Norosukat

Jo jokin aikaa sitten sain valmiiksi polvisukat Noro Kureyon -sukkalangasta, mutta kuvien ottaminen pääsi unohtumaan. No, tänään sitten aiheutettiin hämmennystä lähipuistikossa.



Lanka on lahja Ravelry-vaihtopariltani Sammalta, joka osasi aivan oikein tulkita, että tykkään rustiikkisista ja eloisista langoista. Värit ovat hienot, kuten noroissa tapaa olla, eikä solmukarmani pettänyt tälläkään kertaa (moni on valitellut norojen solmuisuutta, mutta itse en ole niihin toistaiseksi törmännyt - ja takana on jo varmaan yli kilometri kyseisen firman lankoja).



Malli on tavissukka: varpaista aloitettiin, kiilakantapää ja pohkeissa levennyksiä tarpeen mukaan, yläreunassa muutama nurja kerros. Harvoin olen tuntenut itseni yhtä pitkäsääriseksi kuin näitä kakkosen puikoilla kutoessani!

Pikkujuttuja.

Säät viilenevät, ja pienoismallikin tarvitsee lämmikettä.

Viileisiin päiviin sopiva herneenpalkopipo:



Lanka on lahjaksi saatua Novita Luxus Cloudia (josta alunperin piti tulla pojalle villatakki, mutta se ajatus sai jäädä kun kuulin että lanka nyppyyntyy keskivertoa ärhäkämmin), vajaa kerällinen. Alkuun perusjoustinta, sitten pari lyhennettyä kerrosta muotoa antamaan, kavennukset lonkalta. Pysyy hyvin päässä ja on mun mielestä aika söpö.

Vähän kylmempiä päiviä varten paksumpi, korvaläpällinen myssy:



Lankana Zitronin Nimbus-luomumerino, jota kului melko tarkkaan kerällinen. Ihana, pehmeä lanka, kauniit sävyt. Kudottu ylhäältä alas niin kauan, että lanka loppui.

Lisäksi Ilun sukkalangan lopuista kaksi valaskalaa:



No ei vaiskaan, ne on ihan vaan lapaset:)

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää...

...kuten esimerkiksi kashmirvillatakki.



Malli on oman pään mukainen ylhäältä alas raglan, resorin paikalla on helmineuletta ja edessä kaksi nappia. Lanka on Colourmartin paksuhkoa kashmiria, jota kului puolitoista kartiollista. Kutoessa lanka tuntui paperinarulta, mutta muuttui ronskin pesun jälkeen ihanan pehmeäksi. Yksinkertainen neule, ehkä vähän tylsä kudottava, mutta tätä on tullut jo nyt pidettyä paljon.



Kashmirin nyppyyntymisestä varoiteltiin etukäteen, mutta noin kuukauden aktiivisen käytön jälkeen takissa näkyy ehkä kaksi nyppyä.



Kuvat otti Ganeshas viime viikonloppuna neuleretriitissä, niistä vielä kiitokset!

Makeaa mahan täydeltä

Osallistuin kolmatta kertaa järjestettyyn suomalaisten Ravelry-vaihtoon, ja tänään hain postista oman yllätyspakettini:



Paketista löytyi hurja määrä erilaisia neulojan apuvälineitä, mikä onkin loistojuttu, sillä tälläkin hetkellä hukassa ovat ainakin mittanauha ja virkkuukoukku - nyt mulla on uudet! Ja saksia, neuloja ja hakaneuloja nyt tarvitsee aina. Suklaasta puhumattakaan:)

Paketissa oli myös Therapi-lankaa, jonka valmistuksessa on käytetty jadeiitti-kuitua. Aivot meinaa nyrjähtää, kun yritän ymmärtää miten ihmeessä kivestä tehdään lankaa. Ihanan pehmeää se kuitenkin on!




Ja sitten, Mmmmmmmmmalabrigo sockia täydellisen ihanassa vihreän sävyssä. Mun eka Mmmmmmmmmalabrigo. Nam.



Lisäksi paketista löytyi hurjan kauniita itse tehtyjä silmukkamerkkejä:



Paketti on ihana, kiitokset (toistaiseksi salaiselle) parilleni! Menen tästä paijaamaan Mmmmmmalabrigoani:) Siitä taitaakin tulla paijausvyyhti tuohon pöydänkulmalle.

Retriitti ei välttämättä tarkoita hiljaisuutta...

...ei ainakaan, jos kyseessä on neuleretriitti. Tosin ei kai kukaan vakavissaan oleta, että 40 Ravelryn keskustelupalstoilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti hälisevää naisihmistä olisi oikeassa elämässä jotenkin hillittyä ja hiljaista porukkaa (toki joukossa oli muutama ahdasmielinen tosikko – te tunnistatte kyllä itsenne!).

Oli lankaa,





oli suklaakakkua,





oli hehkuvia syksyn värejä,





oli kuohuviiniä, oli aikaa kutoa ja selailla neulekirjoja, ja ennen kaikkea, oli mukavia ihmisiä ja ihan tajuttoman hauskaa.




En muista koska viimeksi olisin nauranut ripsivärit poskille! Oli hienoa olla mukana, kiitokset vielä kaikille, erityisesti Lotalle ja Sammalle.

Lapaselle kaveri.

Ja kaverit pakettiin. Tykkään lahjapakettien askartelemisesta, oon sillä tavalla vähän lapsellinen.





Shibuin sukkalankaa oli mukava kutoa, eikä väreissäkään ole valittamista. Onneksi tätä löytyy varastosta vähän lisää!

Lahjalapanen

Flunssa iski, olen juonut teetä kyllästymiseen asti ja kuumehorkassa kashmirvillatakki on uusi paras ystäväni (Se, ja alpakkahuivi. Ja villasukat.). En jaksa keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan, joten päätin vihdoin kutoa ystävälle lahjaksi luvatut vauvalapaset.

Lankalaatikosta Shibuin sukkalankaa sävyssä Orchid, alkuun 32 silmukkaa, pätkä resoria, vähän lisäyksiä, sileää, kavennuksia ja hups, valmista tuli.



Noista väreistä tulee mieleen Peppi Pitkätossu, ovat jotenkin niin reippaat ja iloiset. Ystävän ainoa toive oli, että lapaset olisivat pinkit, ja hyvä niin, sillä en pidä perinteisistä vauvapastelleista ollenkaan.

Olen todella hyvissä ajoin liikkeellä tällä kertaa, tytön on määrä syntyä vasta lokakuussa. (Eikä nyt takerruta siihen että langanpäät on päättelemättä ja näitä on vain yksi. Hyshys.)