Marraskuun harmaat

Kudoin pienen harmaan huivin. Langat ovat purkulankoja (Tuulian värjäämää Floricaa) epäonnisesta huivista sekä omia ja muiden jämiä taannoisesta Varjo-KALista (Madelinetoshin Merino lightia eri sävyissä). Ohje, jota yritin seurata, on Luna2. Kävi vain niin, että neule oli mukana reissussa, mutta ohje ei, ja päätin jatkaa kutomista hataran muistin varassa. Ei tullut Lunaa, tuli Lunan pikkuserkku - ihan kiva huivi kuitenkin.





Muutama noista väriyhdistelmistä jäi vaivaamaan mieltä, pitää keksiä joku projekti jossa voin käyttää niitä uudestaan. Katsokaa nyt tuota siniharmaata raidoitusta, aivan ihana. Tai nuo tumman ja vaalean harmaan raidat, oijoi. Ei taida raitakuume vielä tänä talvena hellittää.

Tuulisena päivänä

Ihana ystävä lahjoitti pätkän hauskaa maatuskakangasta, ja ompelin siitä hameen - kiitos T! Tuulisena sunnuntaina oltiin menossa Suvilahteen kirpparille, mutta perillä huomattiin, että oltiin viikon verran aikaisessa. Parin päivän päästä paremmalla onnella.

Kuvan vyyhtiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Kudoin pehmeät vihreät kämmekkäät, koska lehtiaihe oli niin kiva, ja varastoistani löytyi juuri sopivankokoinen jämäkerä Casbahia. Mikä tahansa syy kutoa Casbahia on hyvä syy. Malli oli kiva, Spring foliage siitä Alana Dakosin kirjasta, jossa malli näyttää nyrpeältä joka kuvassa.



Paras "sujautan tän ihkuvyyhdin povariin hups vaan, kukaan ei huomaa"-ilmeeni. No, ei sentään. Lanka jäi toistaiseksi kauppaan, mutta vain koska en osannut päättää haluanko sitä sukkien vai villatakin verran. Champagne problems.

Kerran vielä, tunteella

...Rikke nimittäin. Tykkään tästä mallista niin kovasti, että kudoin jo kolmannen (ensimmäinen ja toinen, jos jotakuta kiinnostaa) version. Lanka on itsekehrättyä pilvenhattaran pehmeästä Pepperpantsin värjäämästä merinokashmirsilkkitopsista (kashmiria on 25 %, ja silkkiä samanverran - pehmeämpää kuin kissanpennun massu).



Kuvasta huomaan, että harmaa pipo korostaa hiusten harmaita suortuvia, mutta enpä taida antaa sen häiritä. Hiukseni ovat värjäämättömät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984, enkä ihan heti aio aloittaa värjäysrumbaa uudelleen - etenkin, kun oma värini ei yllättäen olekaan samaa sävyä maantien kanssa. Mutta pidätän oikeuden mielenmuutoksiin:)

Pyöräretken yllättävä käänne

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Vaikka sitten kuvankäsittelyohjelmalla.

Syksy

Paras aika vuodesta, jos minulta kysytään.

Sormiharjoituksia 55

Sormiharjoituksia 54

Jokunen aika sitten näin merkillistä unta ystävästäni. Hän ratsasti sinisellä egyptiläishipolla kuninkaallinen viitta harteillaan, jaloissaan kippurakärkiset nahkasaappaat, reipas marssimusiikki soi, väkijoukko hurrasi ja sirotteli ruusun terälehtiä virtahevon jalkoihin. Muistan, että tässä kokonaisuudessa oli yksi ainoa huomiotaherättävän omituinen seikka: mihin ystäväni oli jättänyt tiaransa?

Kuitupitoiset kokoontumisajot

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa, hyvässä seurassa. On aina syytä tyytyväisyyteen, kun saa nauraa niin, että ripsivärit ovat pitkin poskia.
Näissä tapaamisissa on perinteisesti ollut tarjolla ihkulankaa, niin nytkin:



Mopo ei päässyt kovin pahasti karkaamaan, ja ostin vain yhden vyyhdin lapaslankaa kirppispöydästä, ja sukkalangat, jotka pääsivät puikoille saman tien, mutta oijoi, katsokaa mitä ihana ystävä antoi syntymäpäivälahjaksi:



Viisi vyyhtiä Väiskiä nimikkovärissäni - näistä tulee lähitulevaisuudessa Still light. Kiitos T!

Ja ne ostamani sukkalangat... en tiedä mitä ajattelin värejä valitessani - syytän skumppahuuruja ja riehakasta tunnelmaa. Sukat käyttäytyivät huonosti alusta alkaen, raidat eivät olleet kivoja, meinasi tulla liian isot, solmujakin oli. No, ehkäpä Joulupukki keksinee näille sopivan loppusijoituspaikan.



Tämän syksyn tapaamisen ehdoton ykkösasuste oli tiara. Kaikkia kruunuja en valitettavasti saanut kuvattua, mutta tässä pieni otos tarjonnasta. Salillinen tiarapäisiä naisia oli kyllä varsin hilpeä näky!



Ja tässä bloggaaja pohdiskelee kämppistensä kanssa Väiskin uuden värikartan kirjoneulemahdollisuuksista (ne todettiin runsaiksi). Kuvasta kiitos Eevalle!


Ja lopuksi vielä jotain valmistakin, myssy itsekehrätystä Corgi Hill Farmin polwarthista. Malli on omaan päähän sopivaksi muokattu Naked Star hat. Kuvan otti Tuulia, kiitos!


Hauskaa oli, mutta jösses että ottaa koville toipua näistä vähäunisista viikonlopuista - mutta toisaalta, näillä nauruilla nostettiin taas elinikäennustetta usealla vuodella:)