Ompeleita

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.



Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!



Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.



Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.





Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!

Lahjontaa

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:



...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:



Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:



Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Mulle kans!

Yksi tämän syksyn suosituimmista myssymalleista taitaa olla Rikke, enkä yhtään ihmettele miksi. Juuri sopivasti lököttävät myssyt ovat ihan parhaita! Omani kudoin syntymäpäivälahjaksi (kiitos A!) saamastani suloisen pehmeästä Pigeonroof Studion Bacchuksesta (sitä saa Villavyyhdistä). Silmukoita loin 104:n sijaan 82, jotta sain sopivan napakasti istuvan reunan. Näitä voisi tehdä useammankin, ehkä ohuemmasta langasta, ehkä käsinkehrätystä?

Yhtenä iltana tällä viikolla...

...meillä syötiin maa-artisokkakeittoa. Kalpean ja aneemisen näköistä soppaa, mutta älkää antako vaisun ulkonäön hämätä, maku on kaikkea muuta.

Tarvitaan puolisen kiloa maa-artisokkia, pari isoa jauhoista perunaa ja pari pientä sipulia. Nämä kuoritaan, paloitellaan ja keitetään pehmeiksi niukassa vedessä kasvisliemikuution kera. Lisätään noin teelusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä, puolen sitruunan mehu ja noin kolmasosa maustamattomasta tuorejuustorasiasta, suolaa maun mukaan. Vedetään sileäksi sauvasekoittimella. Päälle voi ripotella vaikka raejuustoa, yrttejä tai sesaminsiemeniä. Tarjoillaan hyvän ruisleivän kera.



Jälkiruoaksi lättyjä! Kannattaa kokeilla tätä amerikkalaisten pannukakkujen reseptiä:

3 munaa
2-3 rkl fariini- tai ruokosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
2,5 dl maitoa
2 dl jogurttia tai piimää
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl voisulaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja toiseen kulhoon maito/jogurtti/voiseos. Lisää seokset vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Paista kuohkeiksi pikku lättysiksi. Lisukkeet maun mukaan, meillä pöydässä oli sokeria, hilloa, omena- ja vaahterasiirappia.

Hyvää oli!

Pannukakkupäiväsukat

Ostin syksyllä messuilta Ilun värjäämää sukkalankaa, jonka värit eivät ehkä ole tyypillisintä minua, mutta en vain voinut laskea vyyhtiä käsistäni. Kudoin varpaista aloittaen ihan tavalliset perussukat (Judy's magic cast on, kiilakantapää, Jeny's suprisingly stretchy bind off), ei näissä mitään ihmeellistä ole. Mukavat tavissukat. Muutama päivä sukkalangan ostamisen jälkeen kuitenkin ymmärsin, miksi minun oli aivan pakko ostaa juuri tuon väristä lankaa. Löysin nimittäin divarista kirjan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut.



Rakastin tätä kirjaa pienenä! Muistan kyselleeni kaikilta mitä elefantintöppöset olivat, ja katselleeni kuvia hartaasti. Sukkalangan väreissä jotenkin tiivistyi kirjan tunnelma, kepeä ilkikurinen pikkutyttö.



Muistan samastuneeni erityisesti tähän kuvaan, arvaatteko miksi?



Luin lapsena todella paljon ja muistan edelleen silloisen kirjastokorttini numeron – se täytettiin käsin lapulle, joka oli kirjan takakannen taskussa. Kirjaston kirjavarauksen välistä löytyi kerran lappu, jossa luki: Ei soiteta, käy usein. Nyt aikuisena olen hankkinut joitain suosikkejani divareista ja huuto.netistä, aina kun on kohdalle sattunut. Tässä ihan muutama löytö, jotka jo pelkillä kansikuvillaan herättävät sen sisäisen pikkutytön:



Muistatteko näitä?

Huopamyssy

Ennen-kuvat huovutuksista ovat aina yhtä hauskoja:



Päässäni oleva säkki on aikoja sitten kudottu, parissa päivässä valmistunut huovutettu myssy Hjertegarnin Limasta (Limasta, ihihii!). Malli on yksinkertainen: aloitetaan kutomalla korvaläpät, lisätään silmukoita niskaan ja otsalle, kudotaan säkki, kavennellaan ja päätellään. Heitetään pyykkikoneeseen ja toivotaan parasta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tämä yksilö vaati hieman märkämuotoilua - päälaen kavennukset olivat muhkuraisia - mutta muotoilun jälkeen myssy olikin liian väljä. Huovutetun myssyn pitää istua päässä tiukasti, inhoan sitä että merituuli puhaltaa piponreunoista sisään. Toinen kierros pyykkikoneessa poisti löysyyden, mutta kutisti pipon liian lyhyeksi. Onneksi on ystäviä, joilla on pienempi pää kuin minulla.



Olen tehnyt samalla mallilla useamman huovutetun pipon eri langoista, Fritidsgarnista, Cascade 220:sta ja Limasta (tirsk!) – kaikki ovat huopuneet nätisti ja helposti. Pyykkikoneella tosin on suuri vaikutus lopputulokseen: vanhan kotimme pienessä koneessa myssyjä sai pyörittää 60° ohjelmassa kolmekin kertaa, nykyisen kodin pyykkituvan järeillä koneilla 40° pesukin meinaa tuottaa barbinpipoja. Kannattaa myös kutoa reilusti liian suurilla puikoilla, jotta neulospinta huopuu nätisti.

Jospa seuraava myssy sitten sopisi omaan päähän.

Menninkäismyssyjä

Kudoin pojille pipot Tour de Fleecen aikana kehräämästäni Louhittaren Luolan böffisilkistä, mallina Woolly Wormheadin menninkäishenkinen Quynn. Malli on aivan ihana, ja ohje niin selkeästi kirjoitettu että minäkin ymmärsin. Myssy pysyy hyvin päässä, ja suojaa otsan sekä korvat. Tykkään ja suosittelen!



Lankaa oli n. 100 g ja 200 metriä, jäljelle jäi vielä nöttönen. Lanka oli ohjeen suosituslankaa ohuempaa, joten vähän piti säätää.



Pienemmälle pojalle tein suurimman koon, ainaoikean reunuksen tosin tein ohjetta korkeammaksi. Isomman pojan pipoon lisäsin isoimpaan kokoon kuusi silmukkaa, ja hyvä tuli. Ohjetta on helppo muokata isommaksi, mikä onkin hyvä juttu, sillä poikien isäkin ihastui malliin. Tässä näkee noitten myssyjen kokoeron:



Pidän näistä pipoista kovasti, sopivat näille pikku peikoille mainiosti. Nenunenu!