Musteen ja indigon sävyjä

Maaliskuun lopulla lähilankakauppaani Villavyyhtiin tuli myyntiin Ilun musteisen siniseksi värjäämää Aholaidan tilan rouheaa lanoliinista villalankaa. Varomattomasti otin yhden vyyhdin käteeni ja kohta oli syli täynnä villaa, jota en pystynyt laittamaan takaisin hyllyyn. Lanka ilmoitti päättäväisesti haluavansa villatakiksi, mieluiten heti. Suunnitelmissa oli yksinkertainen villatakki isolla kauluksella, omatoimi-Tailored Sweater -menetelmällä.*



Aloitin kutomisen heti samana iltana, ja kudoin vain ja ainoastaan tätä villatakkia, mikä on jokseenkin ennenkuulumatonta, sillä tavallisesti minulla on oikea haaremi keskeneräisiä neuleita. Tasan kuukaudessa tuli valmista! Ihan suunnitelmien mukaista takista ei tullut – kudoin alussa niin tohkeissani, että pääntiestä tuli liian iso suunnittelemalleni kaulukselle. Mutta eipä tuo suuremmin harmita, tykkään tuosta suunnitelma B:stä aika tavalla. Alareunaan tuli ainaoikeaa joustimen sijasta, samoin kaulukseen ja hihansuihin. Sivuilla ja nappilistassa on kierretyin silmukoin kudottua resoria (noita kyljen vauhtiraitoja olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin). Napit ovat nekin Villavyyhdistä.





Taskuihin en ole täysin tyytyväinen. Normaalisti poimin taskun alareunan silmukat valmiista neuleesta, ja kudon taskut paikoilleen. Tällä kertaa jätin taskun silmukat apulangalle, ja kudoin lopuksi taskun sisäpuolen. Virhe! Taskuista tuli hiukan liian kapeat, ja paikkakin on vähän väärä. Kyllä noihin silti puhelin ja avaimet mahtuvat, mutta eivät ne niin siistit ole kuin soisin.



Hihoista tein tarkoituksella hiukan ylipitkät, ne voi taittaa siististä kaksinkerroin, mutta jos käsiä palelee pyöräillessä tai lastenvaunuja lykkiessä, hihat voi vetää kämmeniä lämmittämään.





Omasta mielestäni olin aika hurja, kun turvallisen petrolinsinisen sijasta valitsin musteista indigonsinistä lankaa (siis aivan eri sinisen sävy! hui!), mutta kuten mieheni totesi, takki näyttää aika samalta kuin muutkin villatakkini. Joku ikävämpi ihminen voisi moittia tylsäksi, mutta pidän enemmän versiosta "olen löytänyt oman tyylini ja pidän siitä kiinni".





*Olen kutonut tuolla mainiolla menetelmällä jo niin monta villatakkia, etten enää käytä ohjelmaa silmukoitten laskemiseen. Mallitilkusta lasken alun silmukat, ja loppu sujuu sovittamalla ja maalaisjärjellä. Suosittelen menetelmää lämpimästi kaikille, jotka pitävät istuvista neuleista ja inhoavat saumojen ompelemista.

Sormiharjoituksia 6

Kevättä ja onnenkantamoisia

Meidän perhe vietti pääsiäisen Hollannin mummolassa. Mukavan keväistä, leppoisaa menoa, parit perhejuhlat, piknik ja karitsojen paijailua.



Paikallinen hyväntekeväisyyskirppis, josta aina löytää jotain kivaa, tarjosi kaikkien aikojen löydön: lapsille kaksi hienoa satukirjaa, ritarikorttipeli, todella makea 70-luvun domino...



...sekä täysin toimiva Louëtin S10-rukki, kympillä. Kyllä, kympillä.



Rukki on valmistettu tammikuussa 1979, ja se saa uuden kodin erään kivan tulevan kehrääjän luota. Pahaa-aavistamaton ystävä mainitsi kerran olevansa pikkuisen kiinnostunut kehräämisestä ja pitävänsä Louëtin rukkien ulkonäöstä, joten eipä kauaa tarvinnut miettiä rukin uutta osoitetta. Olen aika tyytyväinen pakkaustetrikseeni, sain nimittäin neljän hengen kamppeet ja rukin mahtumaan kahteen matkalaukkuun, ilman ylipainoa.



Rukit omajailevat sohvan takana sulassa sovussa. Kirppisrukki on hiottu, ja kunnostaminen on jäänyt syystä tai toisesta kesken. Fiep tuolla taka-alalla on selvästi tummempi. Olen vieläkin ihan täpinöissäni tuosta löydöstä!



Pikkupätkänkin mielestä rukin kokoaminen oli mahtavan hauskaa.

