Pipo

...syntyi paidasta ylijääneestä kangaspalasta. Varsin tarpeellinen tämmöisenä vähälumisena kesänä.

Harmaata, harmaata, harmaata

Ensimmäinen harmaa: Viime syksystä lähtien, joka kerta lähilankakaupassa vieraillessani sivelin kaihoisasti ihanan pehmeitä, mutta samalla rouheita Kathmandu Chunky -keriä. Kun niitä keväällä myytiin roimalla alennuksella, kadotin kaiken itsehillintäni ja kannoin kotiin kassillisen.



Halusin yksinkertaisen takin, joka toisi esille langan kauniin tekstuurin (josta tulee mieleen harmaavalas), joten turvauduin jälleen kerran hyväksi todettuun The Tailored Sweater -menetelmään. Tästä tuli kunnon kääriytymistakki. Tykkään!



Toinen harmaa: Takin alla on tavisteepaita, jonka ompelin itselleni. Kangas on Eurokankaasta, malli vanhasta puserosta. Tämmöisiä pitäisi ommella enemmänkin, vaatekaappi kaipaa kipeästi piristystä (ja harmaa se vasta onkin piristävä väri!).



Kolmas harmaa: Villasukat taannoin vaihtopaketista saadusta Mokkasukasta. Kivat ja tarpeelliset.

Maalissa

Tour de Fleece (ja se toinenkin ympäriajo) päättyvät tänään, ja omalta kohdaltani voin sanoa, että ihan mukavasti meni. Kehräsin joka päivä ainakin vähän, ja sain kehrättyä suunnittelemani villat sekä lisäksi yhden bonusletin. Louhittaren luolan suomenlammassilkistä tuli yhteensä 990 m lankaa (tosin tuon ihan vaaleimman letin lähetin Annelin faksina pahaa-aavistamattomalle tuttavalle), ja bonusletti, taivaallisen pehmeä Pepperpantsin merino-silkki-kashmir (50/25/25) kehräytyi kuin itsestään (249 m/85 gr) kaksisäikeiseksi huivilangaksi. Säikeiden määrää ja kertaustyyliä pähkäilin vuosi sitten, nyt vihdoin sain kudottua mallitilkut. Kaksisäikeinen voitti, joten sitä kehrään vielä lisää. Kuitu on pehmeää kuin kissanpennun massu, aivan ihanaa kehrättävää, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan.



Ensi viikolla alkavatkin sitten yhtä jalkaa Olympialaisten kanssa Ravellenic Games, joihin aion myös ottaa osaa. Kuitu-urheilijan kesä on kiireinen!

Paitoja

Pienoismalli kasvaa kohisten, joten uusille, isommille paidoille oli tarvetta. Poseeraukset ovat taattua nelivuotiasta:


Äiti kato mä teen tempun!


Merihirviö hyökkää!


Tyrannosaurus rex!



Dino- ja merirosvokankaat tilasin Sampsukasta (samoin resorit), kärpässienikangas on odottanut vuoroaan pidempään, enkä ole ihan varma sen alkuperästä. Ehkä Hanhelista? Ei voi muistaa. Mukavia, laadukkaan tuntuisia kankaita kaikki.



Poika oli kovin iloinen uusista paidoistaan, eikä suostunut merirosvopaitaa enää riisumaan – se päällä mentiin nukkumaankin.

Olen kehrännyt. Kehrännyt ja miettinyt, miten epäreilua elämä välillä on, ja miten hauras meistä vahvinkin. Olen koettanut sisäistää, että lämmin, elämää pelkäämätön, leiskuvan oranssi ystävä on poissa. Vieläkään en sitä oikein usko todeksi.



Haluaisin kirjoittaa jotain kaunista, mutta en löydä sanoja. Maailma on kylmempi paikka ilman häntä.

Villa ei lopu

Jokunen aika sitten kehräsin Edgewood Gardenilta tilaamani BFL-letin kolmisäikeiseksi mukavan pehmeäksi langaksi (230 m, 119 gr). Alunperin ajattelin kutoa langan lapasiksi, mutta nyt epäröin – lanka on melko tarkkaan samanväristä kuin silmäni, joten siitä tulisi varmasti kiva pipo. Mutta tarvitseeko ihminen kolmatta sinistä Rikke-pipoa? Taitaa tarvita.



Tuo villa tuli ihan uskomattoman tiukkana lettinä, ja pelkäsin jo sen olevan huopunutta, mutta kun letin avasi, villa pelmahti kuohkeaksi. Tykkäsin, tilaan varmasti toistekin.



Tour de Fleece (rukkia polkevien versio Tour de Francesta) alkaa tänään, ja olen varautunut kasalla Louhittaren luolan Tuulian värjäämää suomenlammas-silkkiä. Allons-y!

Sormiharjoituksia 9

"Äiti! Piirrä ankylosaurus!" Äiti piirtää.