Hampaat irvessä

Paikkasin miehen farkut.

Marjapuuronpunainen

...on yksi siskoni lempiväreistä. Sisko oli taannoin putkiremontin aikana suureksi avuksi asumisjärjestelyjen sumplimisessa, joten kiitokseksi kudoin hänelle huivin. Malli on Veera Välimäen Blackcurrant shawl, lanka itse kehräämääni böffisilkkiä Corgi Hill Farmsilta. Suosittelen lämpimästi sekä ohjetta että villakauppiasta.



Muokkasin ohjetta sen verran, että kudoin keskiosaa niin kauan kuin ensimmäistä lankaa riitti, ja reunusta niin kauan että toinen lanka loppui. Viimeiset kerrokset veivät jo aika hyvän tovin, kun silmukoita oli rapian viisisataa.



Huivin reunan lanka on kehrätty eri värjäyserän villasta, joka on ihan eri sävyinen, vaikka saman nimen alla olikin. Ei haittaa, näyttää oikeastaan vain hauskalta, kun reunus korostuu noin. Huivi on iso ja suloisen pehmeä, siihen kelpaa kääriytyä ilmojen viiletessä.

Dinosauruskeksejä

...saadaan niin, että tyrannosaurus rex tallaa juuri uunista otettujen suklaakeksien päälle. Kolmevuotias arvostaa. Erinomainen keksiohje löytyy täältä – meidän kekseissä ei tosin ollut pähkinöitä, mutta oikein hyviä niistä tuli silti. Ulkoa rapeita, sisältä pehmeitä.



Tyrannosaurus rex suosittelee!

Onnistunut epäonnistuminen

Terveisiä syyslomalta! Meidän perhe vietti mukavan viikon Hollannissa, tavattiin ystäviä ja sukulaisia, vierailtiin kurpitsajuhlilla, nähtiin Piet Hein Eekin studiolla ihania (ja peevelin kalliita) huonekaluja ja bongattiin neulegraffiteja Leidenissä. Mukavaa oli, viikko humahti ohi yhdessä vilauksessa.



Joskus viime keväänä aloitin perusvillatakin Dropsin Alaskasta, tutulla The Tailored Sweater -metodilla. En tiedä mikä meni vikaan (syytän maidontuotantoa ja hormoneja), mutta takista tuli aivan liian pieni. Tämän pikkuseikan huomasin tietysti vasta loppumetreillä, joten ei huvittanut purkaa. Tuli sitten mieleen, että miehen sisko, minua huomattavasti kapoisempi naisihminen, on jo jonkin aikaa varovasti toivonut neulelahjaa. Sisko ilahtuikin kovasti kuullessaan että saisi pipon sijasta villatakin. Onnea epäonnessa!*



Takki oli hänelle hiukkasen liian väljä, joten neule pyörähti pari kierrosta anopin kuivaajassa, ja hyvä tuli. Alaska tiivistyi oikein nätisti, ja varmaan huopuisikin, jos sitä kauemmin kuivausrummussa pyörittäisi. Oikein mukavan tuntuista lankaa muutenkin, voisin hyvin käyttää sitä toistekin.



Yksi pieni, tosin taas onnekas moka, takista vielä löytyy. Kauluksessa on osa kudottu superwash-villalla, joten sepäs ei huopunutkaan. Iltahämärissä tuota kudoin, ja samanväristä, samanpaksuista harmaata oli eksynyt neulekassiin toisesta projektista... mutta tuon mokan ansiosta kaulus laskeutuu oikein nätisti, joten sovitaan, että se on salaa itseltä harkittu designelementti.



Piristeeksi virkkasin kukkasen Hedda-piposta ylijääneellä langlla. Koristeena nappeja, helmiä ja sitä nauhaa, jota löytyy aina kaupan paitojen olkasaumoista.

Tykkään takista kovasti, joten aion kutoa toisen samanlaisen itselleni – pitää vain olla tarkempi mittojen kanssa. Sitä ennen pitää kuitenkin saada valmiiksi pari keskeneräistä neuletta.

*Kuulostaa ihan Johan Cruijffilta, joka päästelee suustaan syvällisiä lausahduksia tyyliin "Ieder nadeel heb z'n voordeel", eli jokaisella haitalla on hyötynsä.

Arkkitehtoninen pipo

Pienoismallin itse valitsemasta langasta ja mallista tehty pipo valmistui jo viikko sitten, mutta tämä tekniikan ihmelapsi epähuomiossa poisti ensimmäiset kuvat kameran muistikortilta.



Malli on Jared Floodin Koolhaas, se, jonka kaikki taisivat kutoa jo viime vuonna. Poikkesin ohjeesta sen verran, että aloitin 88:lla silmukalla 104:n sijasta, ja päälaen kavennukset tein sinnepäin, kun ohje juuri sillä hetkellä leikki kuurupiiloa. Lanka on Villavyyhdistä ostettua Cascaden Greenlandia, mukavan tuntuista kutittamatonta superwash-merinoa.



Pienoismalli tykkää, ja sehän on tärkeintä.

Arkkitehtuurista kiinnostuneille: Rem Koolhaas.

Nuorna vitsa väännettävä

Käytiin moikkaamassa lankakaupan tätiä.

Hyvässä seurassa

Vietin viikonlopun Päivölässä Syksyn Kuitupitoisissa Kokoontumisajoissa. Reilu 40 naista, 25 rukkia, villaa, lankaa, tähdenlentoja, naurua ja kälätystä. Paljon naurua ja kälätystä.



Vieruskaverin rukkia koristi lammaslauma:



Samainen kaveri innostui kehräämään pilvenhattaroita:



Houkutuksia oli paljon:





Todella paljon:





Uskoisitteko, että tässä kehrätään ensimmäistä kertaa? Toiset ovat luonnonlahjakkuuksia.



Ystävän vaatetus sointui kauniisti neuleeseen:



Sääkin suosi:





Kiitokset kanssakälättäjille, ja erityisen lämmin kiitos järjestäjille. Oli taas niin hauskaa!



Heippa!