Kehräämisestä ja karanneista mopoista

Tour de Fleece alkoi viime viikonloppuna, ja vaikka aiempina vuosina olen osallistunut innolla, nyt olen saanut kehrätyksi vaivaisen puolikkaan letin polwarthia. Kuidussa ei ole mitään vikaa, eikä kehräämisessä, eikä itse tapahtumassakaan. Kivoja kaikki, mutta kun ei vaan yhtään innosta.

Mutta arvatkaapa mikä innostaa? Tämä kasa:



Siinä on kuusi keskeneräistä villatakkia tai -paitaa. Itsekehrätystä raitapaita (tai villatakki, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn - ja lankaakin pitäisi kehrätä lisää), harmaa kirjoneulevillatakki (en ole vielä päässyt kirjoneuleosuuteen, mutta tästä tulee ihana), raitavillapaita tämän raitavillatakin mukaan, Driftwood, Owls-villatakin hihanalut sekä ihan vasta aloitettu melkein-Sauble. Jos joku sattuu näkemään karanneen moponi, niin sanokaa terveisiä ettei kotiin ole tulemista ennenkuin nämä ovat valmiita.


It's Tour de Fleece time, but this year the spinning bug hasn't bitten me. I just don't feel like spinning. It's not because of the roving, or the wheel, or the event - it's because of that pile of knitting pictured above.

Six cardigans or sweaters in progress. One out of my handspun, grey one with blue stripes, grey one with some colourwork, Driftwood, Owls and a sort of Sauble. Why yes, I did get a bit carried away.

Sormiharjoituksia 49

Pitkästä aikaa dinosaurus!

It's been a while since the last dinosaur drawing.

Age of Aquarius*

Muutama viikko sitten sain valmiiksi ikuisuusprojektin, tammikuusta asti 2,5 mm puikoilla kutomani tunikan (tai lyhyen mekon, miten vain). Lanka on Wollmeisen purea, värin nimi Aquarius - jaksoin kutoa melkein kaikki kolme vyyhtiäni ennenkuin turnauskestävyys loppui. Wollmeisen neuletuntuma on ikävän puuvillainen, mutta valmis pinta tuntuu oikein mukavalta. Järkyttävän tylsäähän tämmöisen perusraglanin kutominen on, mutta kevään aikana jouduin istumaan aika monta tuntia autossa, ja maisemien vaihtumista seuratessa neulekin edistyi ihan huomaamatta. Lopputulos on mieluinen, pidän kovasti yksinkertaisista neuleista ja suunnittelenkin jo seuraavaa neulemekkoa samasta langasta - eri sinisen sävystä tosin.



A couple of weeks ago I finished a tunic I've been knitting all spring. It feels like it took forever, maybe because I used teeny tiny 2,5 mm needles, or maybe because the yarn I used (Wollmeise Pure in Aquarius) felt unpleasantly like cotton. Also, knitting a garment this big in stockinette stitch is mind-numbingly boring - thus perfect for knitting in the car. One can admire the views and just merrily knit knit knit away without looking at the needles. I'm quite pleased with the end result, and plan to knit another tunic with the same yarn, in another shade of blue.

Tarttuiko korvamato?/Are you humming already?

Raitatakki

Vaihteeksi jotain valmistakin! Olen koko kevään tikuttanut kahta neuletta ohuista langoista ohuilla puikoilla, ja välillä meinasi jo epätoivo iskeä, tuntui ettei valmista tule millään. Ravelryn mukaan kudoin tätä takkia kuitenkin alle kaksi kuukautta, eli aika sukkelaan loppujen lopuksi. Just sopivasti helteille sain uuden villatakin valmiiksi!



Lankoina on Cascade 220 fingeringiä ja Louhittaren luolan Väinämöistä sävyssä Antiikki (molemmat oikein kivoja lankoja), molemmat Villavyyhdistä. Puikkokoko 2,75 mm, mallina The Tailored Sweater Method (jo yhdennentoista kerran). Tykkään, oi tykkään! Ja mikä parasta, tilaamastani puolen kilon Cascade-pussista on jäljellä puolet, joten saan toisenkin raitavaatteen!



