Lehtimyssy

Jokunen aika sitten, ennen perheessä riehunutta vatsatautia, valmistui lehtikuvioinen myssy. Ohje on Rustling leaves beret Coastal Knits -kirjasta, lanka Frog Treen alpakkaa Villavyyhdistä. Ohje oli kiva, lanka oli kivaa, mutta en jaksa tästä enempiä intoilla, sillä on jo kevät, eikä lämpimiä myssyjä enää hetkeen tarvitse. Eihän?

Kotiäidin viikonloppuvapaa

Retriitissä oli mukavaa. Aikaa istua, kehrätä, kutoa, kälättää ja räkättää ystävien kanssa. Taisin olla pikkuisen väsynyt, sillä lauantaina en tullut ottaneeksi yhden yhtä kuvaa, ja muutenkin istua kökötin melko tiiviisti rukin takana. Arvatkaa kenen pienet ikenet pukkaavat poskihampaita? Väsymyksen piikkiin laitan myös sen, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta en ostanut yhtään lankaa.*



Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä, ja reipastuin sen verran, että sain kuvattua aiemmin viikolla valmistuneen huivin. Huivi on yllätyslahja eräälle sukulaiselle, joka on tässä kevään aikana ollut suureksi avuksi perheelleni. Huivin malli on The Age of Brass and Steam Kerchief, jota muokkasin sen verran, että tein yhden ylimääräisen mallikerran ja leveämmän reunuksen. Lanka on yksi suosikeistani, Manos Silk blend -merinosilkki. Lanka oli edellisessä elämässään sivuttain kudottu ainaoikein-huivi, joka oli niin väärän kokoinen ja vähän väärän värinenkin, että jäi kokonaan käyttämättä – lanka ei onneksi näyttänyt olevan purkamisesta moksiskaan. Toivottavasti saaja pitää lahjastaan.



Retriitissä innostuin kehräämään Louhittaren Luolan merinoangoraa. Jännä kuituyhdistelmä siinä mielessä, että vaikka kuitu ei ollut yhtään huopunutta eikä painunutta, se vaati todella paljon venyttelyä ja valmistelua ennen kehräämistä. Pienet angorakuidut siellä varmaan pitivät vieruskaverista tiukasti kiinni. Jos venytti liian kovaa, koko soiro lehahti yhdeksi kuitupilveksi ja karvasi lähiympäristön varsin tehokkaasti. Itse kehrääminen oli kuitenkin helppoa ja rentouttavaa.



Kerratessa rulla tuli aika täyteen, mutta ehkä vielä vähän enemmänkin olisi mahtunut. Langasta tuli pilvenhattaran pehmeää ja kuohkeaa, ja se päätyy jossain vaiheessa kauluriksi tai huiviksi, kunhan keksin kivan mallin. Kriittiset mitat ovat 260 grammaa ja 450 metriä.



Kilkelaukku toimi oikein hyvin:)


*Tai sitten samaan aikaan kurssiaan pitäneitten kristalliotsaisten turbaanipäiden yöllisillä menoilla oli eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus viattomiin sivullisiinkin. Vähän kyllä epäilen.

Kilkekassi

Ylihuomenna on taas keväisen neuleretriitin aika, oi riemua! Olen osallistunut kaikkiin retriitteihin yhtä lukuunottamatta, ja joka kerta olen kaivannut sopivan kokoista kassia villoille, neuleille ja kaikelle muulle oheissälälle. Enpä kaipaa enää!



Ompelin kassin kavereitten vanhoista farkunlahkeista (kiitos T ja S!). Vaatimuksia oli useita: kassi ei saa olla liian syvä, koska tarvittava on aina pohjimmaisena, eikä liian iso, koska silloin pakkaa mukaan liikaa tavaraa. Veikkaisin, että onnistuin koon määrittämisessä aika hyvin, kassiin mahtuu hyvin kaksi isoa villatopsia ja pari keskeneräistä neuletta sekä vyyhdinpuut.



Vuorikangas on vanha vauvalakanani, jonka löysin joululomalla vanhempien varastoista. Kangas on mielestäni aivan ihana, vaikka hevosten anatomia on vähintäänkin mielenkiintoista.



Samaan syssyyn ompelin pari projektipussukkaa Etsystä tilaamistani Heather Rossin kankaista. Mainio tuo Tähkäpää-kuosi!



En millään malttaisi odottaa huomiseen asti!

Toivepaita

Pienoismalli peri serkkupojan vanhan tummansinisen paidan, joka oli mielestäni vähän tylsä. Ehdotin pojalle, että voitaisiin painaa siihen joku kuva piristykseksi – ajattelin, että varmaan joku dinosaurus tai monsteri. No, ainakin osittain oikein meni arvaus: "Siinä pitää olla tie ja taloja, ja puita, niin, ja kuu ja tähtiä, ja brachiosaurus." Selvä juttu!



Paita on kovin mieluinen, ja pari muutakin puseroa odottaa uusia kuvia.

Iso tilkkutyyny on anopin taidonnäyte. Aika hieno, eikö vain?

Raitapaita

Kudoin Pienoismallille kevääksi uuden villapaidan. Malli on omasta päästä, raglania ylhäältä alas. Langat ovat Filatura di Crosan Zaraa (suurkiitokset T!), mukavan pehmeää superwash-merinoa. Tuon oranssin värjäsin itse, alunperin lanka oli vaisun tiilenpunainen. Väristä tuli just sopivan voimakas ja täyteläinen, olen siihen kovin tykästynyt.



Sammakkonapit olen tilannut Etsystä aikoja sitten.



