Ruuturouvapipo

Ei mulla vieläkään ole tarpeeksi pipoja. Viime viikolla nappasin Villavyyhdistä mukaani kaksi kerää Louhitarta, sävyissä Oliivi ja Valaan laulu. En ollut tuota lankaa aiemmin kokeillut, mutta kudottuani viisi senttiä resoria olin rakastunut. Lanka on ihanan luonteikasta ja rouheaa (suomenlammasta!), todella mukavaa kutoa, värit toistuvat kauniisti ja tätä on pakko saada pian lisää. Suunnitelmissa on kirjoneulevillatakki, kunhan löydän sopivan mallin ja saan päätettyä värit.*



Pipon malli on Garfunkel Hat hieman muokattuna. Jätin pois taitetun resorin, koska tykkään että pipon reuna on sen verran tiukka, ettei tuuli puhalla korviin. Silmukkamäärää muutin myös, koska ohje oli kirjoitettu eripaksuiselle langalle. Tähänkin pipoon oli ihan pakko laittaa muhkea tupsu, mikä melko varmasti tarkoittaa sitä, että tupsut ovat so last season.



Tykkään piposta kovasti! Se on lämmin ja pysyi hyvin päässä pulkkamäessäkin. Laitetaan tähän loppuun vielä vähälumisempi kuva, niin näkyy kuvio vähän paremmin.

*Tämä ei ole sponsoroitu mainos. Tykkään Tuulian värjäyksistä ja Villavyyhdistä niin kovasti, että se on jo vähän noloa.

Kimallusta

Jokunen aika sitten tein ystävälle oravannahkoina avainketjun. Ketjussa on sekalainen kokoelma vähän kaikkea, makeanveden-, siemen-, lasi-, luonnonkivi- ja emalihelmiä, ja kimaltavia fasettihiottuja. Kokonaisuus sanoo aika isosti BLING!



Meillä on ketjun kantajan kanssa aika erilaiset värimaailmat, mutta oli vaihteeksi hauskaa rakentaa kokonaisuutta ihan omien mieltymysten ulkopuolelta.



Muutama viikko sitten olimme juhlimassa ystäväpariskunnan häitä, ja tein juhlamekon kaveriksi kaulakorun sinisävyisistä makeanveden helmistä. Helmien välissä on muutama fasettihiottu helmi, jotka ihan vienosti kuiskaavat bling.

Sormiharjoituksia 28

Pehmeä kuin pupun halaus

Jokunen aika sitten sain valmiiksi kaulurin, kuvien ottamisesta on jo pari viikkoa, ja nyt jo ehdin raportoimaan blogiinkin. On ollut hiukkasen kiirettä!

Mutta se kauluri. Malli on Twisted rib neckwarmer, lanka itsekehrättyä merinoangoraa (Louhittaren luolan värjäämää, ei varmaan yllätä ketään), ja se on iso, lämmin ja pehmeä. Niin iso, että sen saa kieputettua kaulan ympärille kolme kertaa (tai neljä, jos vähän venyttää). Niin lämmin, että pitää olla oikeasti viileää tätä käyttäessä, tai tulee hiki. Niin pehmeä, että Madtoshin merinosta kudottu Varjo-huivi on tämän rinnalla karkea ja raapii kaulaa.



Tykkään! Ja johan se talvikin tuli, yhdessä yössä maailma on muuttunut valkoiseksi. Ihanaa!



Tuo harmaa villatakki taas... oivoi. Takki on kyllä kiva, mutta se on tyhmästi venähtänyt pituussuunnassa (vyötärökavennukset ovat lantion tietämillä). Ja kun vielä omasta ympärysmitasta on muutama sentti kadonnut lenkkipolun varrelle, on takki auttamatta liian iso. Ei kivasti iso kietoutumistakki, vaan "oho, onpa tuolla mummolla iso villatakki"-iso. Taidan näyttää takille kuivausrumpua, ja toivoa parasta.

Kuvista kiitos jälleen ihanalle Marjalle!

Hii haa hoo hippo!

Milloinkahan nämä hippovitsit vanhenevat?



Eivät ehkä ihan vielä. Terkkuja sinne pohjoiseen uudelle rukille!

Sormiharjoituksia 27

Eihän tuo ihan näköinen ole, mutta ai että mulla oli hauskaa sitä piirtäessäni! Pause-nappi on kyllä mainio keksintö.

