Sormiharjoituksia 33

Sormiharjoituksia 32

Tunnustus

Olen saanut blogitunnustuksen Variksenvillojen Varikselta, Harakan laulujen Minnalta ja Dentaurukselta, kiitos kaunis teille kaikille!

Pelin henki on seuraava:
- kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä hänen bloginsa
- valitse viisi (5) ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa, kerro tunnustuksesta jättämällä kommentit kyseisiin blogeihin
- toivo, että bloggaajat, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin

Valaan villapaita ei enää tuohon alle 200 lukijaan kategoriaan mahdu, ihan hämmästyin kun kävin selvittämään lukijamääriä. Kiva kun käytte vieraisilla, kaikki te sinisten pipojen ja dinosaurusten ystävät:) Pakko tunnustaa, että en tarkistanut paljonko lukijoita seuraavilla blogeilla on, mutta kaikki ovat olleet kovin hiljaisia viime aikoina - toivonkin näin saavani kivoihin neuleblogeihin uusia päivityksiä. Ottakaapa koppi, Verano, Tuulia, Maija, Ritvis ja Ultimecia!

Sormiharjoituksia 31

Kovan onnen teelehtiä

Tammikuun ensimmäisinä päivinä päättelin silmukat villatakista, jonka valmistuminen on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Takki on ensimmäinen itse kehräämästäni langasta kudottu. Villa (BFL-silkki) oli hiukan huopunutta, ja vaikka pyöritin sen karstamyllyn läpi (kahdesti!), ei sen kehrääminen ollut mukavaa. Silkin kiilto ja pehmeyskin oli hävinnyt huopumisen myötä. Olin villan hankkiessani ihan vihreä kehrääjänä, enkä yksinkertaisesti tajunnut, että villa oli huopunutta - tänä päivänä olisin tyynesti jättänyt kehräämättä mokoman tahman. Sinnillä kehräsin kuitenkin puolisen kiloa langaksi. Lanka odotti vuoroaan varastossa pitkään, koska en erityisemmin pitänyt siitä (koska sen kehrääminen oli niin tyhmää, arvasitte varmaan). Viime syksynä, etsiessäni jotain muuta lankavarastostani, törmäsin näihin kovan onnen lankoihin, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Malliksi valikoitui Tea leaves cardigan.



No, ei mennyt ihan putkeen vieläkään. Takista oli tulossa ensin aivan liian iso, sitten liian iso ja vasta kolmannella yrittämällä jokseenkin sopivan kokoinen. Malli on ihan kiva, mutta en ottanut huomioon, että pääntie on aika avara ja tuppaa valumaan olkapäiltä. Tämän pikku seikan huomasin tietenkin vasta takin valmistuttua, ja taas joutui takkiparka muutamaksi viikoksi jäähylle. Yhtenä iltana sitten poimin silmukat kauluksen reunasta, ja kudoin pääntien entistä pienemmäksi. Vähän hassultahan tuo kaulus näyttää, mutta tuskinpa siihen kukaan kiinnittää erityistä huomiota, jos en itse sitä erikseen sormella osoita.



Olin jo sitä mieltä, että takki on aivan epäonnistunut ja joutaa kissalle patjaksi, mutta kummallista kyllä, nyt kun olen sitä muutaman päivän käyttänyt, niin on se kyllä oikeastaan aika kiva. Joten ihan hiljaa hihkun: Katsokaa, uusi villatakki! Itse kehräsin langatkin!

Villaa

Rukki on pyörinyt ahkerasti viime aikoina. Ensin ystävältä perittyä, Tuulian värjäämää merino-nylonia ketjukerrattuna (100 gr/240 m):



Lanka on pehmoista ja kuohkeaa, taidanpa kutoa siitä kotisukat. Sitten Three Waters Farmin böffiä, kaksisäikeistä tämäkin (100 gr/160 m):



Oikein kivaa kehrättävää (vaikka posti taisikin kulkea soutuveneellä Atlantin yli), mutta väri ei sopinutkaan suunnittelemaani projektiin. No, onneksi langalle löytyi helposti uusi koti.



Tämä lanka puolestaan sopi suunnittelemaani projektiin täydellisesti! Keväisen vihreää kaksisäikeistä böffiä ystävän varastoista (kiitos vielä J!), (100 gr/190 m). Tämän langan olen jo ehtinyt kutomaankin, mutta siitä lisää myöhemmin. Mitähän sitä seuraavaksi polkaisisi rullalle?

Sormiharjoituksia 30

Äiti! Et oo pitkään aikaan piirtäny dinoja!