Myssykavalkadi

Viime aikoina on valmistunut aika monta myssyä:



Siskolle syntymäpäivälahjaksi toiveiden mukainen tupsumyssy Rowanin Pure Wool DK:sta. Aika kasaria, sanoisin.




Pipo miehelle Wollmeisen Lammdocht-jämistä (väreinä Granatapfel ja päälaella Spice Market). Tämä on varmaan kolmas tai neljäs pipo samalla mallilla, miehellä on ikävä tapa hukata pipoja.



Trikoomyssy pienelle ihmiselle isoveljen paidan jäännöspaloista. Kaikki meiltä löytyvät myssyt olivat liian isoja ja valuivat silmille, joten ompelin pikapikaa minikokoisen pipon. Ei valu silmille, ja lämmittää mukavasti. Pieni ei tosin enää ihan kauhean pieni ole, kolmen kilon raja meni rikki muutama päivä sitten!

Hyviä aikomuksia

Ajattelin, että äitiyslomalla ehtisin kutomaan vauvalle, ompelemaan ja muutenkin rauhassa puuhastelemaan kotosalla. Yhden päivän ennätin olla lomalla, kun lapsi jo päätti tulla maailmaan - siinä ei kovin montaa asiaa kerinnyt tekemään. Jotain ehdin (vauvan lisäksi) kuitenkin saamaan valmiiksi:



Kypärämyssy Menitan juhlavuoden merinosilkistä, mutta aivan liian iso keskoselle. No, onpa ensi talveksi myssy valmiina.



Peitto valmistui myös, ja sen suojissa onkin hyvä nukkua päiväunia. Lankoina samoja Smarteja ja Karismoja kuin isoveljen peitossa. Tästä tuli aika kiva!



Väriyhdistelmässä on jotain mukavan 50-lukulaista henkeä, ja ainaoikeat raidat olivat ihanan aivotonta ja rentouttavaa kudottavaa viimeisinä tukalina raskausviikkoina.

Siinäpä ne vauvaneuleet sitten olivatkin. Täytyy pistää puikot heilumaan, ettei vilu pääse yllättämään - vaikka ei me näillä pakkasilla päästä ulkoilemaan vielä pitkään aikaan. Onneksi pieni ihminen nukkuu hyvin ja paljon, joten eiköhän ne välttämättömimmät tule tehdyiksi.



On se kyllä ihana.

Aikainen kevät

Mainitsin tuossa aiemmin, että pienoismallin pikkuveljeä odoteltiin saapuvaksi kevään korvalla. No, kevät koitti kuukauden etuajassa, pikkuveli irtisanoi yksiönsä vuokrasopimuksen viime sunnuntaina vauhdilla ja rytinällä, mentiin pillit soiden ambulanssilla sairaalaan.



Ihana, terve pieni poika, tämä meidän herra hätähousu. Hoppuisan maailmantulon vuoksi on harrastettu köllöttelyä sinisen lampun alla, mutta muuten kaikki on vallan mainiosti.

Jokseenkin täydellisiä sinisen sävyjä...

...löytyy uusimmista neuleistani. Viime kevään retriitissä aloitin Talvikin, ensimmäisen TTS-villatakkini, ja vihdoin viimein sain sen valmiiksi. Malli perustuu Norah Gaughanin Annikkiin, mutta koska saumojen ompeleminen on kamalaa, käytin Tuulian kätevää TTS-metodia. Malli on yksinkertainen perusvillatakki, juuri sellainen joita tykkään käyttää, mutta jotka ovat to-del-la tylsiä kudottavia (siksi kai niiden valmistuminen kestääkin niin kauan). Lanka on Cascade 220 Heathers (sävy 2432) - uusi tuttavuus, jota tulen varmasti käyttämään toistekin. Lankaa kului melko tarkkaan 800 gr.



Takki muutti nimeään useaan otteeseen: Annikki se ei voinut olla, koska en noudattanut alkuperäistä ohjetta, Kyllikki taas laukaisi ei-toivottuja suomipop-mielikuvia, mutta Talvikki sopii mielestäni oikein mainiosti. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen, tätä tulee varmasti käytettyä paljon.



Samoihin aikoihin valmistui myös uusi myssy Zealanan Kia Ora Kauri -opossumilangasta. Väri on juuri oikea ja lanka suloisen pehmeää, mutta... lanka tuntui muuttuvan hiukan nöyhtäiseksi jo kutoessa, ja lyhyttä opossuminkarvaa pukkaa ulos valmiista neulepinnasta. Pipo tuskin tulee pahasti nyppyyntymään, mutta villatakkia en tästä langasta tekisi. Myssyn malli on Zadig pienin muutoksin: 1o 1n joustimen sijasta kudoin 2o 1n, ja lisäsin hieman silmukoita joustimen jälkeen, jotta myssystä tulisi sopivan lököttävä. Kavennuksetkin tein oman pääni mukaan. Tykkään myssystä kaikesta huolimatta kovasti, erityisesti mallineule miellyttää. Taidan käyttää sitä toistekin.



Rantautunut valas -look on juuri sitä miltä näyttääkin. Pienoismallin pikkuveljeä odotellaan saapuvaksi kevään korvalla, ja sen jälkeen villatakin napit toivottavasti mahtuvat taas kiinni.

Kaikkea ei saa kaupasta...

