Vihreä myssy

Sisko toivoi lahjakaulurin pariksi myssyä, ja tämmöinen syntyi parissa illassa. Lanka on itse kehrättyä Pigeonroof Studion merino/soijasilkkiä (50 %/50 %). Langassa on kaunis kiilto, ja se on ihanan pehmeää.



Ihan kiva tuli, siskokin tykkää.

Paljastus

Oma Kahelivaihtopakettini on postissa. Jos saat paketin, ja sieltä löytyy tämmöinen koru, niin hei vaan vahelikaihtoparini! Toivottavasti tykkäät!

Ihana Harmaa

Ensimmäinen Tuulian metodilla kudottu villatakkini on valmistunut! Siitä tuli vallan kiva. Tykkään!



Suunnitelmana oli yksinkertainen villatakki muutamalla hauskalla yksityiskohdalla höystettynä. Rullautuva kaulus, kanssaneulojan Senecasta apinoidut kädentiet, hupsu pikkutasku iPod nanolle, resoriraita kyljissä kierretyistä silmukoista ja mikä parasta, robottinapit! (Etsystä, tietenkin.)



Tykkään kovasti tuosta funktionaalisesta, mutta oi niin höpsöstä taskusta.



Robotit on ihania:





Ohjeesta tekeminen on mulle to-del-la hankalaa, joten olen ihan ihmeissäni, kun takista tuli istuva ja jokseenkin sopivan kokoinen. Olen valaistunut. Ja edelleen ihmeissäni.



Lanka on ColourMartin paksua merinokashmiria, joka tuttuun tapaan tuntui puikoilla paperinarulta, mutta joka ronskin pesun jälkeen muuttui ihanan pehmeäksi ja pörröiseksi. Muistan pohtineeni viitsinkö ostaa koko lankaa, kun kashmiria oli vain 5 % - onneksi sisäinen lankasnobini tykkäsi väristä niin paljon, että klikkasi "Add to cart"-nappia. Takki valmistui ihmeen nopeasti, kolmessa viikossa, ihan huomaamatta. Hupsista!



Jos jotain muuttaisin, niin pääntie saisi olla ylhäältä ehkä pikkuisen kapeampi, ja koko takki kauttaaltaan ihan vähän väljempi. Väitän että mallitikku huijasi. (Jälkimmäisen ongelman voisi tietysti ratkaista kutistumalla itse hieman, mutta höh, ei huvita.) Seuraavassa villatakissa sitten...



Lankaa on jäljellä vielä kartiollinen, mitäköhän siitä keksis? Jotain kaulan ympärille kieputettavaa ehkä?

Tammenterhopipo

Mies toivoi uutta pipoa, ja mitäpä sitä ei tekisi armaittensa puolesta. Ensin ainaoikeaa tasona, sitten normaalisti pyörönä ylös asti. Lankaa (Dropsin Eskimoa) meni pikkuista vaille kaksi kerää, kahdessa illassa tuli valmista. Vähän hassu tammenterhon oloinen pipo, mutta ihan hauska.

Huhuu!

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Mies tarvitsi suojaa kameroilleen, ja tein tämmöiset pienet pussukat. Kaava on stetsonista, kangas joskus muinoin Etsystä tilattua (kyseinen kauppa ei ole enää toiminnassa, mutta hakusanoilla "japanese fabric" löytyy kaikenlaista kivaa) ja vuorina on fleeceä kangaskaapin kätköistä. Ihan söpöt niistä tuli.



Olen erityisen tyytyväinen siisteihin vetoketjuihin ja vuoriin - etenkin kun en ole mitenkään erityisen taitava ompelija.



Kiitokset kaikille Amelia-villatakkia kommentoineille! Takki pyörähti kierroksen pyykkikoneessa, ja kutistui just sopivasti. Uusi takki on jo puikoilla, siitä lisää myöhemmin.

Innostuin myös hiukan leikkimään blogipohjan kanssa, tällä mennään ainakin siihen saakka kunnes kyllästyn.

Amelian serkku

Vihdoinkin uusi villatakki! Kudoin tämän ensin valmiiksi asti joululomalla, pikavauhtia viikossa (oli pakkasta, ei voinut ulkoilla), vain todetakseni että on ne hihat sittenkin liian kapeat. Huokaus, ja purkaus. Onneksi lanka on aika paksua, valmista tuli korjauskierroksenkin kanssa suhteellisen nopeasti.




Malli on Knittyssä julkaistu Amelia, joka ei ensinäkemältä puhutellut lainkaan. Retriitissä Olebrumm oli pukeutunut kauniiseen harmaaseen Ameliaan, ja sen nähtyäni totesin tarvitsevani samanlaisen itsellenikin. Samaisen retriitin aikana adoptoin pussillisen kivan väristä Hjertegarnin Perun pääkaupunkia* Karoliinalta, ja siitä se ajatus sitten lähti.



Kudoin omani ylhäältä alaspäin, koska niin on helpompaa. Nelosen puikoilla mentiin, lankaa kului melko tasan 450 gr. Napit löytyivät Nappitalosta. Tuli kiva, tykkään. Mutta voi olla että tarvitaan kierros pyykkikoneen villapesuohjelmassa, pieni kutistuminen tekisi tälle hyvää.

*Limaa siis. Miten voikin kivalla langalla olla noin luotaantyöntävä nimi?

Kahelimiitti

Ravelryn Kaheli-ryhmä tapasi eilen ihan kasvotusten Ursulassa.

Oli lankaa, villaa ja karkkia:




Oli keskeneräisiä puputakkeja:




Oli kuplajuomaa:




Oli ponneton silkkirulla:



Oli ennenkaikkea hurjan hauskaa. Kiitokset kaikille Kaheleille!