Kauluri siskolle

Siskolla oli synttärit, ja pakettiin piti saada jotain lämmittävää itse tehtyä (kaiken muun lahjonnan lisäksi, tuli pyöreitä vuosia täyteen).




Parissa illassa syntyi kauluri: helmineuletta, itse kehrättyä lankaa (väri on mulle väärä, mutta siskolle hyvä) ja vähän epäkesko nappikiinnitys. Sisko tykkäs, ja tilasi kauluriin sointuvan baskerin.

Ponilankaa*

Osallistuin kanssakutojan yllytyksestä jokunen aika sitten kimppatilaukseen, World of Woolista tuli harmaata shetlanninvillaa (ja vähän muutakin, mutta siitä toiste), ja tarkoitus oli kehrätä huivilangat. Kävi kuitenkin niin, että villa halusi vähän paksummaksi langaksi, sellaiseksi, josta saisi villatakin. Pitää tilata lisää villaa, ei tässä muu auta.

Lanka oli ennen pesua aika kapoista ja tiukkaa...



...mutta puhkesi kukkaan pesun jälkeen. Pehmeää ja jäntevää. Oon vieläkin ihan ihmeissäni, että oon osannut kehrätä jotain näin nättiä.



Villa oli varsin puhdasta, mutta pesuvesi oli silti aika ällöttävän pisunväristä. No, valui viemäriin se aika tymäkkä lampaanhaju, ja värikin kirkastui. Tätä villaa oli todella mukava kehrätä, se vain soljui sormien välistä tasapainoiseksi säikeeksi.



*Shettis tarkoittaa minulle aina ja ikuisesti ponia. Hevostyttö:)

Päästäinen marraskuisella pellolla

...tulee mieleen näistä väreistä. Kehrääjien killalta tuli hetkeksi rukki kylään, tällä kertaa Louëtin S10 (joka on paljon, paljon kivempi kuin aiemmin lainaamani Ashfordin matkarukki), ja useampi ilta on vierähtänyt kehrätessä.

Mielipide tästä langasta on vaihdellut monta kertaa. Villa on merinoa Hedgehog Fibresilta, ja olin siihen pikkuisen pettynyt: villassa oli aika paljon violettia, jota ei netin kuvassa/kuvauksessa näkynyt (violetista en tykkää yhtään) ja lisäksi villa teki matkaa Brittein saarilta luvatoman kauan.



Kehrätessä värit kuitenkin asettuivat vallan nätisti, ja villa oli ihan mukavaa kehrättävää (tosin langasta ei tullut kovin tasalaatuista, kun piti vähän totutella uuden rukin tavoille)... mutta ei oo yhtään mua nää värit. Ehkä annan vyyhdin lahjaksi, tai kudon siitä lahjan jollekin. Vähän haaleat tunnelmat. Mutta Louëtista tykkäsin!

Maailman tylsin neule

Hammaslangan paksuista lankaa, nelosen puikot ja ainaoikeaa - voiko tylsempää olla? Välillä tuntui, että vaikka miten kudon, lankakerä ei pienene yhtään. Lanka oli onneksi ihanaa (Shibuin Silk Cloud, 60 % mohairia, 40 % silkkiä) ja väri on niin mua. Halusin huivin, joka on ihana pehmeä pilvi väriä kaulan ympärillä, ja sellainen siitä tulikin. Ainaoikeaa-kiintiö tosin on nyt kyllä hetkeksi täytetty.

Puputakki

Seireenilangasta kudottu pupuvillatakki on valmis! Siitä tuli aika ihana.

Suunnitelman mukaan mentiin: hihansuissa ja kauluksessa ainaoikeaa, nappilista helmineuletta, alhaalla leveä resori. Lämmin, pehmeä ja sopivan kokoinen. Napit Stockalta.



Tuntui että kudoin tätä pienen ikuisuuden, mutta Ravelryn mukaan aikaa meni tasan kuukausi. Kuvat ovat valitettavan marraskuisia (eli terävämpiäkin voisivat olla), mutta minkäs teet, on marraskuu.

ColorMartin lankojen pesu on jollain tapaa samanlainen prosessi kuin pitsineuleen pingottaminen, rumasta ankanpoikasesta joutseneksi. Pesuvesi oli ensin äklön ruskeaa, sitten äklön harmaata, mutta kolmannella kierroksella huuhteluvesi oli kirkasta, ja näki miten neuleen pinta yhtäkkiä aukesi ja muuttui pörröiseksi angorapupuksi.

Mäoonniintyytyväinen.

Karkkitöppöset

Toinenkin ystävä sai tyttären tänä syksynä, ja tällä kertaa lahjapakettiin sujahtivat pikku töppöset. Lanka on samaa Shibui Sockia, josta kudoin lapaset toisen ystävän tyttärelle aiemmin tänä syksynä.

Edellisellä vauvabuumikierroksella tehtailin Saartje's booteeseja, joten ei niitä enää (se nappien ompeleminen oli jotenkin rasittavaa). Nämä on tehty Magic Slippers -ohjeen mukaan, mitä nyt lisäsin resorivarren (en usko että töppöset muuten pysyisivät pikku jaloissa, vaikka miten ovat taikatossut). Ihan söpöt näistä tuli, mutta en erityisemmin pitänyt ohjeesta - seuraava tulokas saa toisenlaiset tossukat.

Tulossa

Mirzu heitti kanssabloggaajille haasteen esitellä omia to-do-listojaan. Katsotaanpas:

Amelia on ollut pakko-saada-neule siitä lähtien, kun näin Olebrummin version retriitissä. Samaisessa retriitissä adoptoin Karoliinalta projektiin sopivat langatkin, Hjertegarnin Perun pääkaupunkia (en vaan voi kutsua kaunista lankaa Limaksi). Aion kutoa mallin ylhäältä alaspäin, koska se on paljon kätevämpää niin.

Tilasin kesällä Secretwoolista harmaata Cascade 220:tä, ja niistä tulee villatakki, kunhan ensin käyn Tuulian pajan ja opin uuden tekniikan. Joku vohvelimainen pinta on suunnitelmissa, iso kaulus ja resorit. Ehkä taskutkin. Tykkään langasta tosi paljon jo nyt, vaikken ole vielä kutonut silmukkaakaan.

Multnomahia varten on varattu kaksi kerää Ilun värjäämää kainuunharmasta vadelman sävyissä. Huiveille olisi muutenkin tarvetta, vietän nimittäin päiväni toimistoksi naamioituneessa jääkaapissa. Jossain vaiheessa aion kutoa myös Maran (ehkä villatakista ylijäävästä angoramerinosta?). Suunnitelmissa on myös iso harmaa kietoutumishuivi, mutta sitä varten pitää ensin lainata rukki ja kehrätä langat:)

Paraphernaliat haluan minäkin, ohje on tulostettuna ja lankakin on valmiina, Jitterbugin Elephant's Daydream. Tänään listalle hyppäsivät Kalajoki-sukat - onkohan mulla niihin sopiva lankaa? On ne vaan niin kertakaikkisen komiat!

Lapaskuumekin on iskenyt, ensimmäisenä listalla ovat Totoro-lapaset - en tosin ole ihan varma onko varastossa sopivia lankoja, pitää penkoa (ajattelin yhdistää sävykästä harmaata ja aikas heleää turkoosia näihin, tai omenanvihreää). Kissa-, merihevos- ja luumunkukkalapaset tahdon myös. Ja alpakkalapaset. Pienoismallillekin pitää muutamat kutoa, mutta niihin taidan käyttää muinaisia seiskaveikan jämiä (itsekäs hirviöäiti).

Pipoja ja myssyjä aion kutoa myös, listalla ovat ainakin Blueberry hat ja Beaumonde inspired hat. Ja Villapeikon Mustikka-pipo, se on hieno. Varaston kätköistä löytyy toivon mukaan jotain kivaa näitä varten.

Listalla on kaikenlaista muutakin, mutta nämä nyt polttelevat kuumimmin.



Nämä ihanuudet saapuivat eilen, ja tykkään niistä ihan kamalasti. Manos Silk Blendiä (paras huivilanka ikinä) ja Misti Alpacaa. Nam.

Välipalaneule ja muurinmurtaja

Niin paljon kuin pidänkin ohuista neuleista ja kolmosen puikoilla tikuttamisesta, niin välillä tekee mieli saada jotain valmiiksi saman tien. Nappasin lankalaatikosta itse kehrättyä ihkulankaa (Limegreenjellyn värjäämää merino/kashmiria, pehmeää!) ja kutosen puikot, ja hups, parissa illassa syntyi kaulanlämmitin.



Ajattelin ensin laittaa tähän jonkinlaisen nappikiinnityksen, mutta päädyinkin sitten tuommoiseen epäkeskosti yhteen liitettyyn ratkaisuun (vähän niin kuin siinä viime vuonna kaikkien kutomassa Wham Bam Thank You Lamb -kaulurissa - linkki vie Räveltämöön). Kauluri on löystynyt melko lailla käytössä, ja nyt mietin, että pitäiskö sittenkin laittaa joku nappiviritys. Lanka kului melko tarkkaan loppuun, päättelyn jälkeen jäi metrin pätkä yli. Siitä sais just nappilenkin virkattua...



Muurinmurtaja, se olen minä. Satuin nimittäin viettämään 18-vuotispäiviäni tasan 20 vuotta sitten.

Neuleratikka

Tänään istuin tilausajoratikassa noin 60 neulojan kanssa ajelemassa ympäri Helsinkiä. Hauskaa oli!



Mukana ratikassa oli myös MTV:n toimittaja, jolle opetettiin kutomisen saloja. Loppukevennys on jonkin aikaa katseltavissa Maikkarin sivuilla.



Edellisen postauksen harmaa pipo säästyy purkamiselta, päätin että se on just hyvä noin. (Eikä mua yhtään huvita purkaa, sitä hommaa on kohtapuoliin luvassa muutenkin.)

Harmaata

Joskus kauan sitten kesällä valmistui Trinity Stitch Hat (Ravlink) Rowan Cocoonista. Malli on oikein kiva, ja lanka on ihanaa (ja ihan tajuttoman lämmittävää). Yksi mutta tässä projektissa kuitenkin on: lököttääkö myssy liikaa? Pitäiskö purkaa pari kerrosta ja aloittaa kavennukset vähän aikaisemmin? Onko se liian rasta?