You can find the tutorial in English here.
ETA in February 2012: Hi! Nice of you to stop by! There will eventually be an English translation of this tutorial, so please have some patience:)
In the meanwhile, I'm sorry to put up this disclaimer: It's OK to link back to this post, but it is not OK to copy all the photos and the tutorial, or translate it to another another language. Posting this as your own creation is even worse. Making whales for yourself or as gifts is ok, selling them or producing them commercially is so not OK. Would you be happy if you had this happen to something you made and shared on your blog? Didn't think so. Stealing just isn't nice.
Ja mainittakoon sama myös suomeksi: valaitten ompelu omaan käyttöön tai lahjaksi on OK, mutta kaupallinen käyttö ja kopiointi on kielletty. Kuvien ja tutoriaalin kopioiminen ei myöskään ole sallittua.
Denimvalaan ohjeesta tuli useampikin kysely, mikä ilahdutti kovin ja kauhistutti vielä enemmän – en nimittäin tule kovin hyvin juttuun ohjeitten kanssa. Koska Pikkuveli tarvitsi joka tapauksessa oman valaansa (joitain leluja ei todellakaan jaeta veljen kanssa), dokumentoin prosessin kaikkine mutkineen. En kauheasti suunnittele etukäteen, ja lelu muotoutuu tehdessä. Pahoin pelkään, että selostus pikemminkin hämmentää kuin innostaa (ja aiheuttaa päänsärkyä kaikille siistin ompelun ystäville), mutta menköön.
Valaaseen tarvitaan laje vanhoista farkuista, pikkutiplu sinistä puuvillaa silmiä varten, täytevanua, ompelukone, lankaa ja hiukan kärsivällisyyttä.
Aloitetaan leikkaamalla farkunlahkeista valaan selkäpalat (2 kpl), vatsapuoli (2 kpl), pyrstö (2 kpl) ja evät (4 kpl). Vatsapaloissa oikea puoli on farkun nurja puoli.
Vatsapuolen muodon voi kopioida selkäpalasta. Tässä paljastuu, että piirrän kaavat suoraan kankaalle punaisella kuulakärkikynällä.
Ommellaan pyrstöpalat yhteen, käännetään ympäri ja ommellaan muutama koristesauma (tykkään käyttää jotain kankaasta erottuvaa väriä). Sama homma eville.
Ommellaan selkäsauma.
Ommellaan vatsakappaleen saumat kankaan nurjalle puolelle. Sauman pitää kaartua hieman, kappaleen muotoa noudatellen.
Liitetään selkä- ja vatsakappaleet toisiinsa, muistetaan sujauttaa evä kappaleitten väliin.
Käännetään ympäri ja tarkistetaan, että evä on hyvässä asennossa. Ei kiinnitetä huomiota Pienoismallin pöydälle levittämiin omenanpalasiin.
Huomataan, että selkäpuoli on liian pullakka, ja ommellaan uusi sauma.
Kiinnitetään pyrstö selkäkappaleisiin. Todetaan, että vähän vinoon meni, mutta päätetään pitää sitä pikantin persoonallisena yksityiskohtana.
Ommellaan silmät. Tätä varten tarvitaan pyöreä pala puuvillakangasta, joka ommellaan käsin tiuhoin pistoin kiinni hieman evien etupuolelle. Silmät voisi tietty kirjoakin, tai ostaa valmiit kaupasta, mutta tykkään tällä konstilla syntyvistä. Tässä vaiheessa voi ommella myös suuta merkkaavan sauman.
Lisätään musta ja valkoinen tiplu. Ihan tavallinen ompelulanka kelpaa.
Ommellaan vatsanalussauma (ja jätetään pyrstön tienoille kolo täyttämistä varten), ja huomataan, että valaan vatsakin on liian pullakka. Lisätään pari vekkiä lisää, ja uusi sauma.
Käännetään ympäri, täytetään napakasti ja ommellaan käsin kiinni täyttöaukko.
Tadaa! Valas on valmis!
Vertailun vuoksi molemmat valasveljekset yhteiskuvassa, ylempi Pienoismallin ja alempi Pikkuveljen. Hauskasti samannäköiset, ja kuitenkin erilaiset, ihan niinkuin pojatkin.
Tämä kuva taitaa kertoa kaiken oleellisen meidän huushollista:)
Laaduntarkkailija.
En tiedä tuleeko näistä neuvoista hullua hurskaammaksi, mutta jos joku rohkea innostuu valaita ompelemaan, niin niitä olisi oikein kiva nähdä!
DIY Denim whale tutorial
▼
torstai 19. toukokuuta 2011
lauantai 14. toukokuuta 2011
Frillaa!
Parahultaisesti äitienpäiväksi valmistui suloisen pehmeä ja lämmin huivi. Ohje on Just enough ruffles, lanka Cascade Cloud 9 (merinoa ja angoraa, oijoi!) - ohje on lahja yhdeltä neuleystävältä, lanka saatu vaihtokaupassa toiselta. Kiitokset vielä, S ja S! Tykkäsin kovasti ohjeesta, siinä on sopivasti koristeellisuutta mutta ei liikaa. Saatanpa kutoa toisenkin jossain vaiheessa.
Muutoin toukokuu on meidän perheessä alkanut hiukan kurjasti:
Pikku potilas pystyy onneksi jo kävelemään, mutta arvatkaapa vaan miten pitkäksi toivelista lelueläimistä on kasvanut!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Herra Mäyrä
Pienoismalli toivoi mäyrälelua, ja kun varastosta löytyi sopivasti harmaitten sammareitten ja mustien mammafarkkujen lahkeet, niin pitihän sitä yrittää.
Ihan nappiin ei mennyt tällä kertaa, anatomiassa on paljonkin toivomisen varaa. Muutenkin herra Mäyrä on vähän hönön, eikä mäyrämäisen sympaattisen näköinen. Mutta minkäs teet, aina ei voi onnistua. Etenkään, kun vieressä seisoo pieni ihminen hokemassa "Äiti, onko mäyrä valmis? Äiti, joko mäyrä on valmis? Äiti, onko se mäyrä nyt valmis?"
Kyllä tuo onneksi leikkeihin tuntui kelpaavan.
Seuraavaksi toivon mukaan neuleita... tai lisää leluja. Katsotaan.