Paluu 1970-luvulle

Viime keväänä ostin kirpparilta kolmella eurolla hassun puuvillamekon. Pidän kovasti kankaan väreistä ja kuvioista, niistä tulee elävästi mieleen lapsuus 70-luvulla.



Mekko sinällään ei ollut käyttökelpoinen (se oli kaavoitettu huomattavasti kapeaharteisemmalle naisihmiselle), mutta alaosa oli helposti muokattavissa hameeksi. Tadaa!



Sivusaumaan vetoketju ja yläosasta pelastettu nappi (toisessa sivusaumassa oli valmiiksi tasku), helmaa lyhyemmäksi. Tuli just sopivan höpsö ja kiva.

Puolijoukkueteltta

Aiemmin keväällä kehräämistäni langoista valmistui Daybreak Shawl periaatteella "kudotaan kunnes lanka loppuu". Tuli iso. Tuli ihana. Tykkään, tykkään!

Perinteinen lepakkoposeeraus:



Kietoutumisesimerkki (vilun yllättäessä huivin sisään mahtuu myös kaveri):



Liehuttelua:





Nyt kun sää vielä vihdoin viimein kääntyisi vähän syksyisemmäksi, niin tätä pääsisi käyttämäänkin!

Kehruuviikonloppu

Viime viikonloppu oli varmasti yksi vuoden odotetuimmista ja hauskimmista. Ihana Samma oli kutsunut luokseen joukon kehräämistä harrastavia ystäviään, ja kolmentoista naisen joukossa riitti juttua, naurua, kälätystä, hysteeristä hihitystä ja melkein muistettuja laulunsanoja Finnhits-saunassa.







Pelko villan loppumisesta oli aitoa, joskin ehkä aiheetonta.



Kilo hiukan itseensä ottanutta villaa pyöri karstamyllyn läpi, ja muuttui pilvenhattaraksi:



Paikalla oli laskujeni mukaan seitsemän erilaista rukkimallia:





Luonnon keskellä kun oltiin, villoihin eksyi välillä myös Luru Luteen serkkuja:



Hiukan tuli kehrättyäkin kaiken höpöttämisen lomassa. Vornalaista böffiä, josta tuli paksua pipolankaa. 80 m/100 gr, kaksisäikeinen.



Pigeonroof Studion merinosilkkiä, 243 m/119 gr, navajokerrattu. Tykkään tästä ihan kamalasti.



Sain kehruuvaihdossamme käsittämättömän upean luksusprinsessapaketin, josta olen melkein kateellinen itselleni. Kiitos vielä Jenni!



Tymoshenko-kuvasta kiitos kaunis Sannalle!

Kotimatkallekin riitti kauniita maisemia:



Oli niin hauskaa - otetaanhan pian uusiksi?

Yllätysvilla

Kesävierailulla Tuulian luona sain terveisiä Niponillivaihtopariltani - letti Tuulian värjäämää BFL-villaa. Katsokaa miten nättiä:



Värit ovat niin kovin kauniita, ja letti alkoi heti kuiskutella tahtovansa kehräytyä myssylangoiksi. Kiitokset parilleni, tykkään tykkään tykkään!

Tour de Fleece

Tour de Fleece, kehrääjien versio Tour de Francesta, käynnistyi alkukuusta. Kehräämistä rajoittivat helle (villa huopuu hikisissä sormissa!) ja lomamatkailu, mutta jotain olen sentään saanut aikaiseksi:



Kehräsin kaksi lettiä taannoin Chimeran Etsy-kaupasta ostamaani merinoa. En erityisesti pidä merinosta, mutta värit olivat kauniit (niistä tuli mieleen marraskuisen iltapäivän hämärä pellon reunalla), joten päätin tarttua juuri näihin villoihin.



Villalettien piti olla samanväriset, mutta en kyllä sanoisi näitä kaksosiksi:



Oikeanpuoleisesta pidän kovasti, mutta vasemmanpuoleinen... eih.

Mustaviinimarjahuivi

Viikko sitten sain valmiiksi Blackcurrant Shawlin (ohjeesta kiitos kaunis lahjoittajalle!), mutta kuvien ottaminen on jäänyt - helteellä ei tee mieli poseerata paksun villahuivin kanssa.



Ohje oli selkeä ja nätisti taitettu (ei todellakaan mikään itsestäänselvyys neuleohjeiden maailmassa), ja huivia oli mukava kutoa. Ohjeen jujuna ovat huivin päihin kudottavat erilliset siivekkeet, joiden ansiosta huivi on hieman tavallista kätevämpi kietoa hartioille.



Lanka on Malabrigo Worsted, sävyssä Emerald, sitä kului noin puolitoista vyyhtiä. Lanka on juuri niin pehmoista kuin kaikki hehkuttavat, aika näyttää miten se kestää käytössä. Vyyhti, ja sen myötä sävy, vaihtuu hieman tuossa reunuksessa, mutta se tapahtuu niin sopivassa kohdassa, että se melkein näyttää tarkoitukselliselta designelementiltä.



Puikoilla on pari muutakin melkein valmista huivia, mutta ensi viikolla aion keskittyä kehräämiseen Tour de Fleecen merkeissä:

Helmeilevää

Rannekoru luonnonkivihelmistä, enimmäkseen jadea ja jaspista:



Kaksi makeanvedenhelmiketjua, harmaan ja samppanjn sävyissä:



Näitä voisi tietysti käyttää kaulakoruinakin, mutta mielestäni ne ovat parhaimmillaan röykkiönä ranteessa: