Uusi lelu

Katsokaa, tuulimylly!



No, ei sentään. Mies löysi rukkiini sopivat vyyhdinpuut Marktplaats.nl-sivustolta, ja nyt käy vyyhdittäminen entistä sujuvammin.



Parisataa grammaa lisää Tuulian värjäämää finskisilkkiä, samaa jota kehräsin Tour de Fleecen aikana. Nyt lankaa pitäisi olla riittävästi villatakkiin!

Salaperäinen Varjo, osa 2

Nyt on toinenkin vihje kudottu. Kudottu kappale on on aika erikoisen muotoinen, joten mielenkiinnolla odotan kolmatta vihjettä. Minkälainen huivi tästä oikein mahtaa tulla?

Sormiharjoituksia 15

Onneittelukortti virtahevoista pitävälle ystävälle.

Salaperäinen Varjo

Viime keväänä tilasin Titityystä elämäni ensimmäisen mysteerilankaklubin. Tarjous oli vastustamaton, Veera Välimäen suunnittelema huiviohje ja kaksi vyyhtiä Madeline Toshin lankaa. Ei voi olla huono juttu! Kauan odotetut langat ja ensimmäinen osa ohjeesta kotiutuivat vihdoin tällä viikolla. Pähkäilin väriparia vaikka kuinka pitkään, mutta päädyin lopulta tilaamaan sävyt Wellwater ja Baltic. Noh. Molemmat ovat kauniita, mutta eivät ne yhteen sovi millään. Baltic etenkin oli paljon kirkkaampi kuin kuvien perusteella odotin, mutta näinhän sitä voi käydä käsinvärjätyn langan kanssa, sävyt voivat vaihdella ja kuvat valehdella (ja olen ihan kamala värinatsi). Onneksi varastostani löytyi samaa lankaa sävyssä Cove, ja se sattui olemaan Wellwaterille erinomainen pari. Balticin kohtaloa mietin vielä.



Cove on jännä epäväri, joka muuttuu ympäristönsä mukaan – Wellwaterin rinnalla korostuvat siniset sävyt, joku toinen väri toisi esiin langan vihreät ja harmaat puolet. Eräs ystävä oli tilannut omaan mysteerihuiviinsa samaista Covea, mutta se oli sävyltään niin paljon vaaleampi, ettei sitä olisi samaksi sävyksi tunnistanut. Oman lankani ostin pari vuotta sitten messuilta.



Ensimmäinen vihje on kudottu, ja kivalta näyttää. Ohje (nimeltään Varjo) vaikuttaa oikein mukavalta, enkä millään malttaisi odottaa seuraavan osan julkaisua. Värit eivät ole ihan minulle tyypillisimpiä, mutta ihan hyvä välillä piipahtaa oman mukavuusalueensa reunoilla.

Sormiharjoituksia 14

Vanhasta luonnoskirjsta löytyi Heurekan pihalla seisonut triceratops.

Ärrinmurrin, osa 2

Ei nyt oikein onnistu. Tässä viattoman näköisessä lapasenalussa on vialla monta asiaa, vaikka ensivilkaisulta ei uskoisi. Ensinnäkin, väreissä ei sittenkään ole tarpeeksi kontrastia, kuvio ei erotu niin hyvin kuin haluaisin.



Lapanen on myös suunniteltu ihmiselle, jonka käden anatomia poikkeaa aika tavalla omastani. Rannetta suojaa vain tuo aaltokuvion mittainen pätkä, ja peukalo alkaa hetikohta ranteen yläpuolelta. Sormien pitäisi myös olla keskenään yhtä pitkät. Huokaus, jo toistamiseen.



Sinne meni. Koska edelleen tykkään kovasti lapasen kuviosta, vaihdoin sinisen langan tummempaan, ja aion tehdä ohjeeseen melko lailla muutoksia. Ehkäpä kolmannella kerralla on onni myötä, pitäkää peukkuja!

