Tulevaa ohjelmistoa

Päättelin muutaman langanpään.

Kehruita

Jokin aika sitten sain valmiiksi sukat, ensimmäinen sukkapari itse kehrätystä langasta.



No. Tunnelma ei nyt ole aivan katossa. Ihan kivat näistä tuli, mutta ei ollenkaan niin tajunnanräjäyttävän ihanat kuin käsinkehrätystä langasta olettaisi tulevan. En kauheasti tykännyt wensleydalen kehräämisestä, eikä langasta tullut sellaista kuin olisin halunnut. Höh.



Tämä kehruu sen sijaan on paljon, paljon omemman tuntuinen: merinosilkkiä All Spun Upilta – pehmeää ja kuohkeaa. Ehkä täytyy suosiolla pitäytyä pehmeissä kuiduissa, eikä yrittää väkisin vääntää itsestään sukkalangan kehrääjää.


Laitoin jokin aika sitten viestiä Louëtille, sillä halusin tietää rukkini iän. Vastaus tuli nopeasti: Fiep on valmistettu toukokuussa 1980, eli on jo 30-vuotias. Toimii edelleen ongelmitta kuin se kuuluisa junan vessa!

Uusiokäyttöä

Pidän kovasti kuluneesta denimistä, ja aina kun pari farkkuja hajoaa, leikkaan lahkeet talteen. Aiemmin olen ommellut kankaanpaloista lähinnä laukkuja, mutta tällä kertaa tein farkunlahkeista uudet farkut. Malli on jostain Ottobresta, reilusti kavennettuna ja yksinkertaistettuna (jätin etutaskut pois, vyötäröllä on paksu resori). Takataskujen hauskan koristenauhan olen tilannut Iinusta. Tuli aika kivat!



Pidän myös denim-sanan etymologiasta: Denim on saanut nimensä sanoista "de Nîmes", eli "Nîmes'in kaupungista" tai serge de Nîmes, Nîmesin sarssi – lähteenä Wikipedia.

Lämmikettä

Pidän marraskuusta, hitaasta hämärästä ja verkkaisista päivistä, harmaan sävyistä ja sateen ropinasta kattopeltiä vasten. Viileydestä, villakerroksiin kietoutumisesta, lehtikasoista ja lätäköistä. Marraskuussa lämmikettä tarvitaan muunkin kuin villan muodossa, ja siksi jaankin tässä erään koekeittiöni suosikkiresepteistä. Meillä tätä syödään usein, etenkin niinä päivinä, jolloin ei ehdi käymään kaupassa ja ruoka pitää saada pöytään nopeasti. Linssikastiketta ja riisiä, olkaa hyvät!

Laita riisi kiehumaan. Riisistä tulee parempaa, jos keitinveteen lisää kasvisliemikuution.



Lorauta kylmälle pannulle tilkka öljyä, purista siihen yksi valkosipulinkynsi ja lisää 1 tl jeeraa sekä 2 tl garam masalaa ja pikku ripaus chiliä. Kuumenna mausteita hetki, lisää sitten paketti tomaattimurskaa (Pirkan luomumurska sopii tähän hyvin), vajaa tl sokeria ja saman verran suolaa. Lisää paketti linssejä (käytän yleensä Go Greeniä, niitä, joita ei tarvi liottaa/keittää pitkään). Maista, lisää tarvittaessa suolaa.

Riisi on tällä välin ehtinyt kypsyä, joten perheen voi kutsua pöytään.



Jos haluaa, niin kastikkeen voi toki maustaa tulisemmaksi – meillä tykätään vähän miedommasta. Lisään usein joukkoon kotijuustoa tai halloumia, toisinaan lihasuikaleita tai kasviksia. Toimii kyllä ilmankin. Helppoa, nopeaa ja hyvää arkiruokaa!

Silkkipuutarhan kukkia

Silk Garden -sukista jäi yli muutamia lankanöttösiä, joita en millään raaskinut heittää pois. Päätin virkata langanlopuista kukkia, joista tulikin ihan kivoja – etenkin kun ottaa huomioon, etten oikeasti osaa virkata. Keskelle ompelin siemenhelmiä koristeeksi. Takana on neula kiinnittämistä varten.



Pari kukkasta pidän itse, pari menee lahjaksi. Punaisten Silk Garden -sukkien jämäkerä odottaa hyllyssä vuoroaan...

Leijona helikopterissa

Tiukkapipoäiti ompelee jälleen! Paita pienoismallille Sampsukasta tilatusta hauskasta leijonajoustofroteesta, malli kaupan paidasta. Kiva tuli!



Samaan syssyyn ompelin myös sammarit, kangas Eurokankaan palalaarista, kaava Ottobresta, übersöpö koristenauha Haarlemista Juffvrouw Zonder Zorgenista (ihana puoti, kamalat nettisivut). Kivat tuli näistäkin. Ottobren kaavat ja ohjeet olivat selkeät, mutta housun malli oli oudon leveä – leikkasin kankaan ilman saumanvaroja ja kavensin vielä vähän päälle. Ehkä malli oli tarkoitettu pienille pyöreille hiphoppareille, mutta pitkän ja hoikan pojan yllä ylileveät housut olivat pelkästään hölmön näköiset.



Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin tarkkojen kuvien ottaminen liikkuvasta kohteesta on hieman haastavaa.

Neuleretriitti 3

Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät viime viikonloppuna Päivölään nauttimaan kutojien ja kehrääjien seurasta. Viikonloppu vierähti kuin siivillä, ja on aina hienoa, kun huomaa silmälasien linssien olevan täynnä ripsivärinsekaisia kyynelroiskeita – vedet silmissä nauramisesta.



En ehkä enää koskaan voi juoda piimää hihittämättä.



Rukkeja oli paikalla lähes kolmekymmentä, eri merkkisiä ja mallisia – täydellinen tilaisuus hankkia kunnon rukkikuume! Onneksi minulla on jo mitä parhain rukki, joten vältyin kiusauksilta. Kamerakuume sen sijaan iski pahemman kerran...



Hämmästyttävä lankazenini jatkui edelleen, en ostanut retriitistä yhtään lankaa/kuitua, vaikka houkutuksia oli pöydän täydeltä. Sen sijaan keskityin kehräämään World of Woolista tilaamaani alpakkasilkkiä. Olin vähän pelännyt kuituun tarttumista, sillä se vaikutti todella liukkaalta ja hankalalta kehrättävältä, mutta käytännössä harmaat haituvat soljuivat rullalle kuin itsestään.



Kuitu muistutti harmaantuneen merenneidon (-mummon?) hiuksia, ja sillä on ikävä taipumus leijua kaikkialle ja peittää ympäröivät pinnat. Kaunista mutta sotkevaa!



Valmiista langasta tuli ihanan pehmeää ja paksua. Pidän erityisesti siitä, miten kovin rustiikkisessa langassa yllättäen onkin silkin hienostunut kiilto.



Paluumatkalla syyssää oli kauneimmillaan:



Suurkiitokset järjestäjille ja mainiolle seuralle!