Jäin perinteiseen raitakoukkuun, joten paita valmistui nopeasti. Vielä yks raita, ja vielä yksi... Kahdeksan kerrosta harmaalla, kaksi valkoisella, oranssit ainaoikeaa. Tekee mieli kutoa lisää raitoja!



Poika tykkää paidasta kovasti, ja sehän on tärkeintä. "Äiti, tästä tuli tosi hieno!"

Neljä

Eilen meillä ei juhlittu ystävänpäivää, vaan Pienoismallin nelivuotissynttäreitä. Päivänsankari on edelleen hurjan kiinnostunut dinosauruksista, joten ompelin pojalle lahjaksi pteranodonin.





Materiaalina jälleen kerran miehen vanhat sammarit ja muuttama tilkku vanhoista pellavahousuista. Siipien sisällä on kankaaseen käärittyä rautalankaa, pysyvät noin vähän paremmin asennossa.



Ohje on peräisin tästä mainiosta kirjasta, jonka löysin Hollannista kirpputorilta viime syksynä. Aivan loistava opus! Ei mitään perinteisiä nalleja ja pupuja, vaan dinosauruksia, liskoja ja lohikäärmeitä, nostalgiseen 1970-luvun tyyliin riemunkirjavista kankaista ommeltuina. Kaavat ja ohjeet ovat varsin vapaamuotoisia, mutta pienellä pähkäilyllä niistä selviää. Tässä vielä kuva kirjan pteronodonista, tuossa etualalla lentelee rhamphorhyncus.



Lahja oli mieluinen, ja dinosaurusleluja tilattiin heti lisää – mieluiten "kaikki dinosaurukset ja meren eläimet", mutta siihen eivät taida aika, housunlahjevarasto saati taidot riittää. Mutta melkoisella varmuudella voin luvata, että housunlahkeista ommeltuja dinoleluja nähdään tässä blogissa vielä monen monta kertaa.



Kakkua leivottiin tietysi myös – ohjeen nappasin Kauhaa ja rakkautta -blogista. Lisäsin täytteeksi banaania ja kermavaahtoa, koska päivänsankarin toiveena oli suklaatäytekakku. Kakku oli tuhtia mutta oikein hyvää. Nelivuotiskakkuun sopii legoukko koristeeksi enemmän kuin hyvin.



Helmikuu on mielestäni aina ollut vähän tylsä välikuukausi talven ja kevään välillä, mutta nykyään se sujuu paljon mukavammin kaksien synttärien voimin!

Musteinen Rikke

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:



...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:



...kudottuna Rikke-myssyksi:



Aika kiva.

Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Kaiken varalta

Tietysti sitä yrittää lapsiaan vahtia ja pitää aisoissa. Mutta siltä varalta, että salamannopea ipana ottaa ja sinkoaa ties minkä houkutuksen perään, tein pojalle rannekorut joissa on vanhempien puhelinnumerot. Löytää sitten helpommin takaisin omiensa luo.



Oikeasti jokaisessa valkoisessa helmessä on numero, mutta jotenkin ajatus oman puhelinnumeron jakamisesta koko internetin kanssa ei tuntunut kovin fiksulta. Idean tuohon koruun löysin Pinterestistä, joka on ihana, inspiroiva, hyödyllinen, koukuttava aikasyöppösivusto.

Tykkäämistä

Kudoin tavislapaset vastapainoksi kaikille tyhmille kirjoneulelapasille. Tykkään näistä kamalasti! Lankana on vähän aikaa sitten kehräämäni BFL, josta tykkäsin kovin. Lanka oli ihanaa kutoa, ja raidatkin menivät jos eivät nyt ihan tasan, niin nätisti kumminkin. Kokeilin myös minulle uutta tapaa tehdä peukalokiila (ohjeen intialaiseen peukalokiilaan löysin täältä), tykkäsin siitäkin kovasti.



Kudoin lapasia vaalien tulosta jännäten, mistä johtuen oikean käden lapasessa on ehkä hiukkasen tiukemmin kudottu kohta. Tykkäsin vaalien lopputuloksesta. Tykkään tosi paljon myös tuosta sinihaalarisesta kaverista.



Sydämen tekeminen sormilla oli yllättävän vaikeaa, katsokaa vaikka:







Kuvista kiitos ystävälle, josta tykkään myös.

Rairairaitoja, osa 2

Pienoismalli kasvaa huimaa vauhtia, ja pari vuotta sitten kutomani raitahaalari on jäänyt auttamatta pieneksi. Aloittelin uutta haalaria jo alkusyksystä, mutta valmista tuli vasta nyt. Noloa, mutta eipä tuo kovin kiireiseltä tuntunut, kun ei ollut pakkasta koko syksynä, lumesta nyt puhumattakaan.



Lanka on Debbie Blissin Cashmerino Arania ystävän varaston kätköistä (suurkiitokset J, pus ja mus!) ja Priimasta, raikulioranssi vetskari Stockalta. Perusraglania ylhäältä alas, lyhennettyjä kerroksia niskassa, olkapäillä ja pepun päällä, ohje on omasta piposta. Kasvunvaraa on sen verran, että jos tuo vielä ensi talvena menisi.



Poseeraukset ovat ehtaa melkein-nelivuotiasta: "äiti kato mua, kato mua!".



Haalari valmistui juuri sopivasti, ja on todettu hyväksi parilla pulkkamäkireissulla. Aamulla mittari näytti -13°C, talvi on vihdoin täällä!

Yksi ainoa...

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!



Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.



Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Ompeleita

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.



Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!



Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.



Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.





Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!