Lehtimyssy

Jokunen aika sitten, ennen perheessä riehunutta vatsatautia, valmistui lehtikuvioinen myssy. Ohje on Rustling leaves beret Coastal Knits -kirjasta, lanka Frog Treen alpakkaa Villavyyhdistä. Ohje oli kiva, lanka oli kivaa, mutta en jaksa tästä enempiä intoilla, sillä on jo kevät, eikä lämpimiä myssyjä enää hetkeen tarvitse. Eihän?

Kotiäidin viikonloppuvapaa

Retriitissä oli mukavaa. Aikaa istua, kehrätä, kutoa, kälättää ja räkättää ystävien kanssa. Taisin olla pikkuisen väsynyt, sillä lauantaina en tullut ottaneeksi yhden yhtä kuvaa, ja muutenkin istua kökötin melko tiiviisti rukin takana. Arvatkaa kenen pienet ikenet pukkaavat poskihampaita? Väsymyksen piikkiin laitan myös sen, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta en ostanut yhtään lankaa.*



Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä, ja reipastuin sen verran, että sain kuvattua aiemmin viikolla valmistuneen huivin. Huivi on yllätyslahja eräälle sukulaiselle, joka on tässä kevään aikana ollut suureksi avuksi perheelleni. Huivin malli on The Age of Brass and Steam Kerchief, jota muokkasin sen verran, että tein yhden ylimääräisen mallikerran ja leveämmän reunuksen. Lanka on yksi suosikeistani, Manos Silk blend -merinosilkki. Lanka oli edellisessä elämässään sivuttain kudottu ainaoikein-huivi, joka oli niin väärän kokoinen ja vähän väärän värinenkin, että jäi kokonaan käyttämättä – lanka ei onneksi näyttänyt olevan purkamisesta moksiskaan. Toivottavasti saaja pitää lahjastaan.



Retriitissä innostuin kehräämään Louhittaren Luolan merinoangoraa. Jännä kuituyhdistelmä siinä mielessä, että vaikka kuitu ei ollut yhtään huopunutta eikä painunutta, se vaati todella paljon venyttelyä ja valmistelua ennen kehräämistä. Pienet angorakuidut siellä varmaan pitivät vieruskaverista tiukasti kiinni. Jos venytti liian kovaa, koko soiro lehahti yhdeksi kuitupilveksi ja karvasi lähiympäristön varsin tehokkaasti. Itse kehrääminen oli kuitenkin helppoa ja rentouttavaa.



Kerratessa rulla tuli aika täyteen, mutta ehkä vielä vähän enemmänkin olisi mahtunut. Langasta tuli pilvenhattaran pehmeää ja kuohkeaa, ja se päätyy jossain vaiheessa kauluriksi tai huiviksi, kunhan keksin kivan mallin. Kriittiset mitat ovat 260 grammaa ja 450 metriä.



Kilkelaukku toimi oikein hyvin:)


*Tai sitten samaan aikaan kurssiaan pitäneitten kristalliotsaisten turbaanipäiden yöllisillä menoilla oli eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus viattomiin sivullisiinkin. Vähän kyllä epäilen.

Kilkekassi

Ylihuomenna on taas keväisen neuleretriitin aika, oi riemua! Olen osallistunut kaikkiin retriitteihin yhtä lukuunottamatta, ja joka kerta olen kaivannut sopivan kokoista kassia villoille, neuleille ja kaikelle muulle oheissälälle. Enpä kaipaa enää!



Ompelin kassin kavereitten vanhoista farkunlahkeista (kiitos T ja S!). Vaatimuksia oli useita: kassi ei saa olla liian syvä, koska tarvittava on aina pohjimmaisena, eikä liian iso, koska silloin pakkaa mukaan liikaa tavaraa. Veikkaisin, että onnistuin koon määrittämisessä aika hyvin, kassiin mahtuu hyvin kaksi isoa villatopsia ja pari keskeneräistä neuletta sekä vyyhdinpuut.



Vuorikangas on vanha vauvalakanani, jonka löysin joululomalla vanhempien varastoista. Kangas on mielestäni aivan ihana, vaikka hevosten anatomia on vähintäänkin mielenkiintoista.



Samaan syssyyn ompelin pari projektipussukkaa Etsystä tilaamistani Heather Rossin kankaista. Mainio tuo Tähkäpää-kuosi!



En millään malttaisi odottaa huomiseen asti!

Toivepaita

Pienoismalli peri serkkupojan vanhan tummansinisen paidan, joka oli mielestäni vähän tylsä. Ehdotin pojalle, että voitaisiin painaa siihen joku kuva piristykseksi – ajattelin, että varmaan joku dinosaurus tai monsteri. No, ainakin osittain oikein meni arvaus: "Siinä pitää olla tie ja taloja, ja puita, niin, ja kuu ja tähtiä, ja brachiosaurus." Selvä juttu!



Paita on kovin mieluinen, ja pari muutakin puseroa odottaa uusia kuvia.

Iso tilkkutyyny on anopin taidonnäyte. Aika hieno, eikö vain?