Pöllöjä ja pilkkuja

Pienoismallin pöllölapasista tuli niin kivat, että halusin samanlaiset itsellenikin. Lanka on Vuorelman Vetoa, vallan mukavaa peruslankaa. Värivalinnalla yllätin itsenikin, yleensä kun en keltaisesta pidä ollenkaan. Ihan hauskat näistä tuli, mitä nyt aina hätkähdän nähdessäni käsissäni ihan outoa väriä.





Pipoja ei edelleenkään ole tarpeeksi. Kudoin Rowan Cocoon -jämistä peruspipon, valkoisia pilkkuja varten kehräsin nöttösen suomenlammasta paksuksi säikeeksi. Tuli hassu mieliteko laittaa pipoon muhkea tupsu, joten semmoinen tuolla takaraivolla nyt keikkuu. Edellisen kerran olen tainnut käyttää tupsupipoa ala-asteella, mutta silloin pipojen tupsut olivat ainakin kolme kertaa suurempia.

Tavallista hilpeämmät kuvat otti Pienoismalli.

Sormiharjoituksia 26

Piirustushaasteen aiempi toteutus, omakuva väriympyränä, tuntui vähän huijaukselta, joten päätin yrittää uudemman kerran. Tämä, kuten kuvasta näkyy, on piirretty kuulakärkikynällä viidessä minuutissa ilman silmälaseja. Suosittelen kokeilemaan, puolisokkona piirtäminen on varsin vapauttava kokemus. (Paitsi jos näkee hyvin ilman laseja. Sitten pitää keksiä jotain muuta.)



Ja vielä ihan perinteinen kymmenen minuutin lyijykynäpiirros. Ehkä se paikoin on näköinen, paikoin ei – tuntuu että itsensä näkee ihan eri tavalla kuin muut. Ajastimen kanssa piirtämistä suosittelen myös kokeilemaan, ei voi nysvätä liikaa kun kello jo pirisee ja aika loppuu!

Sormiharjoituksia 25

Marraskuun hippo

Terveisiä sinne pohjoiseen!

Sormiharjoituksia 26

Väriympyräomakuva.

Lämmikettä

Kyllä täällä piirtämisen välissä kudotaankin! Muutama viikko sitten sain valmiiksi tunikan, joka on juuri sopiva neule hiukan viileisiin sisätiloihin. Lanka on ColourMartin merinoangoraa, joka kutoessa oli paperinarua, ja joka kovakouraisen Fairy-pesun jälkeen pörhistyi yhtä suloisen pehmeäksi kuin tuo nyrpeän näköinen kissamummo.



Muokkasin mallia (Idlewood) aika tavalla, sillä ohjeen lanka oli käyttämääni paljon paksumpaa. Jätin pois sinällään ihan söpöt pikku taskut, ja kauluksesta tein paljon ohjeistettua pienemmän. Ohjeen mukainen kaulus oli valtava, eikä se tuntunut kovin käytännölliseltä. Tuommoinen tavallinen väljä poolokaulus toimii mielestäni mainiosti.



Neuletta on tullut käytettyä jo paljon, tykkään! (Vaikka tuo sinisen sävy onkin minulle vähän vieras. Näin sitä taas rikotaan mukavuusalueen rajoja!)



Eikä tässä vielä kaikki! Viikko (tai kaksi) sitten valmistui myös pipo. Lanka on itsekehrättyä corriedalea, minusta tuo navajokerrattu pyöreä lanka sopii oikein hyvin palmikoihin. Malli on Beaumont inspired hat, jota muokkasin aika tavalla. Käyttämäni lanka oli ohjetta ohuempaa (tässä on nyt kyllä toiston tuntua), joten pipo istuu napakasti. Palmikoiden keskelle tulevat pudotetut silmukat jätin pois, koska en halunnut pipooni ilmastointia enkä kirkkoveneitä. Vähän nuo yhdentoista silmukan palmikot paikka paikoin kiristävät, mutta veikkaan, että neulepinta rentoutuu käytössä. Pipon voi vetää syvälle päähän kun oikein tuulee ja pyryttää.



Tavallista laadukkaammat kuvat otti ihana ja taitava Marja, kiitos!

