Hiphei hippo!

Heinäkuussa kudoin muutamassa illassa hassun pienen hipon. Ohje, Hipponymous, on mukavan selkeä, ja lisäksi saumaton, mikä on aina plussaa. Lankavaraston uumenista löytyi paksun Pirkkalangan jämiä, jotka sain kulutettua viimeisiä metrejä myöten. Täytteenä on superlonia, ja hippo pyörähti muutaman kerran pyykkikoneessa, jotta neulepinta tiivistyi hieman. Kaulahuivi on itsekehrättyä merinosilkkiä, jonkun villatilauksen mukana tullut näytenöttönen. Eipä tule hipolle kylmä uudessa kodissaan - terkkuja vaan sinne pohjoiseen!





Some time ago I knitted a funny little hippo. The pattern, Hipponymous, was easy to follow, and the whole thing was knitted seamlessly, which in my opinion is always a bonus. The yarn was some leftovers from the most ancient part of my stash. The scarf around the hippo's neck is handspun merinosilk - that way she won't catch a cold in her new home.

Driftwood

Matkaneuleeni, Driftwood, valmistui sopivasti lomareissun viimeisenä päivänä. Tästä projektista ei ole kuin hyvää sanottavaa! Kokeilin ensimmäistä kertaa contiguous-rakennetta (mikähän tuo mahtaa olla suomeksi?), ja ohjetta sokeasti seuraamalla se onnistui ensi yrittämällä. Aika jännä tapa tehdä saumatonta, käytän sitä varmasti toistekin. Käyttämäni lanka (ihanaa Geilsk Tweediä Villavyyhdistä) oli aika tavalla ohjeen lankaa ohuempaa, joten otin silmukkamäärät suurimmasta koosta, ja toivoin päätyväni jonnekin M-koon tietämille - ja kerrankin uhkapeli onnistui! Tykkäsin langasta kovasti, mitä nyt tummemman sinisestä jouduin nyppimään pois punaiset tweed-knöölit, koska ne nyt vain olivat kertakaikkisen väärin (kylläkyllä, minulla on Mielipiteitä väreistä).



Pikkuinen moka sattui alkumetreillä - reissuun lähtiessäni unohdin pakata ohjeen mukaan, joten kainaloista eteenpäin paita on kudottu muistikuvien perusteella. Nappilista näyttää olevan lyhyempi kuin alkuperäisessä mallissa, mutta eipä tuo haittaa. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, tätä paitaa tulee varmasti käytettyä paljon, kunhan säät syksyn tullen viilenevät.



Nyt on kesken enää viisi villapaitaa. Kohta voisi taas aloittaa jonkun uuden!




Finished my holiday travel knitting, Driftwood. Everything kind of fell into place with this project: it was the first time I used the contiguous method, and by following the pattern it worked out fine on the first try. The yarn I used was a lot thinner than the one pattern calls for, so I took the stitch count from the largest size, hoping to get a medium - and it worked! The yarn, Geilsk Tweed from my LYS, was lovely, even though I had to pick out the red tweedy bits from the darker blue yarn (why yes, I do have Issues with colour). I'm really happy with the finished sweater, I'll probably wear it all the time when autumn comes.

Terveiset Hollannin kesästä!

Greetings from the Netherlands!

Kehräämisestä ja karanneista mopoista

Tour de Fleece alkoi viime viikonloppuna, ja vaikka aiempina vuosina olen osallistunut innolla, nyt olen saanut kehrätyksi vaivaisen puolikkaan letin polwarthia. Kuidussa ei ole mitään vikaa, eikä kehräämisessä, eikä itse tapahtumassakaan. Kivoja kaikki, mutta kun ei vaan yhtään innosta.

