Pipotrio

Ei niitä sinisiä pipoja vieläkään ole tarpeeksi. Uusin tulokas on Lanitium ex Machinan luksussukkalangasta kutomani Voleur. Tykkään kovasti! Pitkää pinnaa tämän kutominen kyllä vaati, kerroksella on silmukoita 288 - mutta mielestäni myssy on kyllä vaivan arvoinen, palmikkopinta on mukavan kuohkea. Ohjeen lanka olisi ollut sport-vahvuista, mutta pelkäsin lopputuloksen muistattavan enemmän kypärää kuin pipoa. Kuvista kiitos Kristalle!



Lapsetkin tarvitsivat pipoja. Isompi poika toivoi pipoa, joka olisi "samanlainen kuin viimetalvinen, mutta vihreä". Viimetalvinen (ja sitä edellinenkin) pipo oli Quynn, langaksi poika valitsi kehräämäni polwarthin (Keesindustriesin värjäämää, retriitin lankalotosta voitettua). Lanka on sen verran ohutta, että kovemmille pakkasille pitää kutoa paksumpi pipo, mutta syyskeleille tämä on aivan sopiva.



Pienemmän pojan pipoon valitsin Pepperpantsin merinokasmirsilkistä kehräämäni unelmanpehmeän langan. Värit sopivat Pätkiksen sinisiin silmiin just eikä melkein.



...todellisuudessa poika malttoi poseerata pipo päässä ehkä 15 sekuntia. Onhan se nyt kamalaa kuluttaa hyvää leikkiaikaa valokuvamallina olemiseen!



Tuo Quynn on loistava malli, suosittelen lämpimästi! Pipo pysyy hyvin päässä, suojaa sekä korvat että otsan, on mukava kudottava ja vielä näyttääkin söpöltä.

Sormiharjoituksia 51

Vasarahai

Vanhat kesähousuni saivat uuden elämän vasarahaina. Vähän olisin halunnut vielä hioa yksityiskohtia ja tehdä paremmat silmät, mutta kun vieressä hoetaan joko se vasarahai on valmis? äiti milloin se on valmis? äiti eikö se vieläkään ole valmis?, niin totesin että menköön noin.



A new lease of life for my old summer trousers: a hammerhead shark.

Jokunen aika sitten ystävä tuskaili ostaneensa itselleen väärän väristä lankaa, ja filantrooppina tarjouduin ostamaan nuo minulle juuri oikean väriset vyyhdit. Elokuun alussa, erään vastoinkäymisen jälkimainingeissa päätin etten ostakaan lohtulankaa (sanokaa nyt etten ole ainoa, joka harrastaa lohtulangan ostamista), vaan loivennan harmitusta aloittamalla uuden neuleen varastolangoista. Tämän takin silmukoihin on upotettu useampikin ärtymys (muun muassa kaksi hammaslääkärikäyntiä), mutta lopputulos on onneksi kaikkea muuta kuin ärsyttävä.



Malli on perusraglan omasta päästä, lanka Wollmeisen DK:ta värissä Neptun dark, sitä kului vähän vajaa kolme vyyhtiä. Kolmesta vyyhdistä yksi oli vähän muita kirjavampi, mutta tuurilla satuin kutomaan sen hihoihin, joissa se melkein näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta. Ihan mukavan oloista lankaahan tuo oli, mutta täytyy sanoa, että ilman Wollmeisen värjäystä en pitäisi sitä mitenkään erikoisena. Napit löytyivät Villavyyhdistä.



Aika kiva tästäkin takista kyllä tuli!



I knitted a simple top-down raglan cardigan to smooth out some obstacles life threw in my way. The yarn is Wollmeise DK in Neptun dark, buttons are from Villavyyhti.

Välipalaneule

Nappien ompelua vältellessäni kudoin kämmekkäät aikoja sitten kehräämästäni Pigeonroof Studion merinosilkistä. Näistä tuli kyllä kivat!

Merellisiä raitoja

Kun keltaraitaisesta takista jäi yli Cascaden harmaata fingeringiä, ja samoihin aikoihin sain lahjaksi vyyhdin Louhittaren Luolan Väiskiä sävyssä Itämeri, ja kun raitakuume riehui edelleen täydellä voimalla, niin siitä se ajatus sitten lähti.



Mallina taas kerran TTS, käännetty alahelma, rullautuva kaulus ja hihansuut. Vähän vielä mietin, että pitäisikö hihoja jatkaa pikkuisen pidemmiksi - katsellaan hetki, miltä tuntuvat käytössä. Sininen näyttää hauskasti harmaan rinnalla kiiltelevän melkein metallisen oloisena. Aika kiva tuli!





Cascade 220 fingering + Knitlob Lair's sock yarn in colourway Baltic sea + The Tailored Sweater Method = a simple stripey sweater. Not too bad!

Lahjontaa

Ompelin kesällä syntyneelle tyttöselle lahjaksi pitkäkorvaisen pupun, kankaina miehen vanhojen sammareitten lahkeet ja pätkä jotain marimekkolaista, huivin lanka on jämälankapussista.





Samainen tyttö sai myös junasukat pieniä varpaita lämmittämään, lanka on muinaista Regiaa, jämälankapussista löytynyttä sekin. Miten äkkiä sitä unohtaakaan kuinka pieniä ne vauvojen varpaat ovat!



Pohjoiseen postitettu syyskuun hippo on tällä kertaa kassi, kankaan olen ostanut monta vuotta sitten japanilaiselta Etsy-kauppiaalta:



Aika hilpeä kangas – sitä jäi vielä, joten taidanpa ommella omalle väelle uuden kirjastokassin.



Jostain syystä kangasvaraston koko on viime aikoina alkanut ahdistaa, joten veikkaanpa että lähiaikoina ompelukonetta tulee poljettua tavallista enemmän. Mekko, hame vai paita, kas siinäpä pulma.