...ei ainakaan paksusta puuvillasta ommeltuja luonnonvalkoisia pussilakanoita, joissa ei ole mitään printtiä/kuviointia/koristetta/satiinia tai saumurilla ommeltuja saumoja pussilakanan ulkopuolella (Täysin käsittämätöntä. Saumat kuuluvat sisäpuolelle piiloon, piste.). Samaan ongelmaan törmäsin edellisen kerran muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini – tuolloin päädyin ompelemaan setin, joka palveli erinomaisesti melkein 25 vuotta ennen hajoamistaan.

Hain kangaskaupasta metritolkulla luomupuuvillaa ja istuin muutaman tunnin tiiviisti ompelukoneen äärellä. Näillä pärjätään toivottavasti seuraavat parikymmentä vuotta.



Ollaan oltu flunssassa ja nukuttu porukalla päiväunia uusissa lakanoissa.

Hyviä aikomuksia*

Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta neulehyllyä siivotessani tuli muutama ajatus mieleen. Ensinnäkin, puran neuleet, jotka eivät tule koskaan valmistumaan, tai joissa hyvä lanka menee hukkaan epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.



Operaation ensimmäinen kohde: Akimbo. Erityisen noloa, koska kyseessä oli pienen ystäväporukan yhteisneulonta, ja Tuulia oli värjännyt meille varta vasten langat (ja käyttänyt väri-inspiraationaan ottamaani valokuvaa). En vaan osannut seurata ohjetta, ja purettuani reunuksen neljä kertaa into lopahti. Syvä huokaus. Anteeksi kaverit.



Toinen purkutuomion saanut on tekele on huivi, jonka kudoin juuri ennen pienoismallin syntymää. Lanka on ihanaa Manos Silk Blendiä, eikä värikään ole hassumpi. Huivi on kuitenkin liian pitkä ja aivan liian kapea, joten se on jäänyt käyttämättä. Huokaus ja purkaus.



Muutaman pitkään kesken olleen neuleen ajattelin tehdä valmiiksi, tai ainakin edistää hieman. Kynsikkäitä kudoin viimeksi puolitoista vuotta sitten, toisesta puuttuvat vielä sormet. Jospa ne saisi kevääksi käyttöön? Ihanat robottilapaset saattaisivat hyvinkin valmistua, etenkin kun löysin vasemman lapasen kadoksissa olleen kaavion. Raidallinen alpakkahuivi on ollut lankojen päättelyä vaille valmis ainakin vuoden, ja vihdoin viimein tuli sekin tehtyä - aikaa taisi kulua kokonaiset puoli tuntia.



Entäs sitten kaikkien aikojen ikuisuusprojekti, tilkkupeitto Lett-Lopista? Palasia alkaa olla tarpeeksi, ne pitäisi vain liittää yhteen. Mutta millä värillä? Ja millä tekniikalla? Virkaten vai ommellen? Pitäisikö sittenkin kutoa vielä muutama tilkku? Hölmöintä on, että peitolle olisi oikeasti käyttöä, ja haluaisin kutoa pari muutakin torkkupeittoa - mutta en kyllä aloita uutta peittoa ennen kuin tuo ensimmäinen on valmis!



Muutama neule vaatii hieman korjausta ja säätöä: tasku yhteen, lisää nappeja toiseen, hihojen kaventamista kolmanteen... periaatteessa varsin nopeita toimenpiteitä, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Huokaus. Parille käyttämättä jääneelle neuleelle pitäisi etsiä uusi koti.

Tänä vuonna suunnitelmissa on myös kutoa villatakki tai kaksi itse kehrätystä langasta - kunhan ensin saan ainakin yhden keskeneräisen valmiiksi. Olen myös saanut ohjeita lahjaksi ihanilta ystäviltäni (kiitos murut!), joten useampikin neule odottaa puikoille pääsyä. Rose Red, Owlunder, Captiva wrap, Eisblume, Nightingale, Deep in the forest mittens, Wayfarer ja Just enough ruffles odottavat kaikki vuoroaan - osaan on langatkin valmiina.

En jaksa kauheasti stressata suunnitelmieni kanssa, teen mitä ehdin ja jaksan. Kun on tuo elämäkin tuossa käsitöiden sivussa pyöritettävänä, eikä harrastuksen tarkoitus ole lisätä stressiä vaan poistaa sitä.

*Niillähän se tie helvettiin kuulemma on kivetty.

Torkkupeitto pienoismallille

Pienoismallin vauva-aikainen peitto oli jäänyt pieneksi, joten oli aika kutoa uusi, ison pojan peitto. Mallina oli vapaasti soveltaen Moderne Baby Blanket, lankoina erilaisia jämiä ja lahjaksi saatuja superwash-villoja, enimmäkseen Smartia ja Karismaa.



En ole ihan täysin tyytyväinen väreihin, ne ovat makuuni hiukan liian lämpimät ja retrot. Peiton käyttäjä on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän lahjaneuleissa on tärkeintä. Muutama saumakin voisi olla nätimmin ommeltu, mutta olkoon. Ei pitäisi katsoa jänniä dekkareita samalla kun ompelee saumoja, muistutuksena itselle seuraavaa kertaa varten.



Peitto on oikein kätevä niin lukuhetkissä kuin majanrakennuksessakin, ja katsokaa, siitä saa myös lentokoneen!