Pipo päähän pakkasella

Talvi on vihdoin tullut, eikä samaa pipoa tietenkään voi pitää koko ajan, joten varastosta itsekehrättyä ja puikoille. Alkuun resoria, sitten vähän lisää silmukoita, sileää, helmineuleraitaa, sileää, helmineuleraitaa... Parissa illassa syntyi kiva pipo. Tykkään langan väreistä ja noista helmineuleraidoista. Lämminkin on, ja sopii hyvin uuteen talvitakkiin.



Huomasin, että olen aika usein epämääräisen tyytymätön itse kehräämiini lankoihin. Luulen sen osin johtuvan siitä, että en vielä osaa lukea miltä villaletti näyttää valmiina lankana, saati neulepintana. Toisaalta itse prosessi on niin kiva (ja aikaavievä), että pikkuisen harmittaa, jos lopputulos ei olekaan odotetun kaltainen. Virheensietokykyni neuleissa on aika heikko, puran mieluummin kuin katselen omia möhläyksiäni. Onneksi noita ei-niin-onnistuneita väriyhdistelmiä voi käyttää lahjaneuleisiin - ja onneksi välillä joku lanka onnistuukin.

Huivilankaa, ehkä.

Tilasin taannoin The Thylacinen Etsy-kaupasta pari BFL-lettiä huiveja varten, ja sinisävyisemmän olen jo ehtinyt kehrätä valmiiksi. Ajattelin ensin kehrätä vähän ohuempaa, mutta kun villa kertakaikkiaan halusi tulla vähän paksuksi langaksi, niin en jaksanut tapella vastaan.



Villa oli mukavaa kehrättävää (tykkään BFL:stä kovasti, siinä on jotenkin enemmän luonnetta kuin merinossa - ja silti se on ihanan pehmeää), ja vaaleanpunasävyinen letti odottaa varastossa vuoroaan. Mutta:



Tykkäsin letin väreistä, ja tykkään siitä miltä lanka näyttää, mutta äh, valmiina neulepintana värit on jotenkin latteat. Kasarit. En tiedä, joku tässä nyt tökkii. Kudon vielä vähän matkaa aloittamaani huivia, ja päätän sitten pidänkö itse, annanko lahjaksi vai puranko ja annan langat lahjaksi. Huokaus. Katellaan.

Hyvä postipäivä

Osallistuin suomalaisten räveltäjien jouluvaihtoon, ja tänään sain hakea postista oman yllätyspakettini. Paketin postimerkit antoivat melko selvän vihjeen lähettäjästä:



Jouluyllätys oli paketoitu nättiin lumihiutalepaperiin, ja mukana oli söpö itsetehty kortti:



Paketista paljastui ihanuuksia! Kaksi kerää Raumagarnin Finnulgarnia just mun väreissä - ihan uusi tuttavuus mulle, vaikuttaa oikein mukavalta. Näistä vois tehdä Totoro-lapaset. Etualalla näkyy kauniin väristä Turspakkaa - uusi tuttavuus tämäkin, väri on ihana, eikä lanka tuoksahda lainkaan kalalle. Turspakkaa varten oli myös hieno ranteenlämmitinohje.



Eikä tässä vielä kaikki! Mukana oli söpö pikku rasia, josta löytyi purkki hyväntuoksuista huulirasvaa (huulirasvaa tarvitsee aina) ja herkkusuklaata.



Ihana, ajatuksella koottu paketti. Tykkään kaikesta kovasti! Suuret kiitokset Nunt!

Loppuun vielä fanikuva kaikille Turspakan ystäville:

Kauluri miehen siskolle

Hollannissa lahjotaan joulukuun alussa Sinterklaasin merkeissä, ja miehen siskon pakettiin piti saada jotain lämmittävää. Parissa illassa syntyi kauluri, helmineuletta, itse kehrättyä lankaa (väri on mulle aivan väärä, mutta miehen siskolle hyvä) ja vähän epäkesko nappikiinnitys.



Oon aika tyytyväinen tuohon löytämääni nappiin - sointuu väreihin, mutta erottuu kuitenkin. (Stockalta, jos joku haluaa samanlaisia.)



En kauheasti tykännyt tuosta kehräämästäni langasta, mutta sehän kutoutui ihan näteiksi raidoiksi.

Nyt en kyllä hetkeen kudo yhtään kauluria...

Fiep!

Kehräyskuume yltyi niin pahaksi, että oman rukin hankkiminen oli välttämätöntä (no kyllä oli, hiljaa siellä, järjen ääni), ja koska mieheni on monipuolisesti ihana, hankki hän minulle rukin Hollannista. Saanko esitellä: Fiep!



Fiep muutti meille Frieslandista, jossa oli ehtinyt asua ja työskennellä jo kolmisenkymmentä vuotta. Ikäisekseen Fiep on erittäin hyvin säilynyt, mitään iän tuomia krenkkoja ei ole havaittu. Fiep on vakaa, tasapainoinen ja iskunkestävä - erityisen mainio ominaisuus, kun yksi perheenjäsenistä on alle metrin mittainen.



Vähän on ehditty yhteiseloa jo harjoitella BFL-topsilla.



Fiep lainasi nimensä Fiep Westendorpilta, joka oli valtavan taitava kuvittaja, ja muutenkin kiinnostava ihminen.

Taidankin tästä siirtyä katselemaan linnanjuhlia yhdessä Fiepin kanssa, pitäähän se totuttaa maan tavoille. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

98 metrin lapaset

Kudoin lapaset. Lanka on ihanaa Lankaideasta tilattua Misti Alpacaa, ja sitä jäi kahdesta 50 metrin kerästä yli pari metriä. Just riitti!



Ihan tavislapaset, nelosen puikoilla, lämpimät. Ihanan väriset. Mietin että pitäiskö noita koristella jotenkin, mutta sisäinen graafikkoni* sanoi jyrkän ein. Kivemmat ne onkin ilman krumeluureja.



*Sisäinen graafikkous ilmenee kummallisilla tavoilla: pukeudun mieluusti väreihin (en käytä mustaa juuri lainkaan, mikä on iso miinus "Oletko graafikko"-testissä), mutta kuvioita vierastan. On villi ja rajoja rikkova olo, jos pukeudun raidalliseen paitaan. En myöskään käytä paksusankaisia graafikkorillejä, mutta vihaan Comic Sansia ja erotan Helvetican Arialista. Omia fontintunnistuskykyjään voi testata täällä.

Kauluri siskolle

Siskolla oli synttärit, ja pakettiin piti saada jotain lämmittävää itse tehtyä (kaiken muun lahjonnan lisäksi, tuli pyöreitä vuosia täyteen).




Parissa illassa syntyi kauluri: helmineuletta, itse kehrättyä lankaa (väri on mulle väärä, mutta siskolle hyvä) ja vähän epäkesko nappikiinnitys. Sisko tykkäs, ja tilasi kauluriin sointuvan baskerin.