Sormiharjoituksia 43

Sormiharjoituksia 42

Every day matters -piirustushaaste jatkuu, sänky (jonka pojat olivat myllänneet luolaksi) sekä lapsuuden lelu (isän 70-luvulla tuliaisina tuoma hurjan hieno hevonen).

Tuolin kevätkunnostus

Vanha mutta mukava nojatuolimme oli päässyt huonoon kuntoon, kissa oli osoittanut siihen mieltään kynsillään eikä poikien tahmatassujen jälkiä saanut enää millään ilveellä putsattua. Yhtenä pävänä sitten irrotin niitit, leikkasin uuden kankaan vanhan mallin mukaan ja verhoilin tuolin uudestaan. Mikään mestariteos tämä ei ole, mutta selvä parannus entiseen. Kangas on Ikean poistolaarista, mukavan tukevaa puuvillaa. Puuosat haluaisin vielä joskus petsata nätimmällä värillä, mutta siihen ei aikataulu tällä kertaa venynyt. Olen kuulkaa aika tyytyväinen, kun sain tämän ikuisuusprojektin pois tehtävien töiden listalta!

Sormiharjoituksia 41

Innostuin piirtämään pääsisäisnarsisseja koko rahan edestä.

Vihainen pöllö

Tiimarin askarteluhuovasta on moneksi.

Sormiharjoituksia 40

Vielä muutama sivu Luonnontieteen museossa tehtyjä piirroksia.

Maailman rumin lanka

Ravelryssä suomalaisten kehrääjien ryhmässä tämän kevään kehruuhaasteena on kehrätä jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Jollekin haaste voi olla uuden kuidun tai tekniikan kokeileminen, tai vaikka tavallista ohuemman tai paksumman langan kehrääminen. Itselläni on tapana kehruu- ja neuleasioissa mennä väri edellä, joten päätin kehrätä jotain itselleni vieraan väristä villaa (avainsanoina pellenoksennus ja sateenkaari). Ehdinkin jo tilaamaan Etsystä monivärisen shettisletin, jota en muutoin kuuna päivänä olisi klikannut ostoskoriin. Aikamoinen värikimara, katsokaa vaikka:



Ritvis oli kuitenkin sitä mieltä, että sateenkaareni on ihan nynny, ja lykkäsi käteeni kaksi lettiä silkkivillaa kehrättäväksi. Nämä vetivät kyllä aika hiljaiseksi:



Kirkkaat, pimeässä hohtavat värit eivät ole minun juttuni sitten yhtään. Suhtaudun yleensäkin väreihin tunteellisesti ja kiihkeästi, joten tämän kuidun kehrääminen oli kovin, kovin hankalaa. Vaikka villa oli hyvälaatuista ja sinällään mukavaa kehrättävää, epämieluisat värit häiritsivät niin, että säikeestä tuli epätasaista ja möykkyistä. Yhtenä iltana jopa sammutin valot ja kehräsin television sinisessä loisteessa, jotta en näkisi mielestäni erityisen vastenmielistä punaviolettia. Tämmöistä lankaa sain aikaiseksi:





Voi yök. Kiitos ja anteeksi, Ritvis!

Ymmärrän toki, että jonkun mielestä nuo värit ovat kauniita ja mieluisia, ja mikäs siinä, makuja on monia. Minulle taas nämä värit olivat valtava loikka kauas omalta mukavuusalueeltani. Rakastan värejä, ja tiedän että nillitykseni kuulostaa lapselliselta, mutta... tiedättekös, en mahda sille mitään. Olen värinatsi, enkä muuta voi. Huomaan, että väreistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta se taitaa olla uuden postauksen paikka.