Hyvässä seurassa

Vietin viikonlopun Päivölässä Syksyn Kuitupitoisissa Kokoontumisajoissa. Reilu 40 naista, 25 rukkia, villaa, lankaa, tähdenlentoja, naurua ja kälätystä. Paljon naurua ja kälätystä.



Vieruskaverin rukkia koristi lammaslauma:



Samainen kaveri innostui kehräämään pilvenhattaroita:



Houkutuksia oli paljon:





Todella paljon:





Uskoisitteko, että tässä kehrätään ensimmäistä kertaa? Toiset ovat luonnonlahjakkuuksia.



Ystävän vaatetus sointui kauniisti neuleeseen:



Sääkin suosi:





Kiitokset kanssakälättäjille, ja erityisen lämmin kiitos järjestäjille. Oli taas niin hauskaa!



Heippa!

Lisää lankaa!

Itsetehtyä tällä kertaa. Pulukaton pehmoista merinosilkkiä, 116 gr/300 m sävyssä Dusky plum. Väri ei ole todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, mutta tämä lanka onkin lahja siskolle.



Louhittaren luolan Valaan syvänmerenlaulu, 60% böffiä, 20% silkkiä, 20% firestaria, 150 gr/380 m – sanoo auringossa isosti bling! Mun kehräämäksi suorastaan tiukkakierteistä lankaa. Pitäkää peukkuja, että lankaa on riittävästi valittua huivimallia varten.



Louhittaren luolan navajokerrattua böffisilkkiä, 86 gr/176 m. Pienoismalli toivoo tästä pipoa, joten pipo tästä tulee.

Lankaa!

Bongaa kuvasta Pienoismalli:



Lankakaupan avajaiset olivat niin hauskat, että onnittelin itseäni meikittömyydestä, ripsivärit olisivat nimittäin olleet pitkin poskia. On se kyllä hienoa, että lähin lankakauppa on kaupungin paras lankakauppa.



Tässä ensimmäiset ostokseni uudesta kaupasta! Omaa tunikaa varten Geilskin Tund uldia, ja etualalla Pienoismallin itse valitsema pipolanka. Pojan isä totesi langan nähdessään että "Eikös meillä kotona ole tuon väristä lankaa jo aika paljon?". On toki, mutta ei tämä olekaan minulle. Äitinsä poika selvästi:)

Huomenna sitten!

Lankakauppavakooja täällä taas hei!

Ihan hetki sitten naapurissa...

Meidän nurkilla tapahtuu

Kotinurkilla on liikehuoneisto, jossa on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista.



Aivan meidän lähelle avataan nimittäin lankakauppa! Epäilemättä turmiollista lankavarastolleni (lankean varmasti eeppisesti, odottakaa vain), mutta ihan hirmuisen hienoa noin muuten. Ihania lankoja, mahtavan mukavat kaupantädit ja viihtyisä puoti, mitä sitä muuta voisi toivoa. Hengaillaan Palleroisen kanssa tuolla varmaan riesaksi asti:)



Isosta takaseinästä tulee kuulemma Cascade-seinä. En tiedä teistä, mutta ainakin oma sydämeni lyö hiukkasen nopeammin jo pelkästä ajatuksesta.



Avajaisia vietetään jo tämän viikon lauantaina! Ehkä näemme siellä:)

Puuhelmiä, pöllö ja pipo

Viime sunnuntaina meillä askarreltiin puuhelmistä rannekoruja.



Helmet olen ostanut Figuluksesta Hakaniemen hallin yläkerrasta, ja siitä Tikkurilan perukoilla olevasta helmikaupasta, jonka nimeä en koskaan muista (korutarvikekauppojen nimi on aina helmijotain, enkä koskaan erota niitä toisistaan). Helmet näyttivät kulhossa niin hauskoilta, että taidan etsiä niille sopivan lasipurkin, ja laittaa silmäniloksi hyllynreunalle.



Pienoismalli auttoi värien valitsemisessa, mikä olikin tarkkuutta vaativaa puuhaa. Koruja syntyi monta, yksi pojalle itselleen, yksi isille, äidille monta, lahjaksikin puolenkymmentä. Hauskaa oli!



Omaan koruuni laitoin vielä tuommoisen pöllöhelmen, koska pöllöt ovat kivoja. Nuo toisen korun tummansiniset helmet näyttävät aivan mustikoilta, eikö vain?



Näistä tuli suloisen nostalginen olo, silloin aikoinaan lapsena puuhelmistä askarreltiin yhtä ja toista. Lasten myötä mieleen on noussut monia omasta lapsuudesta tuttuja puuhia, joita on nyt kiva toistaa oman jälkikasvun kanssa. Muutenkin moni 70-luvun asia on alkanut näyttää hurjan kivalta – olen jo jonkin aikaa kopsutellut menemään puukengissä ja sammareissa, seuraavaksi varmaan kudonkin sitten ponchon (vitsi, vitsi!).



On täällä kudottukin, lahjapakettiin valmistui Palleroisen esittelemä myssy. Lankana kaksinkertaista Sivillaa ja nelinkertaista Grignasco-merinosilkkiä. Tuli pehmeä ja lämmin, toivottavasti lahjan saajakin (tai pikemminkin lahjansaajan äiti) tykkää. Kuvasta voi bongata myös isin rannekorun.