Lankarakkautta

Ostin taannoin Pigeonroof Studion Kristalta todella kauniin väristä Luminosity-sarjan BFL/silkkiä, ja nyt sain sen kehrättyä ja kerrattua langaksi asti.



Siitä tuli ihanaa. Itse tehtyä ihkulankaa! Värit ovat intensiivisiä ja hehkuvia, ja juuri sitä kaunista petroolinsinistä, jota on liki mahdotonta saada toistumaan kuvissa oikein. Undulate, 119 gr/300 m, 80% BFL, 20% silkkiä.



Alun perin ajattelin kutoa tästä pipon, mutta lanka on niin pehmeää (kuljin yhden illan kotona vyyhti kaulassani), että taidankin tehdä siitä huivin.



Olen ostanut Kristalta niin lankaa kuin villaakin - jos kauniit värit ja laadukkaat materiaalit kiinnostavat, niin voin lämpimästi suositella hänen tuotteitaan.



Oi että.

Brabant-huivi

Vuoden ensimmäinen valmistunut neule! Tylsä kudottava, mutta täydellisen värinen ja ihana käytössä. Nelosen puikot, alussa silmukoita 70, kudotaan 2o 2n -korinpohjaa kunnes lanka loppuu (puoli metriä jäi yli). Lankana ihan paras huivilanka Manos Silk Blend (jota saa mm. Secretwoolista ja Lankaideasta), kaksi vyyhtiä. Tykkään!

Huivin nimi juontuu siitä, että aloitin kutomisen Pohjois-Brabantissa, ja tämä laulu soi tuolloin päässäni tauotta.

Kauluri miehen toisellekin siskolle

Just kun pääsin sanomasta että kaulurikiintiö on täynnä... no, kerta kiellon päälle. Ensimmäinen lahjakauluri oli menestys, ja kuulin kautta rantain, että miehen toisenkin siskon mielestä se oli tosi tosi kiva. Ymmärsin vihjeen, ja synttärilahjapakettiin käärittiin tämmöinen villatuubi:



Simppeliä 2o 2n -neulosta ensin tasona ja sitten suljettuna, lopussa leventelin 3o 2n -neuleeksi. Tuli ihanan pehmoinen ja lämmin (testasin yhden illan, kun palelsi). Lanka on aiemmin syksyllä kehrättyä marraskuun päästäistä, ja sitä jäi vielä aika iso kerä. Mitähän siitä keksis?

Katsaus kuluneeseen vuoteen, osa 2

Kaikenlaista ehti valmistua viime vuoden aikana. Tarkempia tietoja löytyy Ravelrystä.

Pipoja:


Kaikki ovat olleet kovassa käytössä, tuota sinistä palmikkopipoa lukuunottamatta. Se on ihan kiva, muttei yhtä kiva kuin nuo muut.


Sukkia:


Wollmeise-sukat ovat teillä tietymättömillä, ei hajuakaan sijainnista. Muuten kaikkia on tullut käytettyä tasaisen paljon. Raidalliset polvisukat ja vihreät tavikset on kudottu itse värjätyistä langoista, muuten valikoimasta löytyy Regian Kaffe Fassettia, vaihdossa saatua Ilun värjäämää bambusilkkivillaluksuslankaa ja Noro Kureyon Sockia (oikein kiva lanka!).


Lapasia (ja yhdet tossut):


Nuo villavuoratut ovat olleet lämpimimmät lapaset ikinä, suosittelen kaikille paleleville.


Huiveja ja kaulureita:


Suurin osa näistä on mennyt lahjoiksi - kehruun sivutuotteena tuppaa syntymään sadan gramman vyyhtejä, joista ei saa oikein muuta kuin pipoja ja kaulureita.


Villatakkeja ja -paitoja (ja haalari):


Näitä olisi saanut olla enemmänkin, mutta aikaa haaskaantui muutamiin purkamista odottaviin tekeleisiin. Ensi vuonna paremmalla onnella, toivon mukaan. Paidat ovat sinistä antiikkipaitaa lukuunottamatta olleet käytössä, ja puputakki onnistui villitsemään muutaman muunkin:)


Lankaa:


Harjoittelua ja muutama ihan käyttökelpoinenkin vyyhti.

Katsaus kuluneeseen vuoteen, osa 1

Mennyt vuosi on ollut vilkas ja tapahtumarikas, ainakin mitä käsitöihin tulee. Olen ollut hämmästyttävän aktiivinen, ja osallistunut kaikenlaisiin tempauksiin - yllätyin itsekin, kun kävin miettimään mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut.

