Pehmeä kuin pupun halaus

Jokunen aika sitten sain valmiiksi kaulurin, kuvien ottamisesta on jo pari viikkoa, ja nyt jo ehdin raportoimaan blogiinkin. On ollut hiukkasen kiirettä!

Mutta se kauluri. Malli on Twisted rib neckwarmer, lanka itsekehrättyä merinoangoraa (Louhittaren luolan värjäämää, ei varmaan yllätä ketään), ja se on iso, lämmin ja pehmeä. Niin iso, että sen saa kieputettua kaulan ympärille kolme kertaa (tai neljä, jos vähän venyttää). Niin lämmin, että pitää olla oikeasti viileää tätä käyttäessä, tai tulee hiki. Niin pehmeä, että Madtoshin merinosta kudottu Varjo-huivi on tämän rinnalla karkea ja raapii kaulaa.



Tykkään! Ja johan se talvikin tuli, yhdessä yössä maailma on muuttunut valkoiseksi. Ihanaa!



Tuo harmaa villatakki taas... oivoi. Takki on kyllä kiva, mutta se on tyhmästi venähtänyt pituussuunnassa (vyötärökavennukset ovat lantion tietämillä). Ja kun vielä omasta ympärysmitasta on muutama sentti kadonnut lenkkipolun varrelle, on takki auttamatta liian iso. Ei kivasti iso kietoutumistakki, vaan "oho, onpa tuolla mummolla iso villatakki"-iso. Taidan näyttää takille kuivausrumpua, ja toivoa parasta.

Kuvista kiitos jälleen ihanalle Marjalle!

Hii haa hoo hippo!

Milloinkahan nämä hippovitsit vanhenevat?



Eivät ehkä ihan vielä. Terkkuja sinne pohjoiseen uudelle rukille!

Sormiharjoituksia 27

Eihän tuo ihan näköinen ole, mutta ai että mulla oli hauskaa sitä piirtäessäni! Pause-nappi on kyllä mainio keksintö.

Pöllöjä ja pilkkuja

Pienoismallin pöllölapasista tuli niin kivat, että halusin samanlaiset itsellenikin. Lanka on Vuorelman Vetoa, vallan mukavaa peruslankaa. Värivalinnalla yllätin itsenikin, yleensä kun en keltaisesta pidä ollenkaan. Ihan hauskat näistä tuli, mitä nyt aina hätkähdän nähdessäni käsissäni ihan outoa väriä.





Pipoja ei edelleenkään ole tarpeeksi. Kudoin Rowan Cocoon -jämistä peruspipon, valkoisia pilkkuja varten kehräsin nöttösen suomenlammasta paksuksi säikeeksi. Tuli hassu mieliteko laittaa pipoon muhkea tupsu, joten semmoinen tuolla takaraivolla nyt keikkuu. Edellisen kerran olen tainnut käyttää tupsupipoa ala-asteella, mutta silloin pipojen tupsut olivat ainakin kolme kertaa suurempia.

Tavallista hilpeämmät kuvat otti Pienoismalli.

Sormiharjoituksia 26

Piirustushaasteen aiempi toteutus, omakuva väriympyränä, tuntui vähän huijaukselta, joten päätin yrittää uudemman kerran. Tämä, kuten kuvasta näkyy, on piirretty kuulakärkikynällä viidessä minuutissa ilman silmälaseja. Suosittelen kokeilemaan, puolisokkona piirtäminen on varsin vapauttava kokemus. (Paitsi jos näkee hyvin ilman laseja. Sitten pitää keksiä jotain muuta.)



Ja vielä ihan perinteinen kymmenen minuutin lyijykynäpiirros. Ehkä se paikoin on näköinen, paikoin ei – tuntuu että itsensä näkee ihan eri tavalla kuin muut. Ajastimen kanssa piirtämistä suosittelen myös kokeilemaan, ei voi nysvätä liikaa kun kello jo pirisee ja aika loppuu!

Sormiharjoituksia 25

Marraskuun hippo

Terveisiä sinne pohjoiseen!

Sormiharjoituksia 26

Väriympyräomakuva.

Lämmikettä

Kyllä täällä piirtämisen välissä kudotaankin! Muutama viikko sitten sain valmiiksi tunikan, joka on juuri sopiva neule hiukan viileisiin sisätiloihin. Lanka on ColourMartin merinoangoraa, joka kutoessa oli paperinarua, ja joka kovakouraisen Fairy-pesun jälkeen pörhistyi yhtä suloisen pehmeäksi kuin tuo nyrpeän näköinen kissamummo.



Muokkasin mallia (Idlewood) aika tavalla, sillä ohjeen lanka oli käyttämääni paljon paksumpaa. Jätin pois sinällään ihan söpöt pikku taskut, ja kauluksesta tein paljon ohjeistettua pienemmän. Ohjeen mukainen kaulus oli valtava, eikä se tuntunut kovin käytännölliseltä. Tuommoinen tavallinen väljä poolokaulus toimii mielestäni mainiosti.



Neuletta on tullut käytettyä jo paljon, tykkään! (Vaikka tuo sinisen sävy onkin minulle vähän vieras. Näin sitä taas rikotaan mukavuusalueen rajoja!)



Eikä tässä vielä kaikki! Viikko (tai kaksi) sitten valmistui myös pipo. Lanka on itsekehrättyä corriedalea, minusta tuo navajokerrattu pyöreä lanka sopii oikein hyvin palmikoihin. Malli on Beaumont inspired hat, jota muokkasin aika tavalla. Käyttämäni lanka oli ohjetta ohuempaa (tässä on nyt kyllä toiston tuntua), joten pipo istuu napakasti. Palmikoiden keskelle tulevat pudotetut silmukat jätin pois, koska en halunnut pipooni ilmastointia enkä kirkkoveneitä. Vähän nuo yhdentoista silmukan palmikot paikka paikoin kiristävät, mutta veikkaan, että neulepinta rentoutuu käytössä. Pipon voi vetää syvälle päähän kun oikein tuulee ja pyryttää.



Tavallista laadukkaammat kuvat otti ihana ja taitava Marja, kiitos!

Sormiharjoituksia 24

Supersankari

Perjantaina saattelin naamiaisiin uljaan supersankarin:



Supersalama on ollut ilonamme koko viikonlopun, mitä nyt yöksi on malttanut vaihtaa dinopyjamaan.



Kiitos viitan lainasta T! Joudun kyllä ompelemaan meille oman, "ihan samanlaisen, jooko äiti". Muu asu askarreltu klassisessa viimetingassa Tiimarin askarteluhuovasta.

Sormiharjoituksia 23

Poikien serkkutyttö toivoi, että piirtäisin hänen huoneensa seinälle perhosen, jonka hän voisi värittää.

Lämmintä ja pehmeää

Anoppi toivoi kauluria. Kudoin ihan perusmallin (tiedättehän: joustinta tasona, sitten suljettuna, lisätään sopivasti silmukoita, päätellään) suloisen pehmeästä itsekehrätystä merinosilkkikashmirista. Tuli aika kiva. Ja pehmeä. Ja lämmin.



Kyllä, anoppini on sen arvoinen. Olen onnekas.