Herra Mäyrä

Pienoismalli toivoi mäyrälelua, ja kun varastosta löytyi sopivasti harmaitten sammareitten ja mustien mammafarkkujen lahkeet, niin pitihän sitä yrittää.



Ihan nappiin ei mennyt tällä kertaa, anatomiassa on paljonkin toivomisen varaa. Muutenkin herra Mäyrä on vähän hönön, eikä mäyrämäisen sympaattisen näköinen. Mutta minkäs teet, aina ei voi onnistua. Etenkään, kun vieressä seisoo pieni ihminen hokemassa "Äiti, onko mäyrä valmis? Äiti, joko mäyrä on valmis? Äiti, onko se mäyrä nyt valmis?"



Kyllä tuo onneksi leikkeihin tuntui kelpaavan.



Seuraavaksi toivon mukaan neuleita... tai lisää leluja. Katsotaan.

Kiitokset kaikille valaskommenteista! Yritän jossain vaiheessa tehdä jonkinlaisen tutoriaalin, kunhan kevätflunssa hellittää. Hauskaa vappua kaikille sitä viettäville, meidän perheessä juhlitaan kuningatarta.

Fijne Koninginnedag!

Denimvalas

Lelutehtaalta päivää! Tällä kertaa valmistui sinivalas merenelävistä innostuneelle kolmivuotiaalle. Materiaalina on lahje vanhoista farkuista.









Tästä tuli aika kiva! Poikakin tykkää, ja toivoi että äiti ompelisi monta muutakin eläintä. Katsotaan, kangasvarastossa on vielä aika paljon lahkeita, ja lelujen ompeleminen on hauskaa hommaa:)

Silkkipuutarhan kevät

Punaisten sukkien Silk Garden -jämistä puhkesi kukkia, edellisten seuraksi. Aika kivoja, ottaen huomioon etten edelleenkään osaa oikeasti virkata.

Hopotihoi!

Pienet ritarit ja cowboyt tarvitsevat ratsun, tietenkin. Kaivetaan kangasvarastosta vanhojen kesähousujen lahkeet, mittaillaan, mallaillaan ja ommellaan. Harjaksi saatiin seiskaveikkajämiä kanssaneulojalta, kiitokset vaan sinne rannan suuntaan:) Keppi on pihasta löytynyt katkennut harjanvarsi.



Ihan symppis tästä tuli, kaikessa 70-lukulaisessa kotikutoisuudessaan. Seuraavaa heppaa varten parannan rakennetta hieman, jos suinkin muistan (pikkuveli alkaa kaivata omaa keppihevosta luultavasti noin parin vuoden kuluttua). Nyt pään ja kaulan liitoskohta on vähän kummallinen, ja korvat saisivat oikeastaan olla hiukan alempana. Kovaa vauhtia hepalla kuitenkin pääsee.



Housujen lahkeet ovat yksi suosikkimateriaaleistani - miehen vanhat sammarit ovat ihan parasta kangasta leluihin, vanhoista farkuista saa kasseja ja vaikka mitä. Kangas on mukavan pehmeää ja elämää nähneen näköistä, ja ilmaista. Tein aikoinaan pienoismallille kisun, norsun ja pupun kierrätyskankaista, ja hyvin tämä trio on kestänyt leikeissä ja unikavereina:



Lisää leluja on toivottu, joten ompelukonetta ei ihan vielä siivota kaappiin piiloon.

Ihania

Postipoika toi Etsystä tilaamiani Heather Rossin suunnittelemia ihania kankaita.






Oijoi. Uskaltaakohan noista koskaan mitään tehdä?

Jämälankasukkia

Pienoismalli tarvitsi uudet saapassukat kevääksi. Annoin pojan valita itse värit, ja hän nappasi räikeimmät tarjolla olleet langat. Yhdistelmä on jollain tapaa hauskan 70-lukulainen (tulee mieleen lapsuus ja Peppi Pitkätossu -elokuvat), ja mikä tärkeintä, poika on tyytyväinen. Itse en olisi osannut noita kahta väriä yhdistää, mutta yllättäen tykkään lopputuloksesta aika lailla.



Keltainen on jotain perittyä mysteerisukkalankaa, turkoosi Onlinietä.



Mies toivoi paksuja, lämpimiä sukkia. Näihin käytin aikoja sitten Kool-Aidilla värjäämiäni seiskaveikanjämiä, jotain varastosta löytynyttä ketunpunaista sukkalankaa ja pienoismallin peitosta ylijäänyttä Smartia varsiin. Jemmassa on vielä aika monta Kool-Aid-pussia, pitäisiköhän pitkästä aikaa värjätä lankaa?



Sopivanväriset jämät loppuivat tietysti kesken, mutta apu löytyi onneksi neulovan ystävän varastoista. Kiitokset vielä sinne rannan suuntaan!