Ruuturouvapipo

Ei mulla vieläkään ole tarpeeksi pipoja. Viime viikolla nappasin Villavyyhdistä mukaani kaksi kerää Louhitarta, sävyissä Oliivi ja Valaan laulu. En ollut tuota lankaa aiemmin kokeillut, mutta kudottuani viisi senttiä resoria olin rakastunut. Lanka on ihanan luonteikasta ja rouheaa (suomenlammasta!), todella mukavaa kutoa, värit toistuvat kauniisti ja tätä on pakko saada pian lisää. Suunnitelmissa on kirjoneulevillatakki, kunhan löydän sopivan mallin ja saan päätettyä värit.*



Pipon malli on Garfunkel Hat hieman muokattuna. Jätin pois taitetun resorin, koska tykkään että pipon reuna on sen verran tiukka, ettei tuuli puhalla korviin. Silmukkamäärää muutin myös, koska ohje oli kirjoitettu eripaksuiselle langalle. Tähänkin pipoon oli ihan pakko laittaa muhkea tupsu, mikä melko varmasti tarkoittaa sitä, että tupsut ovat so last season.



Tykkään piposta kovasti! Se on lämmin ja pysyi hyvin päässä pulkkamäessäkin. Laitetaan tähän loppuun vielä vähälumisempi kuva, niin näkyy kuvio vähän paremmin.

*Tämä ei ole sponsoroitu mainos. Tykkään Tuulian värjäyksistä ja Villavyyhdistä niin kovasti, että se on jo vähän noloa.

Kimallusta

Jokunen aika sitten tein ystävälle oravannahkoina avainketjun. Ketjussa on sekalainen kokoelma vähän kaikkea, makeanveden-, siemen-, lasi-, luonnonkivi- ja emalihelmiä, ja kimaltavia fasettihiottuja. Kokonaisuus sanoo aika isosti BLING!



Meillä on ketjun kantajan kanssa aika erilaiset värimaailmat, mutta oli vaihteeksi hauskaa rakentaa kokonaisuutta ihan omien mieltymysten ulkopuolelta.



Muutama viikko sitten olimme juhlimassa ystäväpariskunnan häitä, ja tein juhlamekon kaveriksi kaulakorun sinisävyisistä makeanveden helmistä. Helmien välissä on muutama fasettihiottu helmi, jotka ihan vienosti kuiskaavat bling.

Sormiharjoituksia 28

Pehmeä kuin pupun halaus

Jokunen aika sitten sain valmiiksi kaulurin, kuvien ottamisesta on jo pari viikkoa, ja nyt jo ehdin raportoimaan blogiinkin. On ollut hiukkasen kiirettä!

Mutta se kauluri. Malli on Twisted rib neckwarmer, lanka itsekehrättyä merinoangoraa (Louhittaren luolan värjäämää, ei varmaan yllätä ketään), ja se on iso, lämmin ja pehmeä. Niin iso, että sen saa kieputettua kaulan ympärille kolme kertaa (tai neljä, jos vähän venyttää). Niin lämmin, että pitää olla oikeasti viileää tätä käyttäessä, tai tulee hiki. Niin pehmeä, että Madtoshin merinosta kudottu Varjo-huivi on tämän rinnalla karkea ja raapii kaulaa.



Tykkään! Ja johan se talvikin tuli, yhdessä yössä maailma on muuttunut valkoiseksi. Ihanaa!



Tuo harmaa villatakki taas... oivoi. Takki on kyllä kiva, mutta se on tyhmästi venähtänyt pituussuunnassa (vyötärökavennukset ovat lantion tietämillä). Ja kun vielä omasta ympärysmitasta on muutama sentti kadonnut lenkkipolun varrelle, on takki auttamatta liian iso. Ei kivasti iso kietoutumistakki, vaan "oho, onpa tuolla mummolla iso villatakki"-iso. Taidan näyttää takille kuivausrumpua, ja toivoa parasta.

Kuvista kiitos jälleen ihanalle Marjalle!

Hii haa hoo hippo!

Milloinkahan nämä hippovitsit vanhenevat?



Eivät ehkä ihan vielä. Terkkuja sinne pohjoiseen uudelle rukille!

Sormiharjoituksia 27

Eihän tuo ihan näköinen ole, mutta ai että mulla oli hauskaa sitä piirtäessäni! Pause-nappi on kyllä mainio keksintö.

Pöllöjä ja pilkkuja

Pienoismallin pöllölapasista tuli niin kivat, että halusin samanlaiset itsellenikin. Lanka on Vuorelman Vetoa, vallan mukavaa peruslankaa. Värivalinnalla yllätin itsenikin, yleensä kun en keltaisesta pidä ollenkaan. Ihan hauskat näistä tuli, mitä nyt aina hätkähdän nähdessäni käsissäni ihan outoa väriä.





Pipoja ei edelleenkään ole tarpeeksi. Kudoin Rowan Cocoon -jämistä peruspipon, valkoisia pilkkuja varten kehräsin nöttösen suomenlammasta paksuksi säikeeksi. Tuli hassu mieliteko laittaa pipoon muhkea tupsu, joten semmoinen tuolla takaraivolla nyt keikkuu. Edellisen kerran olen tainnut käyttää tupsupipoa ala-asteella, mutta silloin pipojen tupsut olivat ainakin kolme kertaa suurempia.

Tavallista hilpeämmät kuvat otti Pienoismalli.