Kimallusta

Jokunen aika sitten tein ystävälle oravannahkoina avainketjun. Ketjussa on sekalainen kokoelma vähän kaikkea, makeanveden-, siemen-, lasi-, luonnonkivi- ja emalihelmiä, ja kimaltavia fasettihiottuja. Kokonaisuus sanoo aika isosti BLING!



Meillä on ketjun kantajan kanssa aika erilaiset värimaailmat, mutta oli vaihteeksi hauskaa rakentaa kokonaisuutta ihan omien mieltymysten ulkopuolelta.



Muutama viikko sitten olimme juhlimassa ystäväpariskunnan häitä, ja tein juhlamekon kaveriksi kaulakorun sinisävyisistä makeanveden helmistä. Helmien välissä on muutama fasettihiottu helmi, jotka ihan vienosti kuiskaavat bling.

Sormiharjoituksia 28

Pehmeä kuin pupun halaus

Jokunen aika sitten sain valmiiksi kaulurin, kuvien ottamisesta on jo pari viikkoa, ja nyt jo ehdin raportoimaan blogiinkin. On ollut hiukkasen kiirettä!

Mutta se kauluri. Malli on Twisted rib neckwarmer, lanka itsekehrättyä merinoangoraa (Louhittaren luolan värjäämää, ei varmaan yllätä ketään), ja se on iso, lämmin ja pehmeä. Niin iso, että sen saa kieputettua kaulan ympärille kolme kertaa (tai neljä, jos vähän venyttää). Niin lämmin, että pitää olla oikeasti viileää tätä käyttäessä, tai tulee hiki. Niin pehmeä, että Madtoshin merinosta kudottu Varjo-huivi on tämän rinnalla karkea ja raapii kaulaa.



Tykkään! Ja johan se talvikin tuli, yhdessä yössä maailma on muuttunut valkoiseksi. Ihanaa!



Tuo harmaa villatakki taas... oivoi. Takki on kyllä kiva, mutta se on tyhmästi venähtänyt pituussuunnassa (vyötärökavennukset ovat lantion tietämillä). Ja kun vielä omasta ympärysmitasta on muutama sentti kadonnut lenkkipolun varrelle, on takki auttamatta liian iso. Ei kivasti iso kietoutumistakki, vaan "oho, onpa tuolla mummolla iso villatakki"-iso. Taidan näyttää takille kuivausrumpua, ja toivoa parasta.

Kuvista kiitos jälleen ihanalle Marjalle!

Hii haa hoo hippo!

Milloinkahan nämä hippovitsit vanhenevat?



Eivät ehkä ihan vielä. Terkkuja sinne pohjoiseen uudelle rukille!

Sormiharjoituksia 27

Eihän tuo ihan näköinen ole, mutta ai että mulla oli hauskaa sitä piirtäessäni! Pause-nappi on kyllä mainio keksintö.

Pöllöjä ja pilkkuja

Pienoismallin pöllölapasista tuli niin kivat, että halusin samanlaiset itsellenikin. Lanka on Vuorelman Vetoa, vallan mukavaa peruslankaa. Värivalinnalla yllätin itsenikin, yleensä kun en keltaisesta pidä ollenkaan. Ihan hauskat näistä tuli, mitä nyt aina hätkähdän nähdessäni käsissäni ihan outoa väriä.





Pipoja ei edelleenkään ole tarpeeksi. Kudoin Rowan Cocoon -jämistä peruspipon, valkoisia pilkkuja varten kehräsin nöttösen suomenlammasta paksuksi säikeeksi. Tuli hassu mieliteko laittaa pipoon muhkea tupsu, joten semmoinen tuolla takaraivolla nyt keikkuu. Edellisen kerran olen tainnut käyttää tupsupipoa ala-asteella, mutta silloin pipojen tupsut olivat ainakin kolme kertaa suurempia.

Tavallista hilpeämmät kuvat otti Pienoismalli.

Sormiharjoituksia 26

Piirustushaasteen aiempi toteutus, omakuva väriympyränä, tuntui vähän huijaukselta, joten päätin yrittää uudemman kerran. Tämä, kuten kuvasta näkyy, on piirretty kuulakärkikynällä viidessä minuutissa ilman silmälaseja. Suosittelen kokeilemaan, puolisokkona piirtäminen on varsin vapauttava kokemus. (Paitsi jos näkee hyvin ilman laseja. Sitten pitää keksiä jotain muuta.)



Ja vielä ihan perinteinen kymmenen minuutin lyijykynäpiirros. Ehkä se paikoin on näköinen, paikoin ei – tuntuu että itsensä näkee ihan eri tavalla kuin muut. Ajastimen kanssa piirtämistä suosittelen myös kokeilemaan, ei voi nysvätä liikaa kun kello jo pirisee ja aika loppuu!