Hyviä aikomuksia*

Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta neulehyllyä siivotessani tuli muutama ajatus mieleen. Ensinnäkin, puran neuleet, jotka eivät tule koskaan valmistumaan, tai joissa hyvä lanka menee hukkaan epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.



Operaation ensimmäinen kohde: Akimbo. Erityisen noloa, koska kyseessä oli pienen ystäväporukan yhteisneulonta, ja Tuulia oli värjännyt meille varta vasten langat (ja käyttänyt väri-inspiraationaan ottamaani valokuvaa). En vaan osannut seurata ohjetta, ja purettuani reunuksen neljä kertaa into lopahti. Syvä huokaus. Anteeksi kaverit.



Toinen purkutuomion saanut on tekele on huivi, jonka kudoin juuri ennen pienoismallin syntymää. Lanka on ihanaa Manos Silk Blendiä, eikä värikään ole hassumpi. Huivi on kuitenkin liian pitkä ja aivan liian kapea, joten se on jäänyt käyttämättä. Huokaus ja purkaus.



Muutaman pitkään kesken olleen neuleen ajattelin tehdä valmiiksi, tai ainakin edistää hieman. Kynsikkäitä kudoin viimeksi puolitoista vuotta sitten, toisesta puuttuvat vielä sormet. Jospa ne saisi kevääksi käyttöön? Ihanat robottilapaset saattaisivat hyvinkin valmistua, etenkin kun löysin vasemman lapasen kadoksissa olleen kaavion. Raidallinen alpakkahuivi on ollut lankojen päättelyä vaille valmis ainakin vuoden, ja vihdoin viimein tuli sekin tehtyä - aikaa taisi kulua kokonaiset puoli tuntia.



Entäs sitten kaikkien aikojen ikuisuusprojekti, tilkkupeitto Lett-Lopista? Palasia alkaa olla tarpeeksi, ne pitäisi vain liittää yhteen. Mutta millä värillä? Ja millä tekniikalla? Virkaten vai ommellen? Pitäisikö sittenkin kutoa vielä muutama tilkku? Hölmöintä on, että peitolle olisi oikeasti käyttöä, ja haluaisin kutoa pari muutakin torkkupeittoa - mutta en kyllä aloita uutta peittoa ennen kuin tuo ensimmäinen on valmis!



Muutama neule vaatii hieman korjausta ja säätöä: tasku yhteen, lisää nappeja toiseen, hihojen kaventamista kolmanteen... periaatteessa varsin nopeita toimenpiteitä, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Huokaus. Parille käyttämättä jääneelle neuleelle pitäisi etsiä uusi koti.

Tänä vuonna suunnitelmissa on myös kutoa villatakki tai kaksi itse kehrätystä langasta - kunhan ensin saan ainakin yhden keskeneräisen valmiiksi. Olen myös saanut ohjeita lahjaksi ihanilta ystäviltäni (kiitos murut!), joten useampikin neule odottaa puikoille pääsyä. Rose Red, Owlunder, Captiva wrap, Eisblume, Nightingale, Deep in the forest mittens, Wayfarer ja Just enough ruffles odottavat kaikki vuoroaan - osaan on langatkin valmiina.

En jaksa kauheasti stressata suunnitelmieni kanssa, teen mitä ehdin ja jaksan. Kun on tuo elämäkin tuossa käsitöiden sivussa pyöritettävänä, eikä harrastuksen tarkoitus ole lisätä stressiä vaan poistaa sitä.

*Niillähän se tie helvettiin kuulemma on kivetty.

Torkkupeitto pienoismallille

Pienoismallin vauva-aikainen peitto oli jäänyt pieneksi, joten oli aika kutoa uusi, ison pojan peitto. Mallina oli vapaasti soveltaen Moderne Baby Blanket, lankoina erilaisia jämiä ja lahjaksi saatuja superwash-villoja, enimmäkseen Smartia ja Karismaa.



En ole ihan täysin tyytyväinen väreihin, ne ovat makuuni hiukan liian lämpimät ja retrot. Peiton käyttäjä on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän lahjaneuleissa on tärkeintä. Muutama saumakin voisi olla nätimmin ommeltu, mutta olkoon. Ei pitäisi katsoa jänniä dekkareita samalla kun ompelee saumoja, muistutuksena itselle seuraavaa kertaa varten.



Peitto on oikein kätevä niin lukuhetkissä kuin majanrakennuksessakin, ja katsokaa, siitä saa myös lentokoneen!

Punaisia marjoja

Ystävättären perheeseen syntyi joulun alla pieni tyttö, ja pienet tytöt tarvitsevat lämpimiä myssyjä. Ohje on perinteinen kypärämyssy, lankoina ihkupihkulankojen (Silk Gardenia, Shibui sockia, erilaisia merinosilkkejä) jämänöttösiä, joita en ole raaskinut heittää pois.



Tykkään noista marjaisista sävyistä, ja siitä että vaaleanpunaiset eivät näytä liian hempeiltä. Tervetuloa maailmaan, pikku R!

