Sormiharjoituksia 37

Olen koukussa dinosaurusten piirtämiseen.

My little hippo

Terveisiä sinne pohjoiseen!

Sormiharjoituksia 36

Äiti piirrä nää ängri böödsit!



Äiti unohit tän ruuvipäisen!

Sormiharjoituksia 35

Päätin aloittaa nyt jo kolmannen kerran (noloa, tiedän) Every Day Matters -piirustushaasteen. Jospa tällä kertaa pääsisin vähän pidemmälle kuin aiemmilla kerroilla... Kiinnostaako ketään muuta piirtää lista läpi?

Tässä toisen yrityksen kenkäpari:



Ja tässä tennarit ihan ensimmäiseltä kierrokselta:

Sormiharjoituksia 34

Raidallinen poni

Jo toinen villatakki tälle vuodelle, ja käsinkehrätyistä langoista sekin. Villa on World of woolista tilattua shettistä (joka vanhalle hevostytölle tarkoittaa aina ja ikuisesti ponia, siitä takin nimi), jota kehräsin 700 gr. Sulaa hulluutta ja tappavan tylsäähän tuon villamäärän kehrääminen oli, mutta taidot siinä kyllä karttuivat. Kyllästyin tietysti lankoihin kehrätessäni niin, että ne saivat rauhassa marinoitua lankalaatikossa parisen vuotta (kuulostaa jotenkin tutulta, eikö?).



Mikä sitten innoitti aloittamaan villatakin näistä tylsistä langoista? No, Tainan hieno villapaita, kiitokset vain inspiraatiosta! Malli on hyväksi havaittu TTS - tämä onkin itse asiassa jo kymmenes TTS-neuleeni, hyvinkin papukaijamerkin paikka siis. En ole erityisen nopea saati tuottelias kutoja, mutta käsinkehrätyn langan kutominen on ihanaa, joten takki valmistui reilussa kuukaudessa, ihan huomaamatta.



Varastostani ei löytynyt sopivia villoja raitoihin, mutta juuri oikean sävyistä vihreää bfl:ää löytyi onneksi ystävän varastoista (kiitos J!). Napit ovat tammea, ostin ne joulun alla Tallinnasta. Jos nyt jotain tästä neuleesta muuttaisin, niin napinlävet saisivat olla vähän lähempänä toisiaan – ehkä muistan sitten ensi kerralla. Tykkään kovasti tuosta kierretyin silmukoin kudotusta nappilistasta.



Mitenkään tyylikäs tämä takki ei ole, vaan semmoinen, jonka voisi pukea päälleen kun käy nappaamassa postin laatikosta tai kurkkaamassa löytyisikö lähimetsästä mustikoita. Kerrostaloasukas kietaisee sen ylleen, kun piipahtaa lähikauppaan hakemaan kahvimaitoa.

---

Kiitokset vielä kaikille huivia kommentoineille! Kirjoitan ohjeen ylös, kunhan aloitan pääsen aloittamaan sinisen version.

L'ombre de ton ombre*

Viime syksynä minulla kävi tuuri Eilen tein -blogin arpajaisissa, voitin lahjakortin Titityyhyn. Samoihin aikoihin olin kutomassa Varjo-mysteerihuivia, ja olin kovin ihastunut ohjeen mukana tulleeseen lankaan. Sitä lahjakortilla lisää siis, Madelinetoshin merino lightia sävyssä Charcoal. Varjo-huivi valmistui aikanaan, mutta minua jäi kaihertamaan mielikuva, jonka sain kutoessani ensimmäistä vihjettä. Päätin kutoa Varjon varjon, loivan C-kirjaimen muotoisen suorakaiteen, jollaiseksi kuvittelin mysteerihuivinkin muotoutuvan.



Aloitin huivin joulukuisella Tallinnanmatkalla, kudoin sitä Tukholmanreissulla ja kaikissa mahdollisissa neuletapaamisissa, sillä huivi oli aivan jär-kyt-tä-vän tylsä kudottava. Onneksi lanka oli ihanaa ja seura aina erinomaista, muuten olisin varmaan vaipunut epätoivoon puikkoineni.



Prosessin tylsyydestä huolimatta olen aivan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen! Huivi asettuu nätisti harteille, ja kaarevan muotonsa ansiosta se kietoutuu kaulankin ympärille tavallista suorakaidehuivia mukavammin. Tykkään, tykkään! Tykkään niin paljon, että taidan kutoa toisen, sinisistä jämälangoista. Vieläköhän muistan miten tuon tein?



*Huivin nimi on lainaus erään suosikkiartistini huikean kauniista laulusta.