Villatuppotumput

Kudoin pukin konttiin lapaset äidilleni, jonka käsiä usein palelee. Näissä pitäisi sormien pysyä lämpiminä kovemmillakin pakkasilla!



Lankana on vaihdossa saamaani Teeteen alpakkaa (raitoina Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena), ja villatuppoina The Thylacinen värjäämää BFL-villaa. Lankaa kului vähän alle 100 gr, villaa reilu 50 gr.



Lapaset on helppo tehdä – itse lapanen kannattaa kutoa hiukan normaalia isommaksi, jotta villakerrokselle jää tilaa. Villasta tehdään soiroja, joista kiepautellaan kahdeksikon muotoisia lenkkejä. Kokeilemalla löytyy soirolle sopiva paksuus ja mitta, itse tykkään aika paksuista ja pitkistä lenkeistä. Joka viidennellä kerroksella kudoin joka viidennen silmukan langan sijasta villasoirolla.



Käsistä tulee melkoiset möhköt näissä lapasissa, mutta ovatpa ainakin lämpimät möhköt.



Nyt pitää vielä kutoa samanlaiset (tai no, eri väriset) isälle, ja ehkä myös itselleni.

I'm a lumberjack and I'm OK

Retriitissä kehräämäni merenneitomummonhiuskanka päätyi puikoille ja kutoutui hups vaan parissa päivässä huiviksi. Kuidussa on selvästi joku taika, se kehräytyikin hups vaan parissa päivässä. Mallina on Stephanie Pearl-McPheen One row scarf, josta pidän kovasti. Huivissa ei ole nurjaa puolta (aina plussaa), ja mallineule näyttää kivalta ja kuohkealta. Vähän tylsä kudottavahan se oli, muttei lähellekään yhtä tylsää kuin tavanomainen 2o 2n. Huivista tuli paksu, lämmin ja pehmeä. Tykkään!



Ja tuo kuitu, sitä on pakko saada lisää. Ainakin villatakillisen verran.

Ai mikä ihmeen Lumberjack? No, metsurista laulettiin kerran jos toisenkin retriitissä. Youtubesta löytyy.

Kuusi metriä raitoja!

Olen tänä syksynä osallistunut kansanopiston koneneulontakurssille, ja ensimmäisenä harjoitustyönä neuloin* huivin. Mies oli jo pidemmän aikaa toivonut itselleen pitkää, lämmintä raitahuivia, joten päätin viimein toteuttaa toiveen. Lanka on Dropsin Alpacaa miehen valitsemissa sävyissä. Tein neuloessani varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Ja iso. Ja lämmin. Jossain sääennustuksessa tulevasta talvesta uumoiltiin vuosisadan kylmintä, joten eiköhän huivi tule käyttöön.



Koska miehen raitahuivi oli mielestäni kovin onnistunut, neuloin sellaisen itsellenkin, tosin hieman kapeampana, hieman lyhyempänä, hieman eri värisenä.



Huiveissa on useita herkullisia värihdistelmiä, ja muutama jäi kaihertamaan mieltä. Pitäisiköhän yrittää tehdä villatakki samoilla sävyillä?



Tämä lienee meidän versiomme pariskuntien yhteensopivista tuulipuvuista. Kummankin huivin reunat on huoliteltu ompelukoneella rullautumisen estämiseksi.



Huivi soveltuu myös leikkeihin, tässä tapauksessa lentokoneeksi.



*Neulekoneella sujuvasti neulon, siinä koneessa kun on neuloja. Käsin, puikoilla, ehdottomasti kudon.

Tulevaa ohjelmistoa

Päättelin muutaman langanpään.

Kehruita

Jokin aika sitten sain valmiiksi sukat, ensimmäinen sukkapari itse kehrätystä langasta.



No. Tunnelma ei nyt ole aivan katossa. Ihan kivat näistä tuli, mutta ei ollenkaan niin tajunnanräjäyttävän ihanat kuin käsinkehrätystä langasta olettaisi tulevan. En kauheasti tykännyt wensleydalen kehräämisestä, eikä langasta tullut sellaista kuin olisin halunnut. Höh.



Tämä kehruu sen sijaan on paljon, paljon omemman tuntuinen: merinosilkkiä All Spun Upilta – pehmeää ja kuohkeaa. Ehkä täytyy suosiolla pitäytyä pehmeissä kuiduissa, eikä yrittää väkisin vääntää itsestään sukkalangan kehrääjää.


Laitoin jokin aika sitten viestiä Louëtille, sillä halusin tietää rukkini iän. Vastaus tuli nopeasti: Fiep on valmistettu toukokuussa 1980, eli on jo 30-vuotias. Toimii edelleen ongelmitta kuin se kuuluisa junan vessa!

Uusiokäyttöä

Pidän kovasti kuluneesta denimistä, ja aina kun pari farkkuja hajoaa, leikkaan lahkeet talteen. Aiemmin olen ommellut kankaanpaloista lähinnä laukkuja, mutta tällä kertaa tein farkunlahkeista uudet farkut. Malli on jostain Ottobresta, reilusti kavennettuna ja yksinkertaistettuna (jätin etutaskut pois, vyötäröllä on paksu resori). Takataskujen hauskan koristenauhan olen tilannut Iinusta. Tuli aika kivat!



Pidän myös denim-sanan etymologiasta: Denim on saanut nimensä sanoista "de Nîmes", eli "Nîmes'in kaupungista" tai serge de Nîmes, Nîmesin sarssi – lähteenä Wikipedia.

Lämmikettä

Pidän marraskuusta, hitaasta hämärästä ja verkkaisista päivistä, harmaan sävyistä ja sateen ropinasta kattopeltiä vasten. Viileydestä, villakerroksiin kietoutumisesta, lehtikasoista ja lätäköistä. Marraskuussa lämmikettä tarvitaan muunkin kuin villan muodossa, ja siksi jaankin tässä erään koekeittiöni suosikkiresepteistä. Meillä tätä syödään usein, etenkin niinä päivinä, jolloin ei ehdi käymään kaupassa ja ruoka pitää saada pöytään nopeasti. Linssikastiketta ja riisiä, olkaa hyvät!

Laita riisi kiehumaan. Riisistä tulee parempaa, jos keitinveteen lisää kasvisliemikuution.



Lorauta kylmälle pannulle tilkka öljyä, purista siihen yksi valkosipulinkynsi ja lisää 1 tl jeeraa sekä 2 tl garam masalaa ja pikku ripaus chiliä. Kuumenna mausteita hetki, lisää sitten paketti tomaattimurskaa (Pirkan luomumurska sopii tähän hyvin), vajaa tl sokeria ja saman verran suolaa. Lisää paketti linssejä (käytän yleensä Go Greeniä, niitä, joita ei tarvi liottaa/keittää pitkään). Maista, lisää tarvittaessa suolaa.

Riisi on tällä välin ehtinyt kypsyä, joten perheen voi kutsua pöytään.



Jos haluaa, niin kastikkeen voi toki maustaa tulisemmaksi – meillä tykätään vähän miedommasta. Lisään usein joukkoon kotijuustoa tai halloumia, toisinaan lihasuikaleita tai kasviksia. Toimii kyllä ilmankin. Helppoa, nopeaa ja hyvää arkiruokaa!