Jo toinen villatakki tälle vuodelle, ja käsinkehrätyistä langoista sekin. Villa on World of woolista tilattua shettistä (joka vanhalle hevostytölle tarkoittaa aina ja ikuisesti ponia, siitä takin nimi), jota kehräsin 700 gr. Sulaa hulluutta ja tappavan tylsäähän tuon villamäärän kehrääminen oli, mutta taidot siinä kyllä karttuivat. Kyllästyin tietysti lankoihin kehrätessäni niin, että ne saivat rauhassa marinoitua lankalaatikossa parisen vuotta (kuulostaa jotenkin tutulta, eikö?).
Mikä sitten innoitti aloittamaan villatakin näistä tylsistä langoista? No, Tainan hieno villapaita, kiitokset vain inspiraatiosta! Malli on hyväksi havaittu TTS - tämä onkin itse asiassa jo kymmenes TTS-neuleeni, hyvinkin papukaijamerkin paikka siis. En ole erityisen nopea saati tuottelias kutoja, mutta käsinkehrätyn langan kutominen on ihanaa, joten takki valmistui reilussa kuukaudessa, ihan huomaamatta.
Varastostani ei löytynyt sopivia villoja raitoihin, mutta juuri oikean sävyistä vihreää bfl:ää löytyi onneksi ystävän varastoista (kiitos J!). Napit ovat tammea, ostin ne joulun alla Tallinnasta. Jos nyt jotain tästä neuleesta muuttaisin, niin napinlävet saisivat olla vähän lähempänä toisiaan – ehkä muistan sitten ensi kerralla. Tykkään kovasti tuosta kierretyin silmukoin kudotusta nappilistasta.
Mitenkään tyylikäs tämä takki ei ole, vaan semmoinen, jonka voisi pukea päälleen kun käy nappaamassa postin laatikosta tai kurkkaamassa löytyisikö lähimetsästä mustikoita. Kerrostaloasukas kietaisee sen ylleen, kun piipahtaa lähikauppaan hakemaan kahvimaitoa.
---
Kiitokset vielä kaikille huivia kommentoineille! Kirjoitan ohjeen ylös, kunhan aloitan pääsen aloittamaan sinisen version.
