Jokunen aika sitten ystävä tuskaili ostaneensa itselleen väärän väristä lankaa, ja filantrooppina tarjouduin ostamaan nuo minulle juuri oikean väriset vyyhdit. Elokuun alussa, erään vastoinkäymisen jälkimainingeissa päätin etten ostakaan lohtulankaa (sanokaa nyt etten ole ainoa, joka harrastaa lohtulangan ostamista), vaan loivennan harmitusta aloittamalla uuden neuleen varastolangoista. Tämän takin silmukoihin on upotettu useampikin ärtymys (muun muassa kaksi hammaslääkärikäyntiä), mutta lopputulos on onneksi kaikkea muuta kuin ärsyttävä.



Malli on perusraglan omasta päästä, lanka Wollmeisen DK:ta värissä Neptun dark, sitä kului vähän vajaa kolme vyyhtiä. Kolmesta vyyhdistä yksi oli vähän muita kirjavampi, mutta tuurilla satuin kutomaan sen hihoihin, joissa se melkein näyttää suunnitellulta yksityiskohdalta. Ihan mukavan oloista lankaahan tuo oli, mutta täytyy sanoa, että ilman Wollmeisen värjäystä en pitäisi sitä mitenkään erikoisena. Napit löytyivät Villavyyhdistä.



Aika kiva tästäkin takista kyllä tuli!



I knitted a simple top-down raglan cardigan to smooth out some obstacles life threw in my way. The yarn is Wollmeise DK in Neptun dark, buttons are from Villavyyhti.

Välipalaneule

Nappien ompelua vältellessäni kudoin kämmekkäät aikoja sitten kehräämästäni Pigeonroof Studion merinosilkistä. Näistä tuli kyllä kivat!

Merellisiä raitoja

Kun keltaraitaisesta takista jäi yli Cascaden harmaata fingeringiä, ja samoihin aikoihin sain lahjaksi vyyhdin Louhittaren Luolan Väiskiä sävyssä Itämeri, ja kun raitakuume riehui edelleen täydellä voimalla, niin siitä se ajatus sitten lähti.



Mallina taas kerran TTS, käännetty alahelma, rullautuva kaulus ja hihansuut. Vähän vielä mietin, että pitäisikö hihoja jatkaa pikkuisen pidemmiksi - katsellaan hetki, miltä tuntuvat käytössä. Sininen näyttää hauskasti harmaan rinnalla kiiltelevän melkein metallisen oloisena. Aika kiva tuli!





Cascade 220 fingering + Knitlob Lair's sock yarn in colourway Baltic sea + The Tailored Sweater Method = a simple stripey sweater. Not too bad!

Lahjontaa

Ompelin kesällä syntyneelle tyttöselle lahjaksi pitkäkorvaisen pupun, kankaina miehen vanhojen sammareitten lahkeet ja pätkä jotain marimekkolaista, huivin lanka on jämälankapussista.





Samainen tyttö sai myös junasukat pieniä varpaita lämmittämään, lanka on muinaista Regiaa, jämälankapussista löytynyttä sekin. Miten äkkiä sitä unohtaakaan kuinka pieniä ne vauvojen varpaat ovat!



Pohjoiseen postitettu syyskuun hippo on tällä kertaa kassi, kankaan olen ostanut monta vuotta sitten japanilaiselta Etsy-kauppiaalta:



Aika hilpeä kangas – sitä jäi vielä, joten taidanpa ommella omalle väelle uuden kirjastokassin.



Jostain syystä kangasvaraston koko on viime aikoina alkanut ahdistaa, joten veikkaanpa että lähiaikoina ompelukonetta tulee poljettua tavallista enemmän. Mekko, hame vai paita, kas siinäpä pulma.

Lehtien lomasta siivilöityvä valo

...tulee mieleen langan väristä. Kudoin välipalaneuleena kynsikkäät, koska yhtään ei huvittanut poimia silmukoita villatakin nappilistaa varten. Lanka on vuosikausia säästeltyä Pigeonroof Studion sukkalankaa (värin nimi on Green Tea), jota kului koko kerä. En tiedä teistä, mutta itse olen aina kauhean tyytyväinen, jos saan jonkun langan kulumaan ihan loppuun asti.



Aika mukavat näistä kynsikkäistä tuli, ja nyt mietin, että pitäisikö kutoa muutama pari lisää, käsinkehrätystä yhdet ainakin, ja ehkä yhdet raidalliset... Kunhan sää nyt vihdoin muuttuisi syksyiseksi, niin pääsisi näitä käyttämäänkin!



Sain lopulta ne nappilistan silmukat poimittua ja kudottuakin, mutta nyt pitäisi vielä ommella napit, päätellä langanpäät ja höyrytellä. Taidanpa aloittaa toiset kynsikkäät...

Villatakin uusi elämä

Pari vuotta sitten kutomani villatakki oli tullut tiensä päähän, mutta en millään raaskinut heittää reuhkaksi käytettyä neuletta roskiin. Päähän pälkähti ajatus, ja heitin neuleen kirjopyykin sekaan huopumaan. Hiukkasen saksintaa, muutama sauma, kirjontapistoja ja kas, harmaavalashan se siinä. Täytteenä on itseensä ottanutta kehruuvillaa, vähän vähemmän napakasti täytettynä, niin että pehmoista valasta on mukava halia. Simät kirjoin villalangalla, samoin merirokot (pistoina french knot ja bullion knot, mitä lienevät suomeksi).



Kaikki valaaseen käytetyt materiaalit ovat kierrätettyjä tai jämiä, mikä on ainakin minulle tekemisen kannalta todella vapauttavaa. Uuden kankaan leikkaaminen hirvittää aina vähän (kun se on uutta ja voi mennä pieleen ja sitten se on pilalla), mutta kangasta, joka on jo kertaalleen ollut jotain muuta, voi saksia rennommalla otteella. Jos ei onnistukaan, ei vahinko ole suuren suuri.



A couple of years ago I knitted a cardigan, and wore the daylights out of it. It now has a new life as a grey whale.

Sormiharjoituksia 50

Pitkästä aikaa piiroksiakin.