Tour de Fleece alkoi viime viikonloppuna, ja vaikka aiempina vuosina olen osallistunut innolla, nyt olen saanut kehrätyksi vaivaisen puolikkaan letin polwarthia. Kuidussa ei ole mitään vikaa, eikä kehräämisessä, eikä itse tapahtumassakaan. Kivoja kaikki, mutta kun ei vaan yhtään innosta.
Mutta arvatkaapa mikä innostaa? Tämä kasa:
Siinä on kuusi keskeneräistä villatakkia tai -paitaa. Itsekehrätystä raitapaita (tai villatakki, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn - ja lankaakin pitäisi kehrätä lisää), harmaa kirjoneulevillatakki (en ole vielä päässyt kirjoneuleosuuteen, mutta tästä tulee ihana), raitavillapaita tämän raitavillatakin mukaan, Driftwood, Owls-villatakin hihanalut sekä ihan vasta aloitettu melkein-Sauble. Jos joku sattuu näkemään karanneen moponi, niin sanokaa terveisiä ettei kotiin ole tulemista ennenkuin nämä ovat valmiita.
It's Tour de Fleece time, but this year the spinning bug hasn't bitten me. I just don't feel like spinning. It's not because of the roving, or the wheel, or the event - it's because of that pile of knitting pictured above.
Six cardigans or sweaters in progress. One out of my handspun, grey one with blue stripes, grey one with some colourwork, Driftwood, Owls and a sort of Sauble. Why yes, I did get a bit carried away.