Neiti Koiranen

Viime kesänä poikien serkkutyttö ihastui kovasti Pienoismallin unikisuun, joten oli aika helppoa keksiä syntymäpäivälahja tänä vuonna. Tytön lempieläin on koira, joten semmoisen ompelin. Saanko esitellä: Neiti Koiranen!



Neiti Koiranen on ommeltu vanhoista sammareistani, korvissa ja kuonossa on pala jotain marimekkoa. Villatakin ja huivin langat kaivoin ehtymättömästä jämälankapussistani, mallit niihin on vedetty omasta piposta. Mekon kangas on retriitin vie pois -pöydästä löytynyttä Juhannusruusua.



Aika symppis koiruliini, toivotaan että viihtyy uudessa kodissaan.

Kädet lämpimiksi

Mies toivoi kämmekkäitä. Langaksi valikoitui Louhittaren Luolan sukkalanka (ajalta ennen värikarttoja), ja malliksi Camp Out Fingerless Mitts aika reippaasti muokattuna (ohjeen mukainen lanka on Noro Kureyon). Tuli aika kivat, ja käyttäjäkin on tyytyväinen.



Veljeni juhli taannoin syntymäpäiviään, ja samaan syssyyn kudoin kämmekkäät hänellekin. Ainaoikein-osuuden lanka on Louhittaren Luolasta sekin, kämmenosan taas jämälankapussista löytynyttä superwashmerinoa viime vuosituhannelta. Nämäkin pääsivät heti käyttöön, mikäs sen mukavampaa.



Veljen synttäreillä pääsimme kokeilemaan geokätköilyä. Pienoismalli innostui kovasti "aarteenetsinnästä", joten sitä kokeillaan varmasti toistekin. Metsässä tuntui jo ihan syksyiseltä!

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Harakan laulujen Minna ojensi tämmöisen kivan lappusen, kiitokset! Annan lappusen eteenpäin seuraaville ilahduttaville blogeille:

Poni syö lankarahani
Outo lintu linnassa
Kottby
Villaviidakko
Puikot hyppysissä

Still light

Still light valmistui jokunen aika sitten, ja siitä tuli juuri niin kiva kuin toivoinkin!



Lanka on merino-jakki-mohair-silkkisekoitetta ColourMartilta, kudottu 2,75 mm puikoilla pitkään ja hartaasti. ColourMartin langoille tyypilliseen tapaan lanka tuntui kutoessa paperinarulta, mutta ronskin pesun jälkeen se pehmeni ja pörhistyi huomattavasti. Pitkään pohdin, että tohdinko tätä mallia itselleni kutoa – ajattelin että sen sopivan vain hentoisille pajunvitsoille. Onneksi satuin näkemään kauniita versioita muutaman tavallisen kokoisen ihmisen yllä, joten rohkaistuin aloittamaan omani.



Järkyttävän tylsä kudottavahan tämä oli, loputonta sileää pienillä puikoilla – mutta ihan täydellinen matkaneule, etenkin autoon (loputtoman sileän kutominen ympäriympäriympäri on toisaalta kyllä rentouttavaa). Noudattelin ohjetta melko tarkkaan, mitä nyt hihoja kaventelin vähän enemmän ja sivuilla levensin vähemmän, ja taskut aloitin neuvottua myöhemmin. Muutaman lyhennetyn kerroksenkin tein. Pääntietä olisi pitänyt muokata syvemmäksi, mutta siinä uuden neuleen alkuhuumassa unohtui mokoma pikkuseikka. Huomasin virheeni vasta kuherruskuukauden loputtua, ja siinä vaiheessa en todellakaan edes harkinnut purkamista. Taskujen rakenne on mainio, sitä voisin käyttää toisenkin kerran. Niskan nappi on myös hieno pieni yksityiskohta.



Äitienpäivälahjakoru sopii tähän neuleeseen just eikä melkein.



Ilmassa on jo lupaus syksystä, mutta vähän viileämpää saisi olla – tämä Still light on nimittäin todella lämmin. Kuvista kiitos lähilankakaupan Rouva Kauppiaalle:)

Sormiharjoituksia 13

Kasvimaalla edelleen.