaan ihan vähän väljempi. Väitän että mallitikku huijasi. (Jälkimmäisen ongelman voisi tietysti ratkaista kutistumalla itse hieman, mutta höh, ei huvita.) Seuraavassa villatakissa sitten...



Lankaa on jäljellä vielä kartiollinen, mitäköhän siitä keksis? Jotain kaulan ympärille kieputettavaa ehkä?

Tammenterhopipo

Mies toivoi uutta pipoa, ja mitäpä sitä ei tekisi armaittensa puolesta. Ensin ainaoikeaa tasona, sitten normaalisti pyörönä ylös asti. Lankaa (Dropsin Eskimoa) meni pikkuista vaille kaksi kerää, kahdessa illassa tuli valmista. Vähän hassu tammenterhon oloinen pipo, mutta ihan hauska.

Huhuu!

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Mies tarvitsi suojaa kameroilleen, ja tein tämmöiset pienet pussukat. Kaava on stetsonista, kangas joskus muinoin Etsystä tilattua (kyseinen kauppa ei ole enää toiminnassa, mutta hakusanoilla "japanese fabric" löytyy kaikenlaista kivaa) ja vuorina on fleeceä kangaskaapin kätköistä. Ihan söpöt niistä tuli.



Olen erityisen tyytyväinen siisteihin vetoketjuihin ja vuoriin - etenkin kun en ole mitenkään erityisen taitava ompelija.



Kiitokset kaikille Amelia-villatakkia kommentoineille! Takki pyörähti kierroksen pyykkikoneessa, ja kutistui just sopivasti. Uusi takki on jo puikoilla, siitä lisää myöhemmin.

Innostuin myös hiukan leikkimään blogipohjan kanssa, tällä mennään ainakin siihen saakka kunnes kyllästyn.

Amelian serkku

Vihdoinkin uusi villatakki! Kudoin tämän ensin valmiiksi asti joululomalla, pikavauhtia viikossa (oli pakkasta, ei voinut ulkoilla), vain todetakseni että on ne hihat sittenkin liian kapeat. Huokaus, ja purkaus. Onneksi lanka on aika paksua, valmista tuli korjauskierroksenkin kanssa suhteellisen nopeasti.




Malli on Knittyssä julkaistu Amelia, joka ei ensinäkemältä puhutellut lainkaan. Retriitissä Olebrumm oli pukeutunut kauniiseen harmaaseen Ameliaan, ja sen nähtyäni totesin tarvitsevani samanlaisen itsellenikin. Samaisen retriitin aikana adoptoin pussillisen kivan väristä Hjertegarnin Perun pääkaupunkia* Karoliinalta, ja siitä se ajatus sitten lähti.



Kudoin omani ylhäältä alaspäin, koska niin on helpompaa. Nelosen puikoilla mentiin, lankaa kului melko tasan 450 gr. Napit löytyivät Nappitalosta. Tuli kiva, tykkään. Mutta voi olla että tarvitaan kierros pyykkikoneen villapesuohjelmassa, pieni kutistuminen tekisi tälle hyvää.

*Limaa siis. Miten voikin kivalla langalla olla noin luotaantyöntävä nimi?

Hyviä päiviä

Tällä viikolla on ollut monta hyvää päivää. Ensin posti toi paketillisen suklaata pohjoisesta (langan ja suklaan vaihtokurssi oli erinomainen) ja säkillisen Laikan minulle värjäämää BFL/silkkiä. Niin kaunista! Olen varma että villa kehräytyy nätin eläväpintaiseksi semisolidiksi langaksi. Mikä parasta, tätä ihanuutta on kilon säkki - siitä luulisi riittävän villatakiksi.



Perjantaina sain paketin Kaheli-vaihtopariltani Maja-bluelta. Paketti oli uskomattoman ihana, täynnä ajatuksella valittuja kivoja juttuja ja ihkulankoja. Katsokaa vaikka:



Vyyhti Wolmeisen sukkalankaa värissä Sabrina, Aracaunian Rancoa petroolinsinisenä, itsetehdyt suloiset lehtikuvioiset töppöset, Marseille-saippuaa, Minigrip-pusseja, herkkusuklaata, hiustenhoitotuotteita ja söpö pieni lammas. Tästä paketista tulee olemaan iloa pitkäksi aikaa, kiitos vielä Maja-blue!



Viikon kruunasi tieto, että pääsen osallistumaan Neuleretriitti II:en. Ensimmäisellä kerralla oli hurjan hauskaa, joten odotukset ovat korkealla!

Vihreää huopaa

Siskon viileä teinipoika esitti vienon toiveen superlämpimästä huovutetusta myssystä, ja kuuliainen täti totteli oitis. Olen kutonut näitä huovutettuja myssyjä aika monta, ja periaatehan on yksinkertainen: kutodaan järkyttävän kokoinen piponmallinen säkki, heitetään se pyykkikoneeseen ja tadaa! Huovutettu myssy on valmis.



Aiemmat versiot olen kutonut Fritidsgarnista, mutta tällä kertaa lahjansaajan toive kohdistui Cascade 220:en. Sekin huopui oikein nätisti - pinnasta tuli huomattavasti tiiviimpää, kutistumista tosin tapahtui korkeussuunnassa suhteellisesti enemmän kuin Fritidsgarnissa.



Lankaa kului melko tasan 100 gr, 20 cm:n pätkä jäi yli. Ompelin tähän vielä fleecevuorin lisälämpöä tuomaan ja kutitusta estämään. Kiva myssy, toivottavasti vastaanottajakin tykkää.

Lankarakkautta

Ostin taannoin Pigeonroof Studion Kristalta todella kauniin väristä Luminosity-sarjan BFL/silkkiä, ja nyt sain sen kehrättyä ja kerrattua langaksi asti.



Siitä tuli ihanaa. Itse tehtyä ihkulankaa! Värit ovat intensiivisiä ja hehkuvia, ja juuri sitä kaunista petroolinsinistä, jota on liki mahdotonta saada toistumaan kuvissa oikein. Undulate, 119 gr/300 m, 80% BFL, 20% silkkiä.



Alun perin ajattelin kutoa tästä pipon, mutta lanka on niin pehmeää (kuljin yhden illan kotona vyyhti kaulassani), että taidankin tehdä siitä huivin.



Olen ostanut Kristalta niin lankaa kuin villaakin - jos kauniit värit ja laadukkaat materiaalit kiinnostavat, niin voin lämpimästi suositella hänen tuotteitaan.



Oi että.

Brabant-huivi

Vuoden ensimmäinen valmistunut neule! Tylsä kudottava, mutta täydellisen värinen ja ihana käytössä. Nelosen puikot, alussa silmukoita 70, kudotaan 2o 2n -korinpohjaa kunnes lanka loppuu (puoli metriä jäi yli). Lankana ihan paras huivilanka Manos Silk Blend (jota saa mm. Secretwoolista ja Lankaideasta), kaksi vyyhtiä. Tykkään!

Huivin nimi juontuu siitä, että aloitin kutomisen Pohjois-Brabantissa, ja tämä laulu soi tuolloin päässäni tauotta.