Sormiharjoituksia 4

Äiti, piirrä sun lempidinosaurus!



Äitihän piirtää.

Neljä

Eilen meillä ei juhlittu ystävänpäivää, vaan Pienoismallin nelivuotissynttäreitä. Päivänsankari on edelleen hurjan kiinnostunut dinosauruksista, joten ompelin pojalle lahjaksi pteranodonin.





Materiaalina jälleen kerran miehen vanhat sammarit ja muuttama tilkku vanhoista pellavahousuista. Siipien sisällä on kankaaseen käärittyä rautalankaa, pysyvät noin vähän paremmin asennossa.



Ohje on peräisin tästä mainiosta kirjasta, jonka löysin Hollannista kirpputorilta viime syksynä. Aivan loistava opus! Ei mitään perinteisiä nalleja ja pupuja, vaan dinosauruksia, liskoja ja lohikäärmeitä, nostalgiseen 1970-luvun tyyliin riemunkirjavista kankaista ommeltuina. Kaavat ja ohjeet ovat varsin vapaamuotoisia, mutta pienellä pähkäilyllä niistä selviää. Tässä vielä kuva kirjan pteronodonista, tuossa etualalla lentelee rhamphorhyncus.



Lahja oli mieluinen, ja dinosaurusleluja tilattiin heti lisää – mieluiten "kaikki dinosaurukset ja meren eläimet", mutta siihen eivät taida aika, housunlahjevarasto saati taidot riittää. Mutta melkoisella varmuudella voin luvata, että housunlahkeista ommeltuja dinoleluja nähdään tässä blogissa vielä monen monta kertaa.



Kakkua leivottiin tietysi myös – ohjeen nappasin Kauhaa ja rakkautta -blogista. Lisäsin täytteeksi banaania ja kermavaahtoa, koska päivänsankarin toiveena oli suklaatäytekakku. Kakku oli tuhtia mutta oikein hyvää. Nelivuotiskakkuun sopii legoukko koristeeksi enemmän kuin hyvin.



Helmikuu on mielestäni aina ollut vähän tylsä välikuukausi talven ja kevään välillä, mutta nykyään se sujuu paljon mukavammin kaksien synttärien voimin!

Sormiharjoituksia 3

Robotti ja nalle pahvipakkaukseen. Näitä joutuu varmaan jokainen pienten lasten äiti tekemään.

Musteinen Rikke

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:



...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:



...kudottuna Rikke-myssyksi:



Aika kiva.

Yksi

Meillä juhlittiin eilen Palleroisen ensimmäistä syntymäpäivää. Pikkuruisesta varaslähdön elämään ottaneesta rääpäleestä on kasvanut touhukas, ehtiväinen, aurinkoinen, melkein-kävelevä iso poika. Viisas lastenlääkäri sairaalassa sanoi, että vuoden päästä kukaan ei huomaa, että alkutaival oli vähän kivikkoinen. Silloin sitä ei meinannut uskoa, mutta onneksi lääkäri oli oikeassa. Tein pojalle lahjaksi oman unikisun, sillä isoveljelle unikisu on tärkein unikaveri – oltiin jo vähän huolissaan, kun pikkuveljellä ei ollut omaa kisua. Toistaiseksi kakku oli kyllä pehmeää pakettia kiinnostavampi.



Tässä kisut yhteispotretissa, ja kuten näkyy, toista on halattu tiukasti monena yönä. Materiaalina molemmissa vanhat kesähousut, ja jemmasta löytynyttä puuvillaa.



Äidin pikku hurmuri:)

Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.