Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Kaiken varalta

Tietysti sitä yrittää lapsiaan vahtia ja pitää aisoissa. Mutta siltä varalta, että salamannopea ipana ottaa ja sinkoaa ties minkä houkutuksen perään, tein pojalle rannekorut joissa on vanhempien puhelinnumerot. Löytää sitten helpommin takaisin omiensa luo.



Oikeasti jokaisessa valkoisessa helmessä on numero, mutta jotenkin ajatus oman puhelinnumeron jakamisesta koko internetin kanssa ei tuntunut kovin fiksulta. Idean tuohon koruun löysin Pinterestistä, joka on ihana, inspiroiva, hyödyllinen, koukuttava aikasyöppösivusto.

Neulegraffiti

Tai no, virkattuhan tuo on. Bongattu tänään iltapäiväkävelyllä.

Tykkäämistä

Kudoin tavislapaset vastapainoksi kaikille tyhmille kirjoneulelapasille. Tykkään näistä kamalasti! Lankana on vähän aikaa sitten kehräämäni BFL, josta tykkäsin kovin. Lanka oli ihanaa kutoa, ja raidatkin menivät jos eivät nyt ihan tasan, niin nätisti kumminkin. Kokeilin myös minulle uutta tapaa tehdä peukalokiila (ohjeen intialaiseen peukalokiilaan löysin täältä), tykkäsin siitäkin kovasti.



Kudoin lapasia vaalien tulosta jännäten, mistä johtuen oikean käden lapasessa on ehkä hiukkasen tiukemmin kudottu kohta. Tykkäsin vaalien lopputuloksesta. Tykkään tosi paljon myös tuosta sinihaalarisesta kaverista.



Sydämen tekeminen sormilla oli yllättävän vaikeaa, katsokaa vaikka:







Kuvista kiitos ystävälle, josta tykkään myös.

Ärrinmurrin

Aloitin innoissani kutomaan Totoro-lapasia rouheasta villalangasta. Sujui hyvin, lanka oli kivan tuntuista ja kirjoneule koukuttavaa, ja yhdessä illassa ehdin kutomaan ensimmäistä lapasta peukaloon saakka. Seuraavana aamuna karu totuus paljastui: lankojen kontrasti ei sittenkään ollut riittävä, vähän niin kuin olin arvellutkin – olisi kannattanut uskoa sitä pientä sisäistä ääntä. Lisäksi lapanen oli auttamatta liian pieni – tämän ei olisi pitänyt olla yllätys, kun ottaa huomioon, että ohjeen lanka oli dk-vahvuista ja omat lankani fingeringiä. Hohhoijaa. Ja arvaatte varmaan, että tuommoisen kivan rouhean takertuvaisen langan purkaminen käy kuin tanssi (sementtikengät jaloissa).

No, jos tästä kokemuksesta nyt jotain positiivista haluaa löytää, niin lanka oli kivaa, ohje oli kiva ja kirjoneuleen kutominen oli kivaa. Neuletiheyden kanssa vaan ei olla puheväleissä.



Eikä siinä vielä kaikki! Kun vastustaa, niin vastustaa oikein urakalla. Sain lahjaksi kauniiden Kissing koi -lapasten ohjeen (kiitos S!) ja valitsin langoiksi Louhittaren luolan Väinämöistä (Villavyyhdistä löytyy) ja 2,25 mm puikot. Kudoin oikein ajatuksella napakkaa, mutta katin kontit, patakinnas oli tulollaan. Värit ja malli miellyttävät kuitenkin edelleen, joten yritetään uudestaan 1,75 mm puikoilla (ne on ihan kamalan ohuet!). Pitäkää peukkuja.

Sormiharjoituksia 2

Sormiharjoituksissa tällä kertaa Pienoismallin lempidinosaurus.

Rairairaitoja, osa 2

Pienoismalli kasvaa huimaa vauhtia, ja pari vuotta sitten kutomani raitahaalari on jäänyt auttamatta pieneksi. Aloittelin uutta haalaria jo alkusyksystä, mutta valmista tuli vasta nyt. Noloa, mutta eipä tuo kovin kiireiseltä tuntunut, kun ei ollut pakkasta koko syksynä, lumesta nyt puhumattakaan.



Lanka on Debbie Blissin Cashmerino Arania ystävän varaston kätköistä (suurkiitokset J, pus ja mus!) ja Priimasta, raikulioranssi vetskari Stockalta. Perusraglania ylhäältä alas, lyhennettyjä kerroksia niskassa, olkapäillä ja pepun päällä, ohje on omasta piposta. Kasvunvaraa on sen verran, että jos tuo vielä ensi talvena menisi.



Poseeraukset ovat ehtaa melkein-nelivuotiasta: "äiti kato mua, kato mua!".



Haalari valmistui juuri sopivasti, ja on todettu hyväksi parilla pulkkamäkireissulla. Aamulla mittari näytti -13°C, talvi on vihdoin täällä!