Sormiharjoituksia 24

Supersankari

Perjantaina saattelin naamiaisiin uljaan supersankarin:



Supersalama on ollut ilonamme koko viikonlopun, mitä nyt yöksi on malttanut vaihtaa dinopyjamaan.



Kiitos viitan lainasta T! Joudun kyllä ompelemaan meille oman, "ihan samanlaisen, jooko äiti". Muu asu askarreltu klassisessa viimetingassa Tiimarin askarteluhuovasta.

Sormiharjoituksia 23

Poikien serkkutyttö toivoi, että piirtäisin hänen huoneensa seinälle perhosen, jonka hän voisi värittää.

Lämmintä ja pehmeää

Anoppi toivoi kauluria. Kudoin ihan perusmallin (tiedättehän: joustinta tasona, sitten suljettuna, lisätään sopivasti silmukoita, päätellään) suloisen pehmeästä itsekehrätystä merinosilkkikashmirista. Tuli aika kiva. Ja pehmeä. Ja lämmin.



Kyllä, anoppini on sen arvoinen. Olen onnekas.

Sormiharjoituksia 22

Tiibetiläisiä vuohenpäitä Helinä Rautavaaran museossa.

Sormiharjoituksia 21

Talvivarustelua

Pojat tarvitsivat sukkia. Pätkikselle tein retrosukat Regian jämistä (siitä Kaffe Fassetin suunnittelemasta sarjasta), aika kivat:



Pienoismalli valitsi omiin sukkiinsa Louhittaren luolan sukkalankaa:



Pienoismallille kudoin lapaset Louhittaren luolan langasta (ajalta ennen värikarttoja tämäkin):



Pienoismallille kauluri muinaisista Silke Alpacan jämistä (mallina olo ei oikein kiinnostanut):



Mieskin sai uuden pipon, lanka on Debbie Blissin Luxury Aran Tweediä, villatakista ylijäänyt kerä kera mallitilkun riitti mainiosti:



Seuraavaksi jotain kivaa ihan vaan itselleni. Uusi pipo kenties?

Salaperäinen Varjo, osa 3

Varjo-huivi valmistui jo muutama viikko sitten, ja oi että, siitä tulikin kiva!



Puolivälissä kutomista en ollut ollenkaan varma lopputuloksesta, ja ihmettelin huivin varsin epätavallista muotoa. Valaistuin vasta, kun näin Veeran kuvat valmiista huivista, "ai noin sitä on tarkoitus käyttää". Jännitys tosiaan säilyi loppuun saakka. Tykkään valmiista neuleesta kovasti, kyllä tuo Veera osaa hommansa.



Ohjeen mallikuvissa huivia pidetään tyylikkäästi harteilla, mutta oikeasti käytän huiveja tiiviinä myttynä kaulan ympärillä. Jos pitää valita tyylikkyyden ja lämmön välillä, niin lämpö voittaa, aina.

Sormiharjoituksia 20

Arvaatteko mitä katselin digiboksilta?

Sormiharjoituksia 19

Kasvimaalta haettu fenkoli tuoksui huumaavasti anikselta, kaupasta ostetuissa on vain kalpea aavistus tuoksusta.

Muistovillat

Ravelryn suomalaisten kehrääjien ryhmässä kehrättiin teemalla "Muistelen". Välttelin aihetta kauan, mutta viimein tartuin villoihin. Muistelin kesällä äkillisesti edesmennyttä Villasukka-Heliä, haikeana, surullisena ja kiitollisena ystävyydestä. Muistelin keskustelujamme kirjoista, kielistä ja kieliopista sekä täydellisen vihreän langan metsästyksestä. Olin ajatellut kehrätä Helin muistoksi kauniin vihreän villaletin, jota yhdessä ihastelimme, mutta sitten kävikin niin, että sain kaksi lettiä corriedalea Helin omasta varastosta. Vaikeaa oli niitä kehrätä, vajosin mietteisiini ja tuon tuosta villa meinasi karata käsistä, säie hiutui melkein olemattomiin tai välillä kasvoi turhankin paksuksi. Ihan kaunista lankaa näistä lopulta tuli, mutta en kestänyt katsella vyyhtejä purskahtamatta itkuun. Siksi lähetin ne eteenpäin ihmisille, joilla tiedän olevan Heliä ikävä.

Sormiharjoituksia 18

Kaunein aika vuodesta.