Keittiönpöydän kasvojenkohotus

Meillä on jo vuosia ollut ruma keittiönpöytä. Silmä on siihen valitettavan tottunut, ja useimmiten pöydällä on tavaraa sen verran, ettei itse pöytää juurikaan näe – meidän perheen elämä kun pyörii keittiönpöydän ympärillä. Siinä syödään, luetaan, surffataan, piirretään, ommellaan, askarrellaan. Pöytä on mukavan tukeva, ja aikoinaan todella halpa kirpparilöytö, mutta kuten sanottua, susiruma*, ja myös hiukan väärän kokoinen.



Kaipaamme pidempää ja kapeampaa pöytää, ja löysimmekin jokseenkin täydellisen yksilön Haarlemista. Ainoa este Piet Hein Eekin suunnitteleman pöydän kotiuttamiselle oli hintalappu, 5 000 € pöydästä on hiukkasen liikaa. Toki tuommoisen voisi askarrella itsekin, mutta siihen eivät riitä aika, tilat saati osaaminen. Pitänee odotella että nikkarointitaitoinen ystävämme kotiutuu maailmanympärimatkaltaan...

No, takaisin susirumaan pöytään. Kaapista löytyi kahdet maalinjämät sekä kakkupaperia. Siitä se ajatus sitten lähti.



Kyllä se nyt jonkin aikaa vielä kelpaa.



(*Juu, on se Artekia. Mutta olen sillä tavalla epäisänmaallinen, etten oikein lämpene vaalealle koivuvanerille ja Alvar Aallon muotoilulle. Tsk tsk.)

Laskettu aika...

...olisi ollut tänään. Tosin ajatus, että pienen ihmisen olisi kuulunut viettää kulunut kuukausi kohdussa on lähinnä puistattava, sen verran tukalaksi olo ehti ennen pojan syntymää.



Päivät kuluvat hurjaa vauhtia, eikä pieni ole enää niin kovin pieni. Neuvolan tädin vaaka ja mittanauha tiesivät kertoa uusiksi kriittisiksi mitoiksi 3800 g ja 53 cm. Maito on maistunut!



Äidin aika (saati aivotoiminta) ei ole riittänyt vauvanneuleisiiin, mutta äidillä on ihania, taitavia ystäviä, jotka lahjoivat pientä miestä. Katsokaa mitä ihanuuksia! Sukkia, töppöset, myssy, peitto, haalari, huppupyyhe ja kolme (kolme!) suloista villatakkia. Neulehyllystä löytyy myös erään hyvän haltijakummin lähettämää suloisen pehmoista lankaa poikien neuleita varten.



Olen hirveän kiitollinen ja tippa linssissä hienoista lahjoista, mutta vielä kiitollisempi olen lahjoja kutoneista ystävistä. Kaikkiin näihin mahtaviin ihmisiin olen tutustunut neuleharrastuksen kautta. Kiitos murut, olette ihania!



Kiitokset myös kaikista kauniista kommenteista - en läheskään aina ehdi niihin vastaamaan, mutta luen ja ilahdun jokaisesta:) Iloista naistenpäivää teille kaikille!

Nappi homma

Pidän napeista, ja niitä on kertynyt varastoon jonkin verran. Saatan ostaa kivoja nappeja, vaikka en ostohetkellä tietäisi missä vaatteessa niitä aion käyttää. Aika tavaran kaupitsee!



Lasten myötä söpöjen kangasnappien määrä on moninkertaistunut, vaikka täytyy myöntää, että olen niitä käyttänyt ihan omiinkiin vaatteisiini.



Parhaimmat nappilöydöt olen tehnyt Etsystä, matkoilta ja erään nappikaupan loppuunmyynnistä. Pärjäisin varmasti aika pitkään ostamatta napin nappia.



Vanha nappirasia jäi pieneksi, ja napit muuttivat uuteen tyylikkääseen (konvehti)rasiaan. (Suklaatkin olivat oikein hyviä, kiitos vielä S ja E!)

Raitasukat, huolisukat

Kureyon sock -polvisukista jäi aika lailla lankaa yli, joten päätin kutoa jämistä raitasukat. Mitään omaperäistä näissä sukissa ei ole, mutta olivat ihanan aivotonta ja samalla koukuttavaa kudottavaa. En kauheasti jaksanut säätää kontrasteja ja värien järjestystä, mutta lopputulos on mielestäni silti aika kiva.



Nämä sukat muistuttavat niistä pitkistä päivistä, jolloin istuin sairaalan sängyllä kutoen ja valvoen valokaaren alla nukkuvan pienen pojan unta.



Onneksi se sama pieni poika nukkuu nykyään raitapeiton alla.

Myssykavalkadi

Viime aikoina on valmistunut aika monta myssyä:



Siskolle syntymäpäivälahjaksi toiveiden mukainen tupsumyssy Rowanin Pure Wool DK:sta. Aika kasaria, sanoisin.




Pipo miehelle Wollmeisen Lammdocht-jämistä (väreinä Granatapfel ja päälaella Spice Market). Tämä on varmaan kolmas tai neljäs pipo samalla mallilla, miehellä on ikävä tapa hukata pipoja.



Trikoomyssy pienelle ihmiselle isoveljen paidan jäännöspaloista. Kaikki meiltä löytyvät myssyt olivat liian isoja ja valuivat silmille, joten ompelin pikapikaa minikokoisen pipon. Ei valu silmille, ja lämmittää mukavasti. Pieni ei tosin enää ihan kauhean pieni ole, kolmen kilon raja meni rikki muutama päivä sitten!

Hyviä aikomuksia

Ajattelin, että äitiyslomalla ehtisin kutomaan vauvalle, ompelemaan ja muutenkin rauhassa puuhastelemaan kotosalla. Yhden päivän ennätin olla lomalla, kun lapsi jo päätti tulla maailmaan - siinä ei kovin montaa asiaa kerinnyt tekemään. Jotain ehdin (vauvan lisäksi) kuitenkin saamaan valmiiksi:



Kypärämyssy Menitan juhlavuoden merinosilkistä, mutta aivan liian iso keskoselle. No, onpa ensi talveksi myssy valmiina.



Peitto valmistui myös, ja sen suojissa onkin hyvä nukkua päiväunia. Lankoina samoja Smarteja ja Karismoja kuin isoveljen peitossa. Tästä tuli aika kiva!



Väriyhdistelmässä on jotain mukavan 50-lukulaista henkeä, ja ainaoikeat raidat olivat ihanan aivotonta ja rentouttavaa kudottavaa viimeisinä tukalina raskausviikkoina.

Siinäpä ne vauvaneuleet sitten olivatkin. Täytyy pistää puikot heilumaan, ettei vilu pääse yllättämään - vaikka ei me näillä pakkasilla päästä ulkoilemaan vielä pitkään aikaan. Onneksi pieni ihminen nukkuu hyvin ja paljon, joten eiköhän ne välttämättömimmät tule tehdyiksi.



On se kyllä ihana.

Aikainen kevät

Mainitsin tuossa aiemmin, että pienoismallin pikkuveljeä odoteltiin saapuvaksi kevään korvalla. No, kevät koitti kuukauden etuajassa, pikkuveli irtisanoi yksiönsä vuokrasopimuksen viime sunnuntaina vauhdilla ja rytinällä, mentiin pillit soiden ambulanssilla sairaalaan.



Ihana, terve pieni poika, tämä meidän herra hätähousu. Hoppuisan maailmantulon vuoksi on harrastettu köllöttelyä sinisen lampun alla, mutta muuten kaikki on vallan mainiosti.