Sormiharjoituksia 59

Tiedättekö mistä tulee tosi nopeasti tosi epämiellyttävä tunne? Siitä, kun on hyvän tovin piirtänyt puolen metrin päässä nukkuvaa krokotiilia (panssarilasin takana toki), ja yhtäkkiä tajuaa, että peto tuijottaa ja päivänselvästi pohtii että "Hmmm, äsken just söin, mutta toisaalta, välipala maistuisi kyllä."

Hyviä hetkiä

Muutama viikko sitten sain valmiiksi Simple sprinkle -kaulurin. Ohjeen vaatimia paksuja lankoja ei varastostani juurikaan löydy, mutta hyvin onnistui dk-vahvuisellakin langalla. Tykkään kovasti noista väreistä, mitä nyt tuo yksi kohta vasemmalla olalla vähän häiritsee (turhan jyrkkä kontrasti tumman ja vaalean langan välillä). Käännänkin sen kohdan yleensä niskan puolelle piiloon. Yhden raitaosion purin kokonaan pois, kun se ei kertakaikkiaan istunut kokonaisuuteen.



Viime kesänä aloitettu villapaitakin valmistui vihdoin. Malli on taas kerran The Tailored Sweater Method, lanka on Ziljan varastosta kotiutettua Hopeasäikeen sukkalankaa. Langan neuletuntuma oli vähän turhan puuvillainen omaan makuuni, mutta neulepinta tuntuu mukavalta, ja värit käyttäytyivät hyvin, ei tullut yhtään lätäkköä, salamaa tai seepraraitaa.



Aika kiva peruspaita! Tykkään erityisesti kauluksesta, ja tuosta poronsarvisesta napista, jonka isä toi Lapintulaisena joskus 70-luvulla.



Kuvat otti ihana Terhi mukavan messuretkemme jälkeen. Kiitos!



En ole pariin vuoteen käynyt messuilla, mutta nyt tuli huolella koluttua Titityyn ja Kerän nurkka, kaikenlaisia ihanuuksia löytyi. Raitatunika, kirjoneulelapaset, sormikkaat ja raitapaita sekä kesämekko, kuvassa aloittamista vaille valmiina.



Ostoskassista oli hupia vielä kotimiehellekin.

Sormiharjoituksia 60

Myssyjä

Myssyjä ei voi olla liikaa, ainakaan sinisiä. Syksyn Kuitupitoisista ostamastani KeesiIndustriesin jokseenkin täydellisen värisestä merinosta tuli Get the picture -myssy. Kiva lanka, kiva ohje, suosittelen molempia.



Sormikkaista jäi yli juuri sopiva nöttönen Monte Rosa -pipoa varten. Harmaa lanka on Dropsin Big Merinoa, joka on kyllä mukavan pehmeää, mutta joka myös hakeili ikävästi puikoilla. Lopputulos on kyllä silti aika kiva!



Mies toivoi itselleen raitapipoa, joten pitihän sellainen kutoa. Vaaleansininen on Yarngrimoiren Eco woolia, valkoinen Filatura di Crosan merinoa kaksinkertaisena. Ihan pirteä pipo, vaikka vähän tuosta tulee mieleen Waldo-kirjat.



Ei niitä pipoja vieläkään ole tarpeeksi, seuraava on jo suunnitelmissa.

Raikuliraitoja

Pätkis tarvitsi uudet villasukat. Poika valitsi sukkalankapussista mieleisensä värit, mallaili hetken, ja ilmoitti sitten suurella varmuudella missä järjestyksessä ja minkä levyisiä raitoja hänen sukkiinsa tulee.



Viikon verran suunnilleen näitä kudoin, iltaisin, ja arvaatte varmaan, että joka aamu kysyttiin joko sukat on valmiit äiti? joko teit kantapään? koska minä saan ne sukat äiti?



Aika kivat sukat tuli, ja käyttäjälleen kovin mieluisat. Vähän jo näkyy nyppyjä, kun ovat pari viikkoa olleet päivittäisessä käytössä.

Patakorvessa

Viime viikonlopun vietin Patakorvessa linnanneitona hyvässä seurassa. Puikot suihkivat, rukit surisivat, nauru raikui, ruoka oli hyvää ja skumppa kylmää. Ulkona leijui hiljalleen lunta ja maisema oli kuin postikortista.



Oli kyllä niin kivaa taas, kiitokset ja terveiset mukana olleille!



Sain vihdoin viimein kuvattua joulun alla valmistuneen huivin, jonka kutominen tuntui kestävän ikuisuuden. Lanka on itse kehrättyä merinosilkkikashmiria (50/25/25), pehmeää kuin pilvenhattara, malli One row handspun scarf.



Mutta mutta. Väri on pikkuisen väärä, enkä ole malliinkaan kovin ihastunut, joten taidan kääräistä huivin lahjapakettiin. Näyttää ihan nätiltä kuvassa, mutta turkoosi on vähän liian heleä, eikä ruskeakaan oikein puhuttele.





Ovat joskus vähän hankalia nämä väriasiat, mutta minkäs teet, väärän värinen neule jää käyttämättä.

Lahjontaa

En ole koskaan kovin innokkaasti kutonut joululahjoja (koska aikataulutetut neulomukset tuppaavat stressaamaan), mutta muutaman pehmeän paketin tein viime vuonna. Anopin Sinterklaas-pakettiin kudoin Camp Out Fingerless Mitts -kämmekkäät. Lankoina Sandnes Garnin alpakkaa ja jämälankapussista löytynyttä harmaata villaa (ehkä Karismaa? ei voi muistaa).



Ohje on kiva, ja väriyhdistelmä on mielestäni onnistunut. Anoppi tykkäsi (ja kissaakin kiinnosti).



Sisko sai uudet villasukat, malli on Ullasta löytyvä Petäjä, lanka Lanitiumin merino-kashmir-nylonia.



Petäjä-sukkien pintaneule on kivaa kudottavaa, ohjetta ei tarvitse seurata, mutta joka kerroksella tapahtuu jotain.



Olen kutonut kuudet Camp Out -kämmekkäät ja Petäjä-sukkiakin kaksi paria, kaikki lahjaksi. Pitäisiköhän vihdoin kutoa nuo itsellenkin?