Mutta arvatkaapa mikä innostaa? Tämä kasa:



Siinä on kuusi keskeneräistä villatakkia tai -paitaa. Itsekehrätystä raitapaita (tai villatakki, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn - ja lankaakin pitäisi kehrätä lisää), harmaa kirjoneulevillatakki (en ole vielä päässyt kirjoneuleosuuteen, mutta tästä tulee ihana), raitavillapaita tämän raitavillatakin mukaan, Driftwood, Owls-villatakin hihanalut sekä ihan vasta aloitettu melkein-Sauble. Jos joku sattuu näkemään karanneen moponi, niin sanokaa terveisiä ettei kotiin ole tulemista ennenkuin nämä ovat valmiita.


It's Tour de Fleece time, but this year the spinning bug hasn't bitten me. I just don't feel like spinning. It's not because of the roving, or the wheel, or the event - it's because of that pile of knitting pictured above.

Six cardigans or sweaters in progress. One out of my handspun, grey one with blue stripes, grey one with some colourwork, Driftwood, Owls and a sort of Sauble. Why yes, I did get a bit carried away.

Sormiharjoituksia 49

Pitkästä aikaa dinosaurus!

It's been a while since the last dinosaur drawing.

Age of Aquarius*

Muutama viikko sitten sain valmiiksi ikuisuusprojektin, tammikuusta asti 2,5 mm puikoilla kutomani tunikan (tai lyhyen mekon, miten vain). Lanka on Wollmeisen purea, värin nimi Aquarius - jaksoin kutoa melkein kaikki kolme vyyhtiäni ennenkuin turnauskestävyys loppui. Wollmeisen neuletuntuma on ikävän puuvillainen, mutta valmis pinta tuntuu oikein mukavalta. Järkyttävän tylsäähän tämmöisen perusraglanin kutominen on, mutta kevään aikana jouduin istumaan aika monta tuntia autossa, ja maisemien vaihtumista seuratessa neulekin edistyi ihan huomaamatta. Lopputulos on mieluinen, pidän kovasti yksinkertaisista neuleista ja suunnittelenkin jo seuraavaa neulemekkoa samasta langasta - eri sinisen sävystä tosin.



A couple of weeks ago I finished a tunic I've been knitting all spring. It feels like it took forever, maybe because I used teeny tiny 2,5 mm needles, or maybe because the yarn I used (Wollmeise Pure in Aquarius) felt unpleasantly like cotton. Also, knitting a garment this big in stockinette stitch is mind-numbingly boring - thus perfect for knitting in the car. One can admire the views and just merrily knit knit knit away without looking at the needles. I'm quite pleased with the end result, and plan to knit another tunic with the same yarn, in another shade of blue.

Tarttuiko korvamato?/Are you humming already?

Raitatakki

Vaihteeksi jotain valmistakin! Olen koko kevään tikuttanut kahta neuletta ohuista langoista ohuilla puikoilla, ja välillä meinasi jo epätoivo iskeä, tuntui ettei valmista tule millään. Ravelryn mukaan kudoin tätä takkia kuitenkin alle kaksi kuukautta, eli aika sukkelaan loppujen lopuksi. Just sopivasti helteille sain uuden villatakin valmiiksi!



Lankoina on Cascade 220 fingeringiä ja Louhittaren luolan Väinämöistä sävyssä Antiikki (molemmat oikein kivoja lankoja), molemmat Villavyyhdistä. Puikkokoko 2,75 mm, mallina The Tailored Sweater Method (jo yhdennentoista kerran). Tykkään, oi tykkään! Ja mikä parasta, tilaamastani puolen kilon Cascade-pussista on jäljellä puolet, joten saan toisenkin raitavaatteen!



I finally managed to finish something! I've been knitting with fingering weight yarn all spring, and the progress felt so slow I thought I've been working on this forever. In reality, it took me less than two months. The yarns are Cascade 220 fingering and Knitlob Lair's sock yarn (both yarns were lovely to work with, both were bought from my local yarn shop). I used 2,75 mm needles, and The Tailored Sweater Method (for the 11th time). I'm really, really happy with the end result - even though I can't wear it just yet, along with summer came warm weather. Luckily, I have enough yarn left for another stripey cardigan!