Tähkäpään kaukaiset sukulaiset

Joskus idea iskee semmoisella voimalla, että on pakko keriä lanka ja luoda silmukat saman tien, vaikka suunniteltua ohjetta ei ole käsillä ja oikeasti pitäisi mennä harjaamaan hampaat ja nukkumaan. Lanka, syksyn Kuitupitoisista kokoontumisajoista ostamani Yarngrimoiren huikea keltainen bfl sport vaati päästä Tähkäpää-sormikkaiksi. Hatarien muistikuvien pohjalta kun tein, niin ihan en Tähkäpäiksi näitä tohdi nimittää, olkoot vaikka sitten pikkuserkkuja.



Lanka on ihanaa, samoin väri. Ja hyvinhän nuo toisilleen sopivat, lanka, väri ja malli.

Lankavaraston vuosikatsaus

Viime viikonloppuna kippasin kaikki omistamani langat olohuoneen matolle, kuten tapanani on jo useamman vuoden ollut. Onhan sitä varastoa kertynyt:



Viime vuonna lankaa oli hiukkasen vähemmän, epäilen että kerät ja vyyhdit lisääntyvät keskenään varaston pimeydessä. Säilytystiloihin nähden lankaa on hiukkasen liikaa, mutta ei tuossa kasassa ole kovinkaan montaa kerää, josta olisin valmis luopumaan. Kuituvarasto sentään on pienentynyt:



Suurin osa langoistani on sinisiä, mikä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin tuossa kuvassa voi nähdä Väritys-mekon, pitkän sinisen villatakin, alpakkasilkkipuseron, pari pipoa ja huivin.



Harmaatakin lankaa on varsin kattava valikoima, suunnitelmissa on villatakkeja, huiveja, pipoja... nuo vasemman yläkulman Big Merinot ovat jo puikoilla.



Käsinkehrättyä lankaa on sitäkin jonkin verran:







Jospa tänä vuonna vihdoin raaskisin kutoa nuo ihanat valaansiniset Ahdit?

Joulukalenterisukat!

Joulukalenterisukat valmistuivat sopivasti jo aattona ja joulupäivänä, mutta kumma juttu, blogi ei ole itsestään ymmärtänyt päivittää moista uutista. Tässä ne nyt ovat, ensin sinikärkiset raidalliset:



Näistä tuli saman tien uudet lempisukat!



Tarkempi kirjanpito raitojen sisällöstä unohtui, mutta näihin on kanavoitu mm. Herodeksen viittaa, Hyberkybermiestä, Abbey Roadia ja pioneita. Pari viimeistä raitaa jätin kutomatta, muuten varsista olisi tullut liian pitkät minun makuuni. Toisestakin parista tuli aika kiva (ovat muuten jalassa juuri nyt):



Kudoin kaikki sukat erilaisilla puikoilla (koko toki oli sama, 2,25 mm): Knitpron koivuisilla, Karbonzin hiilikuituisilla, Hiyahiyan ja Cloverin bambuisilla. Hämmentävää kyllä, tiheys ja neulejälki on kaikissa sukissa identtinen. Eniten tykkäsin Knitpron koivupuikoista (vaikka ne ovatkin rumimmat). Bambuiset olivat ihan kivat peruspuikot, hiilikuituisten kärjen ja puikon liitoskohta ei ollut niin sileä kuin toivoisin. Lankoja on laidasta laitaan, enimmäkseen kotimaisilta värjäreiltä, joukossa muutama tehtaassakin värjätty.



Lisää kalenterisukkia löytyy Missä neuloimme kerran -blogin kuvakimarasta. Kiitokset taas Neulistille ja Vyyhdille ihan parhaasta joulukalenterista!

Jämälankavillasukkajoulukalenteri on täällä taas!

Meillä on taas seurattu silmä kovana Missä neuloimme kerran -blogin mainiota joulukalenteria ja jännitetty värivihjeitä. Viimevuotiset sukat ovat niin kivat, että tänä vuonna päätin tehdä saman tien kahdet kalenterisukat. Toisissa on kärjissä palmikkopiposta yli jäänyttä sinistä alpakkasukkalankaa (tuleepa samalla testattua onko se lämpimämpää kuin tavallinen villa), toiseen pariin ostin kerän harmaata, ja teen sillä vielä yhden kerroksen raidan kalenteriraitojen väliin.



A-sukat hienosti B-sukkien vihjeen päällä (olisi ehkä kannattanut juoda toinenkin kuppi kahvia).



B-sukat A-sukkien vihjeellä. Sukkiin on jo tullut muutama raita lisää, mitäköhän huomenna on luvassa?

Syyslomalla

Pätkiksen Quynn valmistui jo jokunen aika sitten, mutta kuvaaminen tähän aikaan vuodesta... no, tiedätte. Lanka on Yarngrimoiren falklandia, pojan itse valitsemaa. Mieluinen myssy, on ollut käytössä joka päivä valmistuttuaan.

Kehruita

Päivölässä kehräsin letillisen Pepperpantsin merinokashmirsilkkiä (kyllä, juuri niin pehmeää kuin miltä kuulostaakin). Kaksi säiettä, 95 gr, metrejä en ole jaksanut laskea, mutta sanoinko jo että pehmeää?



Toinen pikkuvyyhti on Yarngrimoiren näytenöttösistä kehrätty - tässä on ihanan räimeät värit:



Kotona kehrääminen ei ole oikein sujunut, ammattikehrääjä kun ei meinaa antaa harrastelijalle työrauhaa.

Kuitupitoisissa

Toissa viikonloppuna järjestettiin taas Syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot Päivölässä. Oli ihania ihmisiä, lankoja, villoja, hervotonta naurunrätkätystä, herkkuja ja skumppaa - mitäpä sitä muuta viikonlopulta voisi toivoa.





Lankaa ostin vain pari hassua vyyhtiä, vaikka houkutuksia oli yllin kyllin.





Tunnustan, tuon yläpuolella olevan kuvan lankakasasta sieppasin itselleni vyyhdin jonon ohi. Olin kuulemma supissut itsekseni "my precioussss" petrolinsinistä vyyhtiä paijatessani, mutta mitään en tunnusta.





Noin muuten olen täysin vakuuttunut siitä, että aika kuluu tavallista nopeammin tänä syksynä. Mihin ihmeeseen päivät oikein katoavat?