Järjestelyä

Kodissamme asuu kaksi nörttiä, mistä seuraa, että kaikenmaailman johtoja ja latureita löytyy joka nurkasta - useimmiten kuitenkin kirjahyllystä, sekasotkuna läheltä pistorasiaa. Ei kovin kaunista saati käytännöllistä, etenkin kun kodin kolmas asukas on wannabe-nörtti, joka kovin, kovin mielellään leikkisi erilaisilla johdoilla ja latureilla.



Ratkaisu: otetaan pahvilaatikko, muotoillaan siitä hyllyyn sopivan kokoinen, päällystetään pöllökankaalla tapettiliisterin avulla. Sotku laatikon sisällä on edelleen kauhea, mutta ei osu ensimmäisenä ohikulkijan silmiin.



Tapettiliisteriä jäi yli viikonlopun tapetointiurakasta. Vanha tapetti (Laura Ashleyn Oriental Garden, mikäli jotakuta kiinnostaa), vaikka kaunis olikin, alkoi neljän vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyttää.



Halusimme jotain vaaleampaa ja raikkaampaa, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme Cole & Sonin Cow Parsley -tapettiin. Lauantai-iltana rapsuteltiin vanhat pois, sunnuntaina liisteröitiin uudet seinään. Muutos on melkoinen, olohuone näyttää paljon aiempaa suuremmalta ja valoisammalta. Tykkään, tykkään!



Kuriositeettina kuva olohuoneen tapetista ajalta ennen meitä, tapettimuotia vuodelta 1974:

Lankavaraston vuosikatsaus

Minulla on tapana levittää lankavarastoni kerran vuodessa olohuoneen lattialle, ja sitten ihmetellä että mitenkäs tätä lankaa onkin näin paljon.* Kiloissa varasto ei ole suuren suuri (reilu 10 kg, veikkaisin), mutta ongelmana onkin säilytystilojen puute. Toiveena on, että lankani ja kehruukuituni mahtuisivat niille varattuihin laatikoihin tunkematta. Nyt se ei ihan onnistu, mutta ehkäpä jo loppuvuodesta... Mainittakoon, että keskeneräisten töiden langat eivät päässeet kuvaan mukaan.



Arvaako kukaan mitkä ovat lempivärini?



Se hyvä puoli varaston tuulettamisessa on, että huomaa miten kivoja lankoja sitä onkaan hankkinut. Inspiraatio iski välittömästi! Tajusin myös, että harmaita villatakkilankoja ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää, niitä kun näyttäisi löytyvän muutamaankin takkiin (seitsemään, jos tarkkoja ollaan). Lopuksi vielä informatiivinen otos tiedonhaluisille (iso kuva linkin takana):



Huomatkaa myös joululahjaksi saamani hauska fontti!


*Olen hyvä huijaamaan itseäni muutenkin: siivosin vastikään keittiön kaappeja, ja laskin teehyllystä kahdeksantoista erilaista teelaatua. Enkä edes ole teeihmisiä. Köh.

Kurkistus pukinkonttiin

Ehdin kuin ehdinkin saamaan valmiiksi toisenkin parin villatuppotumppuja, tällä kertaa isälleni:



Lanka on Hjertegarnin Limaa (kamala nimi langalle!), villana BFL-silkkiä. Nämä pääsivät saman tien käyttöön, joten lahja taisi olla mieluinen.



Sisko sai lahjaksi toivomansa pörröhuivin – joka oli kyllä maailman tylsin kudottava, kaksi kerää hammaslanganpaksuista Dropsin Kidsilkiä ainaoikeana. Mutta saaja tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.



Joulu kului paukkupakkasissa postikorttimaisemissa:



Ensi viikolla aion siivota lankavarastoni, luvassa siis lankalaatikkopaljastuksia. Sitä ennen oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Villatuppotumput

Kudoin pukin konttiin lapaset äidilleni, jonka käsiä usein palelee. Näissä pitäisi sormien pysyä lämpiminä kovemmillakin pakkasilla!



Lankana on vaihdossa saamaani Teeteen alpakkaa (raitoina Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena), ja villatuppoina The Thylacinen värjäämää BFL-villaa. Lankaa kului vähän alle 100 gr, villaa reilu 50 gr.



Lapaset on helppo tehdä – itse lapanen kannattaa kutoa hiukan normaalia isommaksi, jotta villakerrokselle jää tilaa. Villasta tehdään soiroja, joista kiepautellaan kahdeksikon muotoisia lenkkejä. Kokeilemalla löytyy soirolle sopiva paksuus ja mitta, itse tykkään aika paksuista ja pitkistä lenkeistä. Joka viidennellä kerroksella kudoin joka viidennen silmukan langan sijasta villasoirolla.



Käsistä tulee melkoiset möhköt näissä lapasissa, mutta ovatpa ainakin lämpimät möhköt.



Nyt pitää vielä kutoa samanlaiset (tai no, eri väriset) isälle, ja ehkä myös itselleni.