Myssyjä

Myssyjä ei voi olla liikaa, ainakaan sinisiä. Syksyn Kuitupitoisista ostamastani KeesiIndustriesin jokseenkin täydellisen värisestä merinosta tuli Get the picture -myssy. Kiva lanka, kiva ohje, suosittelen molempia.



Sormikkaista jäi yli juuri sopiva nöttönen Monte Rosa -pipoa varten. Harmaa lanka on Dropsin Big Merinoa, joka on kyllä mukavan pehmeää, mutta joka myös hakeili ikävästi puikoilla. Lopputulos on kyllä silti aika kiva!



Mies toivoi itselleen raitapipoa, joten pitihän sellainen kutoa. Vaaleansininen on Yarngrimoiren Eco woolia, valkoinen Filatura di Crosan merinoa kaksinkertaisena. Ihan pirteä pipo, vaikka vähän tuosta tulee mieleen Waldo-kirjat.



Ei niitä pipoja vieläkään ole tarpeeksi, seuraava on jo suunnitelmissa.

Raikuliraitoja

Pätkis tarvitsi uudet villasukat. Poika valitsi sukkalankapussista mieleisensä värit, mallaili hetken, ja ilmoitti sitten suurella varmuudella missä järjestyksessä ja minkä levyisiä raitoja hänen sukkiinsa tulee.



Viikon verran suunnilleen näitä kudoin, iltaisin, ja arvaatte varmaan, että joka aamu kysyttiin joko sukat on valmiit äiti? joko teit kantapään? koska minä saan ne sukat äiti?



Aika kivat sukat tuli, ja käyttäjälleen kovin mieluisat. Vähän jo näkyy nyppyjä, kun ovat pari viikkoa olleet päivittäisessä käytössä.

Patakorvessa

Viime viikonlopun vietin Patakorvessa linnanneitona hyvässä seurassa. Puikot suihkivat, rukit surisivat, nauru raikui, ruoka oli hyvää ja skumppa kylmää. Ulkona leijui hiljalleen lunta ja maisema oli kuin postikortista.



Oli kyllä niin kivaa taas, kiitokset ja terveiset mukana olleille!



Sain vihdoin viimein kuvattua joulun alla valmistuneen huivin, jonka kutominen tuntui kestävän ikuisuuden. Lanka on itse kehrättyä merinosilkkikashmiria (50/25/25), pehmeää kuin pilvenhattara, malli One row handspun scarf.



Mutta mutta. Väri on pikkuisen väärä, enkä ole malliinkaan kovin ihastunut, joten taidan kääräistä huivin lahjapakettiin. Näyttää ihan nätiltä kuvassa, mutta turkoosi on vähän liian heleä, eikä ruskeakaan oikein puhuttele.





Ovat joskus vähän hankalia nämä väriasiat, mutta minkäs teet, väärän värinen neule jää käyttämättä.

Lahjontaa

En ole koskaan kovin innokkaasti kutonut joululahjoja (koska aikataulutetut neulomukset tuppaavat stressaamaan), mutta muutaman pehmeän paketin tein viime vuonna. Anopin Sinterklaas-pakettiin kudoin Camp Out Fingerless Mitts -kämmekkäät. Lankoina Sandnes Garnin alpakkaa ja jämälankapussista löytynyttä harmaata villaa (ehkä Karismaa? ei voi muistaa).



Ohje on kiva, ja väriyhdistelmä on mielestäni onnistunut. Anoppi tykkäsi (ja kissaakin kiinnosti).



Sisko sai uudet villasukat, malli on Ullasta löytyvä Petäjä, lanka Lanitiumin merino-kashmir-nylonia.



Petäjä-sukkien pintaneule on kivaa kudottavaa, ohjetta ei tarvitse seurata, mutta joka kerroksella tapahtuu jotain.



Olen kutonut kuudet Camp Out -kämmekkäät ja Petäjä-sukkiakin kaksi paria, kaikki lahjaksi. Pitäisiköhän vihdoin kutoa nuo itsellenkin?

Tähkäpään kaukaiset sukulaiset

Joskus idea iskee semmoisella voimalla, että on pakko keriä lanka ja luoda silmukat saman tien, vaikka suunniteltua ohjetta ei ole käsillä ja oikeasti pitäisi mennä harjaamaan hampaat ja nukkumaan. Lanka, syksyn Kuitupitoisista kokoontumisajoista ostamani Yarngrimoiren huikea keltainen bfl sport vaati päästä Tähkäpää-sormikkaiksi. Hatarien muistikuvien pohjalta kun tein, niin ihan en Tähkäpäiksi näitä tohdi nimittää, olkoot vaikka sitten pikkuserkkuja.



Lanka on ihanaa, samoin väri. Ja hyvinhän nuo toisilleen sopivat, lanka, väri ja malli.

Lankavaraston vuosikatsaus

Viime viikonloppuna kippasin kaikki omistamani langat olohuoneen matolle, kuten tapanani on jo useamman vuoden ollut. Onhan sitä varastoa kertynyt:



Viime vuonna lankaa oli hiukkasen vähemmän, epäilen että kerät ja vyyhdit lisääntyvät keskenään varaston pimeydessä. Säilytystiloihin nähden lankaa on hiukkasen liikaa, mutta ei tuossa kasassa ole kovinkaan montaa kerää, josta olisin valmis luopumaan. Kuituvarasto sentään on pienentynyt:



Suurin osa langoistani on sinisiä, mikä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin tuossa kuvassa voi nähdä Väritys-mekon, pitkän sinisen villatakin, alpakkasilkkipuseron, pari pipoa ja huivin.



Harmaatakin lankaa on varsin kattava valikoima, suunnitelmissa on villatakkeja, huiveja, pipoja... nuo vasemman yläkulman Big Merinot ovat jo puikoilla.



Käsinkehrättyä lankaa on sitäkin jonkin verran:







Jospa tänä vuonna vihdoin raaskisin kutoa nuo ihanat valaansiniset Ahdit?

Joulukalenterisukat!

Joulukalenterisukat valmistuivat sopivasti jo aattona ja joulupäivänä, mutta kumma juttu, blogi ei ole itsestään ymmärtänyt päivittää moista uutista. Tässä ne nyt ovat, ensin sinikärkiset raidalliset:



Näistä tuli saman tien uudet lempisukat!



Tarkempi kirjanpito raitojen sisällöstä unohtui, mutta näihin on kanavoitu mm. Herodeksen viittaa, Hyberkybermiestä, Abbey Roadia ja pioneita. Pari viimeistä raitaa jätin kutomatta, muuten varsista olisi tullut liian pitkät minun makuuni. Toisestakin parista tuli aika kiva (ovat muuten jalassa juuri nyt):



Kudoin kaikki sukat erilaisilla puikoilla (koko toki oli sama, 2,25 mm): Knitpron koivuisilla, Karbonzin hiilikuituisilla, Hiyahiyan ja Cloverin bambuisilla. Hämmentävää kyllä, tiheys ja neulejälki on kaikissa sukissa identtinen. Eniten tykkäsin Knitpron koivupuikoista (vaikka ne ovatkin rumimmat). Bambuiset olivat ihan kivat peruspuikot, hiilikuituisten kärjen ja puikon liitoskohta ei ollut niin sileä kuin toivoisin. Lankoja on laidasta laitaan, enimmäkseen kotimaisilta värjäreiltä, joukossa muutama tehtaassakin värjätty.



Lisää kalenterisukkia löytyy Missä neuloimme kerran -blogin kuvakimarasta. Kiitokset taas Neulistille ja Vyyhdille ihan parhaasta joulukalenterista!