Viime kesänä aloitin kertarytinällä monen monta villatakkia, ja niin ne vain pikku hiljaa valmistuvat, katsokaa vaikka!
Tämä neule onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa - värit käyvät mainiosti yhteen (tuo sininen oikein hehkuu!) ja takki istuu hyvin.
Harmaa lanka on
Honkarinteen tilan suomenlampaan karitsan villasta kehrättyä, olen ostanut sitä useampana vuonna Tuomaan markkinoilta. Suloisen pehmeää, mutta samalla aika rustiikkista lankaa - oikein mukavaa kudottavaa. Hassua kyllä, eri vuosina ostetut vyyhdit ovat olleet tismalleen samaa sävyä, mikä tarkoittaneee sitä, että karitsatkin ovat olleet saman värisiä (tai ehkä tuo sävy on saatu sekoittamalla eri värisiä villoja?). Hehkuva sininen on Louhittaren luolan Louhitarta sävyssä Valaan laulu (tietenkin!), tummempi keltainen on samaa lankaa sävyssä Oliivi. Tumma indigonsininen on Riihivillalta, ihan vaalea keltainen on aikoja sitten käydyn kasvivärjäyskurssin tuloksia.
Kudoin takin ylhäältä alas ilman saumoja (tai no, onhan tuossa kyljissä nostetuin silmukoin tehdyt valesaumat), malli on vanha tuttu
The Tailored Sweater Method, jota suosittelen lämpimästi. Kirjoneulekuviot sommittelin ruutupaperille tyyliin "oisko vaikka tämmönen kiva".
Kirjoneuleen kutominen tasona oli järkyttävän hidasta. Parikymmentä vuotta sitten kudoin monta kirjoneulepaitaa paloina (ja vielä suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt), enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Ehkä olin silloin nopeampi tai kärsivällisempi, ehkä aika kultaa muistot, ken tietää. Ihan heti en kyllä kirjoneuletta enää tasona aio kutoa, sen verran söi hermoja tuo alahelma. Lopputulos on onneksi vaivan arvoinen.
Ainoa harmituksen aihe on se, että tämä villatakki on sopiva vaate paukkupakkasille, eikä niitä ole tänä talvena juuri ollut. Ensi talvena sitten, toivottavasti silloin saadaan lunta ja pakkasta. Kuvista kiitos ihanalle Marjalle!
