Paluu 1970-luvulle

Viime keväänä ostin kirpparilta kolmella eurolla hassun puuvillamekon. Pidän kovasti kankaan väreistä ja kuvioista, niistä tulee elävästi mieleen lapsuus 70-luvulla.



Mekko sinällään ei ollut käyttökelpoinen (se oli kaavoitettu huomattavasti kapeaharteisemmalle naisihmiselle), mutta alaosa oli helposti muokattavissa hameeksi. Tadaa!



Sivusaumaan vetoketju ja yläosasta pelastettu nappi (toisessa sivusaumassa oli valmiiksi tasku), helmaa lyhyemmäksi. Tuli just sopivan höpsö ja kiva.

Puolijoukkueteltta

Aiemmin keväällä kehräämistäni langoista valmistui Daybreak Shawl periaatteella "kudotaan kunnes lanka loppuu". Tuli iso. Tuli ihana. Tykkään, tykkään!

Perinteinen lepakkoposeeraus:



Kietoutumisesimerkki (vilun yllättäessä huivin sisään mahtuu myös kaveri):



Liehuttelua:





Nyt kun sää vielä vihdoin viimein kääntyisi vähän syksyisemmäksi, niin tätä pääsisi käyttämäänkin!

Kehruuviikonloppu

Viime viikonloppu oli varmasti yksi vuoden odotetuimmista ja hauskimmista. Ihana Samma oli kutsunut luokseen joukon kehräämistä harrastavia ystäviään, ja kolmentoista naisen joukossa riitti juttua, naurua, kälätystä, hysteeristä hihitystä ja melkein muistettuja laulunsanoja Finnhits-saunassa.







Pelko villan loppumisesta oli aitoa, joskin ehkä aiheetonta.



Kilo hiukan itseensä ottanutta villaa pyöri karstamyllyn läpi, ja muuttui pilvenhattaraksi:



Paikalla oli laskujeni mukaan seitsemän erilaista rukkimallia:





Luonnon keskellä kun oltiin, villoihin eksyi välillä myös Luru Luteen serkkuja:



Hiukan tuli kehrättyäkin kaiken höpöttämisen lomassa. Vornalaista böffiä, josta tuli paksua pipolankaa. 80 m/100 gr, kaksisäikeinen.



Pigeonroof Studion merinosilkkiä, 243 m/119 gr, navajokerrattu. Tykkään tästä ihan kamalasti.



Sain kehruuvaihdossamme käsittämättömän upean luksusprinsessapaketin, josta olen melkein kateellinen itselleni. Kiitos vielä Jenni!



Tymoshenko-kuvasta kiitos kaunis Sannalle!

Kotimatkallekin riitti kauniita maisemia:



Oli niin hauskaa - otetaanhan pian uusiksi?