Kehruumojon paluu

Olen pitkästä aikaa kehrännyt. Ostin viime kevään retriitistä kaksi lettiä KVG Woolworksin värjäämää shetlanninlampaan villaa, ja kehräsin ensimmäisen säikeen viime syksynä Patakorven linnanneitoviikonloppuna. Toisen säikeen polkaisin rullalle melkein heti perään helmikuussa. Värin nimi on Östersjön, ja kovin merellisiä nuo kauniit siniset ovatkin. Oikein mukavaa kehrättävää, ja langasta tuli juuri semmoista kuin suunnittelinkin. Kaksisäikeistä, ≈ 480 m, 200 gr. Taidan yhdistää tämän johonkin yksiväriseen lankaan, ja kutoa jotain raidallista.



Kauheita villatuholaisia meillä.



Aikoja sitten aloitetusta villatakista loppui semisolidi sinivihreä kesken, joten sitä piti saada lisää. Retriitissä kehräsin Louhittaren luolan böffisilkkiä kaksisäikeiseksi langaksi. Jospa se villatakkikin nyt valmistuisi!





Retriitissä kehruutti kovin, joten ostin letillisen Yarngrimoiren falklandia, koska arvelin, että saisin siitä räimeistä väreistä pitävälle Pienoismallille pipolangan. Ketjukerrattua, ≈ 170 m. Jokainen retriitissä rukkini ohi kulkenut totesi, että lanka ei ollut yhtään minun väristä. Ei tosiaan, mutta pojan mielestä lanka oli tosi hienoa:)

Sahraminkeltaiset lokakuun lehdet

Ostin retriitistä Yarngrimoiren värjäämää hehkuvan keltaista sukkalankaa, ja tiesin heti, että langasta tulisi isona sormikkaat.



Malli on October Fingerless Mittens (kudoin aiemmin saman mallin siskolleni), mitä nyt lisäsin nuo fingersit.



Näistä tuli kyllä aika kivat!

Koristeltu harmaa

Viime kesänä aloitin kertarytinällä monen monta villatakkia, ja niin ne vain pikku hiljaa valmistuvat, katsokaa vaikka!

Tämä neule onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa - värit käyvät mainiosti yhteen (tuo sininen oikein hehkuu!) ja takki istuu hyvin.



Harmaa lanka on Honkarinteen tilan suomenlampaan karitsan villasta kehrättyä, olen ostanut sitä useampana vuonna Tuomaan markkinoilta. Suloisen pehmeää, mutta samalla aika rustiikkista lankaa - oikein mukavaa kudottavaa. Hassua kyllä, eri vuosina ostetut vyyhdit ovat olleet tismalleen samaa sävyä, mikä tarkoittaneee sitä, että karitsatkin ovat olleet saman värisiä (tai ehkä tuo sävy on saatu sekoittamalla eri värisiä villoja?). Hehkuva sininen on Louhittaren luolan Louhitarta sävyssä Valaan laulu (tietenkin!), tummempi keltainen on samaa lankaa sävyssä Oliivi. Tumma indigonsininen on Riihivillalta, ihan vaalea keltainen on aikoja sitten käydyn kasvivärjäyskurssin tuloksia.

Kudoin takin ylhäältä alas ilman saumoja (tai no, onhan tuossa kyljissä nostetuin silmukoin tehdyt valesaumat), malli on vanha tuttu The Tailored Sweater Method, jota suosittelen lämpimästi. Kirjoneulekuviot sommittelin ruutupaperille tyyliin "oisko vaikka tämmönen kiva".



Kirjoneuleen kutominen tasona oli järkyttävän hidasta. Parikymmentä vuotta sitten kudoin monta kirjoneulepaitaa paloina (ja vielä suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt), enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Ehkä olin silloin nopeampi tai kärsivällisempi, ehkä aika kultaa muistot, ken tietää. Ihan heti en kyllä kirjoneuletta enää tasona aio kutoa, sen verran söi hermoja tuo alahelma. Lopputulos on onneksi vaivan arvoinen.





Ainoa harmituksen aihe on se, että tämä villatakki on sopiva vaate paukkupakkasille, eikä niitä ole tänä talvena juuri ollut. Ensi talvena sitten, toivottavasti silloin saadaan lunta ja pakkasta. Kuvista kiitos ihanalle Marjalle!

Terveiset kevään neuleretriitistä! Kivaa oli!

Sormiharjoituksia 57

Testasin uutta luonnoskirjaa - paperi on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa kuin vakiomerkkini kirjoissa. Kokeilen mielelläni uusia paperilaatuja, mutta paperin suhteen olen (jos mahdollista) vielä nirsompi kuin lankojen. Tässä kirjassa paperi on mukavan paksua, siinä on sopivasti hammasta ja värit imeytvät hyvin, mutta pinta ei valitettavasti kestä yhtään omaan sekatekniikkaani kuuluvaa hankausta ja rapsuttelua. Noh, kulutan sen verran paljon paperia vuodessa, että yksi ei-ihan-paras-mahdollinen luonnoskirjakin täyttyy melkein huomaamatta.

Hunajatassut

Kun keskeneräinen villatakki oli jumissa kissamummelin päiväunien lämmittäjänä, aloitin välipalaksi sukat. Näistä tuli aika kivat!

Malli on oma varpaista aloitettava perussukkani, langat Yarngrimoirea ja Regiaa sport-vahvuisina. Täytyy sanoa, että näitä sukkia kutoessani uskoni saksalaiseen sukkalankateollisuuteen järkkyi. Regia on kokemukseni mukaan ollut kelpo peruslanka, joka kestää, kestää ja kestää, mutta nyt en ole enää niin varma. Langassa oli siellä täällä omituisia kuitutauhkoja, ja paikoin kummallisen paksuja kohtia ja jopa pari solmuakin. Eikö saksalaisiin sukkalankainsinööreihin voi enää luottaa?



Aaltokuvio sekä keltaisen ja harmaan yhdistelmä jäi pahemman kerran vaivaamaan mieltä. Jos vaikka vielä yhdet sukat?

Ai keskeneräinen neule? Ei ole näkynyt. Menisitkö nyt jonnekin muualle sen kamerasi kanssa, pitäisi päästä jo päiväunille.