Tuulisena päivänä

Ihana ystävä lahjoitti pätkän hauskaa maatuskakangasta, ja ompelin siitä hameen - kiitos T! Tuulisena sunnuntaina oltiin menossa Suvilahteen kirpparille, mutta perillä huomattiin, että oltiin viikon verran aikaisessa. Parin päivän päästä paremmalla onnella.

Kuvan vyyhtiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Kudoin pehmeät vihreät kämmekkäät, koska lehtiaihe oli niin kiva, ja varastoistani löytyi juuri sopivankokoinen jämäkerä Casbahia. Mikä tahansa syy kutoa Casbahia on hyvä syy. Malli oli kiva, Spring foliage siitä Alana Dakosin kirjasta, jossa malli näyttää nyrpeältä joka kuvassa.



Paras "sujautan tän ihkuvyyhdin povariin hups vaan, kukaan ei huomaa"-ilmeeni. No, ei sentään. Lanka jäi toistaiseksi kauppaan, mutta vain koska en osannut päättää haluanko sitä sukkien vai villatakin verran. Champagne problems.

Kerran vielä, tunteella

...Rikke nimittäin. Tykkään tästä mallista niin kovasti, että kudoin jo kolmannen (ensimmäinen ja toinen, jos jotakuta kiinnostaa) version. Lanka on itsekehrättyä pilvenhattaran pehmeästä Pepperpantsin värjäämästä merinokashmirsilkkitopsista (kashmiria on 25 %, ja silkkiä samanverran - pehmeämpää kuin kissanpennun massu).



Kuvasta huomaan, että harmaa pipo korostaa hiusten harmaita suortuvia, mutta enpä taida antaa sen häiritä. Hiukseni ovat värjäämättömät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984, enkä ihan heti aio aloittaa värjäysrumbaa uudelleen - etenkin, kun oma värini ei yllättäen olekaan samaa sävyä maantien kanssa. Mutta pidätän oikeuden mielenmuutoksiin:)

Pyöräretken yllättävä käänne

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Vaikka sitten kuvankäsittelyohjelmalla.

Syksy

Paras aika vuodesta, jos minulta kysytään.

Sormiharjoituksia 55

Sormiharjoituksia 54

Jokunen aika sitten näin merkillistä unta ystävästäni. Hän ratsasti sinisellä egyptiläishipolla kuninkaallinen viitta harteillaan, jaloissaan kippurakärkiset nahkasaappaat, reipas marssimusiikki soi, väkijoukko hurrasi ja sirotteli ruusun terälehtiä virtahevon jalkoihin. Muistan, että tässä kokonaisuudessa oli yksi ainoa huomiotaherättävän omituinen seikka: mihin ystäväni oli jättänyt tiaransa?