Hyviä uutisia...

...kivojen lankojen ystäville, klik klik.

Kesää, keskeneräisiä, kakkua ja kehruuta

Alkukesä on humahtanut vauhdilla ohi. On ollut paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa, vieraita, mummulareissu ja pientä remonttia kotona (kuvia sitten kun on jotain valmista, keskeneräinen kaaos tuskin kiinnostaa ketään). Lisäksi olen saanut auttaa ystävää eräässä todella mielenkiintoisessa hankkeessa, mutta siitäkin lisää sitten kun on valmiimpaa.



On täällä käsitöitäkin tehty, mutta lämmin sää hidastaa neuleiden edistymistä, tulee aina liian kuuma. Kyllä, minä olen se kääkkä joka narisee heti kun lämpötila kohoaa yli 20°C. Mutta torilla on jaksettu käydä, ja syöty mansikoita melkein joka päivä.



Miehen kesäloman alkua juhlistettiin hiukan erilaisella mansikkakakulla, suosittelen reseptiä lämpimästi. Itse laitoin pohjaan hieman fariinisokeria ja kermavaahtoon vaniljasokeria, hyvin toimivat.



Pienoismallille ehdin ompelemaan t-paidan, poika sai itse valita kankaan – kolmivuotiaittenkin mielestä robotit ovat mahtavia. Kangas ja resori ovat muistaakseni Iikku-kiikusta.





Tour de Fleece* alkoi viikko sitten, ja sain valmiiksi kaksi vyyhtiä, Tuulian värjäämän böffisilkin (200 m/100 g) ja Pigeonoof Studion sinisävyisen merino/silkki/bambusekoituksen (208 m/108 g). Molemmat on navajokerrattu, ja molemmat ovat ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Tämän enempää en Tourin puitteissa ehdi kehräämään, sillä seuraavaksi suuntaamme vierailulle toiseen mummolaan. Siellä odotellaan jo kovasti pieniä vieraita, erityisesti palleroista:



Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!


*Tour de Francen innoittama kehruutempaus, jossa kehrätään Ranskan ympäriajon tahdissa.

Ihana Wurm

Sain viime kesänä ihanalta ystävältä lahjaksi kaksi vyyhtiä pehmoista peikeä* Filatura di Crosan kashmirlankaa, jotka toinen ihana ystävä värjäsi minulle paremmin sopivan värisiksi. (Kiitos murut!) Kudoin langasta Wurm-myssyn, ja siitä tuli oikein kiva. Hiukan piti tietysti säätää - käytin ohjetta ohuempaa lankaa, joten silmukkamäärää piti muuttaa ja koska nurjien silmukoitten kutominen ei huvittanut, vaihdoin välillä vain kutomissuuntaa. Näppärää!



Tämä pipo muistuttaa viime kesän hauskimmasta viikonlopusta ja ihanista ystävistä. Mikäpä kashmirin lisäksi voisikaan paremmin lämmittää talvipakkasilla!

*Peike (tai miksi sitä kukin tahtoo kutsua) on väri, joka saa minut näyttämään Tuonelan tienviitalta. Ei hyvä, ei hyvä.

Pehmeitä kömmähdyksiä

Kehräsin jokin aika sitten Pepperpantsin Etsy-kaupasta ostamani merino-silkki-kashmirsekoitusta, ja voi elämä sentään että voi kuitu olla pehmeää! Ja kauniin väristä!



Kevyt vauhtisokeus tosin iski iltamyöhällä: olin hyvän aikaa kerrannut kahta säiettä yhteen, kun alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että värit hailenevat ja olisi sittenkin pitänyt tehdä kolmisäikeistä. No, säikeet poikki ja loput navajokerraten kolmisäikeiseksi. Myöhäinen ilta on tunnetusti todella hyvä aika tehdä suuria muutoksia suunnitelmiin...



No, seuraavana päivänä vyyhditin ja kylvetin langat, ja totesin että oli se kaksisäikeinen kuitenkin oikein kiva. Ja kolmisäikeinen myös. Suunnittelen kutovani langoista suuren huivin, mutta mutta. Jäljellä on vielä kaksi lettiä, enkä osaa päättää kummalla tyylillä ne kehräisin.



Ylimmässä kuvassa kaksi kolmisäikeistä vyyhtiä, seuraavassa kuvassa kaksisäikeinen. Kumpi noista nyt sitten näyttäisi kivemmalta huivina?

Hirmuiset on ongelmat.

D niinkuin dinosaurus

Kolmivuotias on valtavan kiinnostunut dinosauruksista, tunnistaa kymmeniä erilaisia nimeltä* ja dinosauruskirjoja pitää lainata joka ainoalla kirjastoreissulla. Ei siis tullut yllätyksenä, että äidin lelutehtaalta toivottiin dinosaurusta, mieluiten mallia brachiosaurus. Onneksi valinta ei kohdistanut triceratopsiiin, sillä sen kokoaminen olisi ollut ehkä hiukan turhan haasteellista.



No, tuumasta toimeen, vanhat kesähousut palasiksi ja ompelemaan. Aikamoista purkamista ja palasten lisäilyä, levennystä siellä ja kavennusta täällä – kolmiulotteinen hahmottaminen ei ole vahvimpia puoliani. Valmista tuli kuitenkin – vähän vino, mutta aika sympaattinen.



Brachiosaurus on jo päässyt mukaan pelaamaan muistipeliä, kirjastoon ja hiekkalaatikolle. Karvainen keisarinnakin kävi tutkimassa uusimman tulokkaan.



Saisihan niitä leluja tietysti helpommalla kaupasta, juuri viime viikolla näin hurjan söpön stegosauruksen lelukaupassa. Mutta mutta. Niitä kaupan leluja kertyy kuitenkin väistämättä isot kasat, ja meillä suuri osa huvista on se, että yhdessä suunnitellaan lelua, seurataan valmistumista ja lopulta saadaan uusi otus leikkeihin. Haluan, että lapseni oppivat pitämään itse tekemistä tavallisena arkipäivään kuuluvana touhuna, ja vähän isompina innostuisivat itsekin tekemään, rakentamaan ja askartelemaan. Toivoa ainakin on, sillä pienoismalli on jo ilmoittanut haluavansa isojen poikien ompelukoneen ja rukin, kunhan vähän vielä kasvaa.


*Pakko tunnustaa, että ennen lasten tuloa tunnistin tasan tyrannosaurus rexin, mutta nykyään tunnen jo ainakin toistakymmentä dinosauruslajia – oma suosikkini on parasaurolophus. Hurjan mielenkiintoista itse asiassa, ajattelin jossain välissä etsiä käsiini aikuisille tarkoitetun dinosauruskirjan.

Julkineulontaa

...tänään Ruttopuistossa aurinkoisessa kesäsäässä hyvässä seurassa. Kivaa oli!

Surrur sanoo rukki...

...ainakin kolmivuotiaan mielestä. Kehräsin Pigeonroof Studion eli kotoisammin Pulukaton suloisen pehmeää merinosilkkiä, jonka ajattelin yhdistää kahteen muuhun aiemmin kehräämääni merinosilkkiin. En ole varma sopiiko tämä värinsä puolesta niiden kaveriksi, mutta ihan nättiä lankaa tästä tuli. Pulukaton kuiduista tosin on vaikea muuta kehrätäkään.

Katsokaa, on se äitinsä poika:



Kiitokset kaikille ilahduttavista valaskommenteista! Ainakin yksi valas on vielä tehtaalta tulossa, mutta sitä ennen pitää saada valmiiksi eräs toinen eläin.