Antiikkineuleesta ja ihkulangan olemuksesta

Lankavarastoni pohjalta löytyi erittäin hyvin marinoitunutta, äitini 80-luvulla ostamaa Novita Victoriaa. Vyöte kertoo tarpeelliset tiedot: 30% villaa, 70% puuvillaa, 100 gr/238 m, made in Finland, täyttää Tavaraselosteliiton värinkestovaatimukset. Puuvillan raikkaus, villan pehmeys!



En ollut langasta kauhean innostunut (mitenpä se muuten olisikaan jäänyt vuosikymmeniksi odottamaan vuoroaan), mutta koska väri oli kuitenkin aika kiva, ja tavoitteenani on saada lankavarasto tolkun kokoiseksi ja ihanammaksi, päätin vihdoin kutoa langan pois kuleksimasta. Tuli perusvillapaita, ylhäältä alas -raglan perinteisellä "sovita ja pura"-menetelmällä. Ihan kiva, ehkä tätä tulee pidettyäkin.



Syy haaleaan tunnelmaan on se, että olen lankasnobi. Tykkään ihanista langoista, joten ihankivoista langoista kutominen maistuu pakkopullalta. Kutominen on rakas harrastus (en todellakaan kudo säästääkseni vaatekuluissa!), ja yksi suurimmista huvin ja inspiraation lähteistä on ihana lanka. Ihana ei tarkoita, että lanka on kehrätty enkelinhiuksista tai Brad Pittin rintakarvoista*, kuten eräs kanssaräveltäjä taannoin asian ilmaisi. Omalla kohdallani ihkulangan kriteerit täyttyvät, kun 1) lanka on kehrätty laadukkaasta materiaalista, 2) langan väri on kaunis ja mieluinen ja 3) se kertoo heti, minkälaiseksi neuleeksi se isona haluaa muuttua.

Ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen:)

(*Piti ihan googlettaa ja tarkistaa Bradin rintakarvojen määrä. Niitä oli ehkä kolme, joten aika eksklusiivista niistä kehrätty lanka olisi, monellakin tapaa.)

Norosukat

Jo jokin aikaa sitten sain valmiiksi polvisukat Noro Kureyon -sukkalangasta, mutta kuvien ottaminen pääsi unohtumaan. No, tänään sitten aiheutettiin hämmennystä lähipuistikossa.



Lanka on lahja Ravelry-vaihtopariltani Sammalta, joka osasi aivan oikein tulkita, että tykkään rustiikkisista ja eloisista langoista. Värit ovat hienot, kuten noroissa tapaa olla, eikä solmukarmani pettänyt tälläkään kertaa (moni on valitellut norojen solmuisuutta, mutta itse en ole niihin toistaiseksi törmännyt - ja takana on jo varmaan yli kilometri kyseisen firman lankoja).



Malli on tavissukka: varpaista aloitettiin, kiilakantapää ja pohkeissa levennyksiä tarpeen mukaan, yläreunassa muutama nurja kerros. Harvoin olen tuntenut itseni yhtä pitkäsääriseksi kuin näitä kakkosen puikoilla kutoessani!

Pikkujuttuja.

Säät viilenevät, ja pienoismallikin tarvitsee lämmikettä.

Viileisiin päiviin sopiva herneenpalkopipo:



Lanka on lahjaksi saatua Novita Luxus Cloudia (josta alunperin piti tulla pojalle villatakki, mutta se ajatus sai jäädä kun kuulin että lanka nyppyyntyy keskivertoa ärhäkämmin), vajaa kerällinen. Alkuun perusjoustinta, sitten pari lyhennettyä kerrosta muotoa antamaan, kavennukset lonkalta. Pysyy hyvin päässä ja on mun mielestä aika söpö.

Vähän kylmempiä päiviä varten paksumpi, korvaläpällinen myssy:



Lankana Zitronin Nimbus-luomumerino, jota kului melko tarkkaan kerällinen. Ihana, pehmeä lanka, kauniit sävyt. Kudottu ylhäältä alas niin kauan, että lanka loppui.

Lisäksi Ilun sukkalangan lopuista kaksi valaskalaa:



No ei vaiskaan, ne on ihan vaan lapaset:)

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää...

...kuten esimerkiksi kashmirvillatakki.



Malli on oman pään mukainen ylhäältä alas raglan, resorin paikalla on helmineuletta ja edessä kaksi nappia. Lanka on Colourmartin paksuhkoa kashmiria, jota kului puolitoista kartiollista. Kutoessa lanka tuntui paperinarulta, mutta muuttui ronskin pesun jälkeen ihanan pehmeäksi. Yksinkertainen neule, ehkä vähän tylsä kudottava, mutta tätä on tullut jo nyt pidettyä paljon.



Kashmirin nyppyyntymisestä varoiteltiin etukäteen, mutta noin kuukauden aktiivisen käytön jälkeen takissa näkyy ehkä kaksi nyppyä.



Kuvat otti Ganeshas viime viikonloppuna neuleretriitissä, niistä vielä kiitokset!

Makeaa mahan täydeltä

Osallistuin kolmatta kertaa järjestettyyn suomalaisten Ravelry-vaihtoon, ja tänään hain postista oman yllätyspakettini:



Paketista löytyi hurja määrä erilaisia neulojan apuvälineitä, mikä onkin loistojuttu, sillä tälläkin hetkellä hukassa ovat ainakin mittanauha ja virkkuukoukku - nyt mulla on uudet! Ja saksia, neuloja ja hakaneuloja nyt tarvitsee aina. Suklaasta puhumattakaan:)

Paketissa oli myös Therapi-lankaa, jonka valmistuksessa on käytetty jadeiitti-kuitua. Aivot meinaa nyrjähtää, kun yritän ymmärtää miten ihmeessä kivestä tehdään lankaa. Ihanan pehmeää se kuitenkin on!




Ja sitten, Mmmmmmmmmalabrigo sockia täydellisen ihanassa vihreän sävyssä. Mun eka Mmmmmmmmmalabrigo. Nam.



Lisäksi paketista löytyi hurjan kauniita itse tehtyjä silmukkamerkkejä:



Paketti on ihana, kiitokset (toistaiseksi salaiselle) parilleni! Menen tästä paijaamaan Mmmmmmalabrigoani:) Siitä taitaakin tulla paijausvyyhti tuohon pöydänkulmalle.

Retriitti ei välttämättä tarkoita hiljaisuutta...

...ei ainakaan, jos kyseessä on neuleretriitti. Tosin ei kai kukaan vakavissaan oleta, että 40 Ravelryn keskustelupalstoilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti hälisevää naisihmistä olisi oikeassa elämässä jotenkin hillittyä ja hiljaista porukkaa (toki joukossa oli muutama ahdasmielinen tosikko – te tunnistatte kyllä itsenne!).

Oli lankaa,





oli suklaakakkua,





oli hehkuvia syksyn värejä,





oli kuohuviiniä, oli aikaa kutoa ja selailla neulekirjoja, ja ennen kaikkea, oli mukavia ihmisiä ja ihan tajuttoman hauskaa.




En muista koska viimeksi olisin nauranut ripsivärit poskille! Oli hienoa olla mukana, kiitokset vielä kaikille, erityisesti Lotalle ja Sammalle.

Lapaselle kaveri.

Ja kaverit pakettiin. Tykkään lahjapakettien askartelemisesta, oon sillä tavalla vähän lapsellinen.





Shibuin sukkalankaa oli mukava kutoa, eikä väreissäkään ole valittamista. Onneksi tätä löytyy varastosta vähän lisää!