Sormiharjoituksia

Aikaa on aina vähemmän kuin tekemistä ja ideoita, ja joskus täytyy töniä itseään järjestämään aikaa asioille, joita haluaa tehdä. Yritän saada pitkästä aikaa tukevamman otteen kynästä ja pensselistä, joten päätin kerran, kaksi viikossa haastaa itseni piirtämään jotain. Luvassa ei ole taitavia piirroksia tai kohottavia taide-elämyksiä, vain todisteita siitä, että olen piirtänyt. Kerättiin Pienoismallin kanssa lista kaikesta mitä äidin pitäisi piirtää, joten luvassa on ainakin dinosauruksia ja puoli eläinkuntaa. Lisää aiheita saa ehdottaa, ja piirtää mukana jos siltä tuntuu. Ensimmäiseksi aiheeksi valikoitui kengät, tässä tapauksessa vanhat, loppuunkävellyt talvikenkäni hetkeä ennen roskiin lentämistä.

Varaston vuosittainen ulkoilutus

Siinä se taas on, lankavarasto! Tapanani on ollut jo muutaman vuoden ajan kerran vuodessa levittää kaikki lankani pitkin olohuoneen mattoa, ja ihmetellä että onpas tätä. Tänä vuonna kuvittelin lankamäärän hieman vähentyneen, mutta katin kontit, nyt sitä on jo puolen maton verran! Langan määrä sinällään ei ahdista, vaan tilan puute. Asumme vanhassa talossa, jossa säilytystilaa ei juurikaan ole – lankaa ei siis voi jemmata mahdottomia määriä. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta olisko tuossa reilu kymmenen kiloa (ihanaa! inspiroivaa!) lankaa. Langanostolakkoa en aio itselleni asettaa, koska tiedän tasan tarkkaan miten houkutteleva kielletty hedelmä on, mutta jos nyt vähän malttia saisin langanosteluun. Kun ei tuota aikaakaan kutomiseen ihan mahdottomasti ole.



Varastossani on kaikenlaista kivaa, ja inspiraatio iskee aina kun näen kaikki ihanuudet. Määrän on kuitenkin ihan aikuisten oikeasti vähennyttävä, joten päätin tarttua Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän haasteeseen, jossa kudotaan tämän vuoden aikana kaksitoista projektia varastolangoista. Suunnitelmissa on Tinder-villatakki tummanpetroolista Cascade 220:stä, Quercus-liivi harmaasta Felted Tweedistä, Blue Whale -huivi käsinkehrätystä bling-villasta, Bubble hat -pipo Artesanon alpakkavillasta, Nightingale-sukat Wollmeisesta, Rose red -myssy ColourMartin kashmirsekoitteesta, Totoro-lapaset Rauma Finnullgarnista, Francis-villapaita jostain ColourMartin langasta, Nola's slippers -tossut Louhittaren Luolan paksusta sukkalangasta, Laar-villatakki ColourMartin angorasekoitteesta, Kalajoki-sukat Aracaunian Rancosta sekä Rustling leaves -baskeri Frog Treen alpakasta. Saa nähdä onnistuuko. Toisaalta, kaikkiin näihin löytyy sekä ohje että lanka, ja haluaisin kovasti kaikkia neuleita päästä käyttämään, toisaalta tiedän, että innostun välillä tekemään jotain ihan muuta. Yrittää aion joka tapauksessa, mutta en ota tästä sen suurempaa stressiä.



Lempivärejä ei tarvitse arvailla:)



Kehruukuituvarastoni on vallan sopivan kokoinen, ≈ 2,5 kg, ja se mahtuu mukavasti sille varattuun laatikkoon. Tämä varasto tietysti aikanaan muuttaa kasvattamaan tuota toista varastoa, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Voisin kyllä ottaa tavoitteeksi kutoa enemmän itse kehrätyistä langoista.

Uteliaana kyselen, millaisia lankavarastoja muut jemmaavat?

Yksi ainoa...

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!



Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.



Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kuitu yllättää kehrääjän

Jokin aika sitten kehräsin Corgi Hill Farmsin polwarth-kuitua. Tein ohutta, napakkaa säiettä (kyllä kyllä, ihan totta), jonka navajokertasin, edelleen napakalla kierteellä. Tuli nättiä, ohuehkoa, kivanväristä lankaa, jonka arvelin sopivan hienosti kynsikkäisiin. Olin niin tyytyväinen, että hyrinä kuului varmaan naapuriin asti.

Noh. Tuli aika kylvettää lanka. Lämmintä vettä, loraus greipintuoksuista Eucalania ja PUFFF. Lanka kasvoi paksuksi, pyöreäksi, kuohkeaksi naruksi. Pesussa pullahtaminen on kuulemma ihan polwarthin ominaisuus, kertoivat viisaammat. Hetken nikotteltuani totesin, että näköjään osanani on kehrätä paksuja pehmolankoja. Mihinkä sitä kissa viiksistään jne.



Ei tullut kynsikkäitä, tuli... niin, mitäköhän tästä kutoisi? Toinen Rikke, vai ehkä kauluri?

Ompeleita

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.



Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!



Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.



Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.





Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!

Lahjontaa

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:



...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:



Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:



Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Mulle kans!

Yksi tämän syksyn suosituimmista myssymalleista taitaa olla Rikke, enkä yhtään ihmettele miksi. Juuri sopivasti lököttävät myssyt ovat ihan parhaita! Omani kudoin syntymäpäivälahjaksi (kiitos A!) saamastani suloisen pehmeästä Pigeonroof Studion Bacchuksesta (sitä saa Villavyyhdistä). Silmukoita loin 104:n sijaan 82, jotta sain sopivan napakasti istuvan reunan. Näitä voisi tehdä useammankin, ehkä ohuemmasta langasta, ehkä käsinkehrätystä?