Alkutalvesta kävin Kehrääjien killan kehruukurssin, ja samoin tein lankavaraston rinnalle putkahti kuituvarasto. Ja loppuvuodesta, lainarukkiin kyllästyttyäni, sain ikioman rukin.

Tänä vuonna aikataulut viimein antoivat myöten ja pääsin mukaan Ursulan neuletapaamisiin. Mukavaa on ollut, kivoja ihmisiä, vertaistukea ja houkutuksia (jostain syystä jollain on aina mukana pussillinen Wollmeisea). Ursulassa on loistopalvelu, aina pöytiä varattuna ja skumppa tarjouksessa. Kesäkuun KIP-päiväkin viettettiin kehnon sään vuoksi Ursulassa, ja hauskaa oli.



Osallistuin Ravelry-vaihtoihin, ja sain ihania paketteja, joista kaikista on ollut paljon iloa. Kuvassa on ensimmäinen vaihtopaketti (ajalta ennen blogia), jonka lähetti Samma.

Syksyn ehdoton kohokohta oli Lotan ja Samman järjestämä Neuleretriitti. Ensi keväänä uusiksi, eikös vaan?

Marraskuussa ajeltiin Neuleratikalla - lystiä sekin. Joulukuussa osallistuin Tuulian paitapajaan, ja valaistuin. Ensimmäinen metodipaita on jo suunnitteilla, se pääsee puikoille, kunhan saan mallitilkun valmiiksi ja mitat tarkistettua. Odotukset ovat korkealla!



Lankavarasto kasvoi vuoden aikana aika tavalla, lähinnä ColourMartin ansiosta. Kashmiria, angoraa, jakkia etuisaan hintaan - mahdotonta vastustaa (ja sukkalankaakin tuli hankittua jonkun verran). Sain kulutettua pois antiikki- ja jämälangat, joten lankavaraston kokonaislaatu on entistäkin ihanampi. Ainut, mitä varastossani ei ole tarpeeksi, on aika.

Viime syksynä, pienen yllytyksen jälkeen, perustin myös tämän blogin. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin langan takia!

Pipo päähän pakkasella

Talvi on vihdoin tullut, eikä samaa pipoa tietenkään voi pitää koko ajan, joten varastosta itsekehrättyä ja puikoille. Alkuun resoria, sitten vähän lisää silmukoita, sileää, helmineuleraitaa, sileää, helmineuleraitaa... Parissa illassa syntyi kiva pipo. Tykkään langan väreistä ja noista helmineuleraidoista. Lämminkin on, ja sopii hyvin uuteen talvitakkiin.



Huomasin, että olen aika usein epämääräisen tyytymätön itse kehräämiini lankoihin. Luulen sen osin johtuvan siitä, että en vielä osaa lukea miltä villaletti näyttää valmiina lankana, saati neulepintana. Toisaalta itse prosessi on niin kiva (ja aikaavievä), että pikkuisen harmittaa, jos lopputulos ei olekaan odotetun kaltainen. Virheensietokykyni neuleissa on aika heikko, puran mieluummin kuin katselen omia möhläyksiäni. Onneksi noita ei-niin-onnistuneita väriyhdistelmiä voi käyttää lahjaneuleisiin - ja onneksi välillä joku lanka onnistuukin.

Huivilankaa, ehkä.

Tilasin taannoin The Thylacinen Etsy-kaupasta pari BFL-lettiä huiveja varten, ja sinisävyisemmän olen jo ehtinyt kehrätä valmiiksi. Ajattelin ensin kehrätä vähän ohuempaa, mutta kun villa kertakaikkiaan halusi tulla vähän paksuksi langaksi, niin en jaksanut tapella vastaan.



Villa oli mukavaa kehrättävää (tykkään BFL:stä kovasti, siinä on jotenkin enemmän luonnetta kuin merinossa - ja silti se on ihanan pehmeää), ja vaaleanpunasävyinen letti odottaa varastossa vuoroaan. Mutta:



Tykkäsin letin väreistä, ja tykkään siitä miltä lanka näyttää, mutta äh, valmiina neulepintana värit on jotenkin latteat. Kasarit. En tiedä, joku tässä nyt tökkii. Kudon vielä vähän matkaa aloittamaani huivia, ja päätän sitten pidänkö itse, annanko lahjaksi vai puranko ja annan langat lahjaksi. Huokaus. Katellaan.