I finally managed to finish something! I've been knitting with fingering weight yarn all spring, and the progress felt so slow I thought I've been working on this forever. In reality, it took me less than two months. The yarns are Cascade 220 fingering and Knitlob Lair's sock yarn (both yarns were lovely to work with, both were bought from my local yarn shop). I used 2,75 mm needles, and The Tailored Sweater Method (for the 11th time). I'm really, really happy with the end result - even though I can't wear it just yet, along with summer came warm weather. Luckily, I have enough yarn left for another stripey cardigan!

Säikeitä

Linnanneitoviikonlopun aikana kehräsin kuin heikkopäinen merinosilkkilettiä kolmeksi säikeeksi. Tavoitteenani oli kokeilla perinteisen kolmisäikeisen langan kehräämistä - tähän asti olen ketjukerrannut kolmisäikeiseni siitä yksinkertaisesta syystä, että omistan vain kolme rukinrullaa, ja rullatelineeseenkin mahtuu vain kaksi rullaa. Onnekseni sain lainaksi neljännen rullan (kiitos T!) ja lazy katen (kiitos T!). Jaoin letin silmämääräisesti kolmeen yhtä pitkään pätkään, ja aloin polkea. Säikeistä tuli keskenään aika eri väriset:



Valmis lanka on mukavan pyöreää ja kuohkeaa, ja väriliu'ut pehmeitä, mutta... ei siitä tullut sellaista kuin kuvittelin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tajuta, että vaikka joukossa on kaunista tummahkoa sinistä ja voimakasta keltaista, villan vaaleat osat laimentavat ne ja kaikki muutkin sävyt pastellisiksi. Kehruu on siitä jännä harrastus, että vaikka miten suunnittelisi etukäteen, lopputulos on useimmiten jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Ei tämä lanka nyt maailman ruminta ole (vaikka myöhään illalla kerratessani moinen ajatus saattoi mielessä pyöriä), mutta minun makuuni liian vaaleaa ja hempeää. Luultavasti kudon siitä lahjahuivin, tai etsin sille arvostavamman kodin. Tai ehkäpä yllätän kaikki ja ihastun siihen itse. Nähtäväksi jää.



Louhittaren luolan "Myrsky saapuu syysmetsään", 80/20 merino/silkki, 540 m, 220 gr.



During last weekend I spun, spun, spun some merinosilk like a mad woman. I've been wanting to try spinning traditional 3-ply for quite a while now, but since I only have three bobbins, and my wheel's lazy kate only holds two, it just hasn't happened. Until now, with a little help from my friends (thanks for the loans, T & T)! I divided the roving into three pieces, and started treadling away. The finished yarn is pleasantly round and fluffy, and the colour transitions are soft, but... it didn't turn out quite the way I thought it would. I should have realized that the light parts of the roving would turn the dark blues and strong yellows into pastel-y shades. My spinning seems to have a will of its own, the end result is rarely what I thought it would be. While this is not the ugliest yarn in the world (though the thought did cross my mind while plying), it's just not to my liking. I'll probably knit something out of it for a friend, or find a new home for it. Or, perhaps it'll grow on me, and I'll use it myself. We'll see. "Autumn storm in the woods" by Knitlob's Lair, 80/20 merino/silk, 540 m, 220 gr.

Linnanneitoviikonloppu II

Vietin viikonlopun mainiossa seurassa, kerrassaan poikkeuksellisessa paikassa, kehräten, kutoen, herkutellen, nauraen, laulaen (sori kaverit!). Olen onnekas.

I spent the weekend in amazing company, in a unique place, spinning, knitting, enjoying good food, laughing and singing (sorry guys!). I'm one lucky girl.

Sormiharjoituksia 48

EDM-piirustushaaste nro 15 kehotti piirtämään puun, oksia tai lehtiä. Taisi hiukan mopo karata käsistä taas.

EDM challenge nr 15 was to draw a tree or trees, leaves or branches. I might have gotten a bit carried away.