Äitivalas

Jos edellinen ompelus oli pieni ja tarpeellinen, niin tämä on iso eikä ollenkaan välttämätön. Ompelin pojille vielä yhden valaan, jossa koon määräsi lahkeen pituus. Tulihan siitä aikamoinen, puolivuotiaan vauvan kokoinen – Pienoismallin mukaan tämä on äitivalas.



Valasta on mukava halia, ja se toimii myös tyynynä löhöilijälle. Pojat tykkäävät.



Seuraavaksi lelutehtaalta on tilattu sammakko, jonka voi laittaa taskuun. Onkohan mulla vihreää kangasta?

Pieni mutta tarpeellinen...

...on tämä ompelus. Kameran kaulanauha oli hiostava, hankala ja ruma, joten kieputin niskan kohdalle pehmusteeksi vanhaa t-paitaa, ja päällystin koko hoidon pöllökankaalla. Paljon mukavampi käyttää, ja kivemman näköinenkin.

Savihelmet

Löysin lapsuudenkodistani äitini 80-luvulla tekemät keramiikkahelmet, ja pujottelin ne vaijeriin koruksi. Ketju ei oikeastaan ole ollenkaan omaa tyyliäni, mutta tuo elävästi mieleen lapsuusmuistoja. Näiden helmien innoittaja oli muistaakseni jäkälän peittämä kallio.



Äitini alkoi harrastaa kaikenlaista taiteellista kuopuksenkin (eli minun) kasvettua koululaiseksi. Sota-ajan lapsena äiti ei voinut nuorena lähteä opiskelemaan taidealaa, töihin oli mentävä heti kansakoulun jälkeen. Keski-iässä äiti otti vahingon takaisin, ja osallistui maalaus-, valokuvaus-, posliinimaalaus- ja keramiikkakursseille, harrasti sydämensä kyllyydestä. Nykyään ikää on enemmän kuin terveyttä, joten taiteen tekeminen on jäänyt.



En tiedä, olisinko päätynyt luovalle alalle ilman äitini kannustusta. Kenties – mutta ihan varmasti tiedän, mistä omat lahjani ovat peräisin.

Ai niin. Laitoin huutonettiin pieneksi jääneitä vauvanvaatteita, lisää tulee kunhan ehdin kuvaamaan ja naputtelemaan. Jos tarvitset vauvantarvikkeita ja -vaatteita, niin käyhän huutamassa pois. Klik klik.

Sininen kausi

Innostuin tekemään vielä muutaman korun, joista huomaa että menossa on sininen kausi. Kirkaslasisen ketjun kaveriksi rannekoru sinisistä lasihelmistä:



Kaulakoru siemenhelmistä - tässä on rinnakkain viisi hieman eripituista ketjua, joten tuo asettuu nätisti kaulalle:



Lopuksi vielä sudenkorentokorvikset, joita voi käyttää äidin vapaailtoina:



Tarvikkeet koruihin olen hankkinut sieltä täältä, Etsystä ja koti- sekä ulkomaisista korukaupoista, netistä ja messuilta. Lisää koruja luvassa lähiaikoina, sinisen kauden lisäksi menossa on myös korukausi.

Vihreitä omenoita

Meillä luetaan paljon, ja usein samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan. Viime talvena yksi suosikeista oli Astrid Lindgrenin Osaa Lottakin ajaa, kirja josta pidin kovasti itsekin pienenä. Kirjassa on Ilon Wiklundin hurmaava kuvitus, ja yhdessä kuvassa katse tarttui Lotan isosiskon villatakkiin. En tiedä viehätyinkö kuvan tunnelmasta, pyörällä katua alas viilettävän tytön olemuksesta vai mistä, mutta halusin ehdottomasti samanlaisen vihreän villatakin.



Varastosta löytyi sopivasti villatakillinen omenanvihreää Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Arania, joten pääsin aloittamaan saman tien. Mallina on taas kerran luotettava Tailored Sweater Method. Sivuille tein kierretyin silmukoin neulotun resorin, ja vasemmalle puolelle pienen taskun puhelinta varten. Nappilista on helmineuletta.



Pidin langasta, sitä oli mukava kutoa ja väri on todella kaunis. Nähtäväksi jää miten se kestää käytössä, mutta odotukset ovat korkealla. Kudoin muutama vuosi sitten pitkän ulkotakin saman valmistajan Donegal Chunky Tweedistä, ja se on pysynyt hyvänä ahkerasta käytöstä huolimatta.



Viime vuonna Tuomaanmarkkinoilta ostetut napit tuoksuvat edelleen vienosti katajalta.



Takista tuli yksinkertainen ja mukava, ja uskon että tätä tulee käytettyä paljon, kunhan säät vielä hieman viilenevät. Syksy on jo melkein tullut, ihanaa!

Vornalainen Hedda

Varoitus! Seuraava postaus sisältää mainostusta ja enablointia.



Joskus kesän alussa sain Louhittaren Luolan Tuulialta kokeiltavaksi aran-vahvuista villalankaa sekä langalle sopivan ohjeen. Tykkäsin langasta kovasti, se on mukavan rouheaa ja tuo palmikot esille oikein hyvin. Lanka on väriä ja nimeään (Valaan laulu! Voisko olla parempaa nimeä? Tuskin!) myöten niiiin mua. Taidan haluta tätä lisää.

Myssyn malli on Vilma Vuoren Hedda, oikein kiva sekin. Palmikoitten kutominen on koukuttavaa ("mä teen vaan tuohon seuraavaan palmikonkiertoon vielä"), ja myssy valmistuikin muutamassa illassa.

Louhittaren Luolan lankoja saa ostaa ainakin Titityystä, Tinttamarellista ja pian aukeavasta Villavyyhdistä. Heddan ohje löytyy Ravelrysta.

Klikkailut omalla vastuulla sitten.

Koruja

Käytän mielelläni koruja, mutta tällä hetkellä niiden pitämistä rajoittaa eräs pieni ihminen, joka osaa tarttua ja vetää, muttei päästää irti. Tulee käytettyä enimmäkseen sormuksia ja rannerenkaita. Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan:



Ihanan värisiä nuo neliskanttiset. Välissä siemenhelmiä.



Näistä tulee mieleen kasarikaulakorut, muistatteko?



Erikokoisia ja -sävyisiä lasihelmiä. Tämän korun ainoa huono puoli on se, että lukon avaamisen ja sulkemiseen tarvitsee apua.



Helmiä oli sen verran paljon, että tein pienoismallin kummitädillekin rannekoruja syntymäpäivälahjaksi.



Aiemmin keväällä tein korvakorut veljenpojan lakkiaisiin. Näistä tuli oikein kivat, mutta tällä hetkellä en tosiaan niitä uskalla käyttää.



Seuraavaksi sitten neuleita. Tai ompeluksia. Katsotaan kummat saan kuvattua ensin. Mihin tää aika oikein katoaa?