Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat!

Ne ovat valmiit! Niistä tuli kivat! Kiitos Neulisti ja Vyyhti! En muista milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani joulukalenterista (veikkaan, että 70-luvulla), ja viimeisen raidan jälkeen olikin hiukan orpo olo, kun ei aamulla tarvinnutkaan ensimmäiseksi tarkistaa päivän raidan väriä.



Kantapään kudoin oman reseptini mukaan, ja raitojakin vähän eri tavalla kuin ohjeet neuvoivat. Tekisi mieli aloittaa uusi raitasukkapari samantien!

Pehmeitä paketteja

Tänä vuonna innostuin kutomaan tavallista enemmän lahjaksi. Joulukuun alussa valmistui Sinterklaas-pakettiin pari lapasia miehen enolle. Lanka on taannoin villatakista yli jäänyttä jesaria, malli peruslapanen omasta päästä höystettynä tuommoisella vohvelimaisella pintaneuleella. Ihan kivat tuli, ja sopivan kokoisetkin:



Isälleni kudoin sukat Regian angorasekoitelangasta, toivon mukaan lämmittävät palelevia varpaita. Malli on mainio Petäjä – hieno yhdistelmä helppoa, mutta sopivasti hereillä pitävää pintaneuletta ja kaunista neulepintaa. Silmukoita loin 72 ohjeen 66:n sijaan, muuten taisin seurata ohjetta. Näistä tuli kivat, taidanpa jonain päivänä kutoa nuo sukat itsellenikin.



Sisko toivoi Ysolda Teaguen Rose red -myssyä, ja valitsi varastostani langaksi Wollmeisea värissä Sabrina. Hiukkasen oli mutkia matkassa tämän neuleen kanssa, neuletiheys ja kokoasiat tekivät kiusaa, ja käytännössä kudoin myssyn kahteen kertaan. Onneksi malli on helppo ja nopea kutoa, niin eivät hermot menneet ihan riekaleiksi.



Vanhempani saivat lahjaksi vuosia (Seitsemän? Kahdeksan? Ei voi muistaa.) sitten aloittamani tilkkupeiton. Paloja tuli kudottua yksi silloin ja toinen tällöin, joten ne kaikki olivat hiukan eri kokoisia. Virkkasin valmiit palaset tyynesti yhteen, heitin peiton muutamaksi minuutiksi kuivaajaan ja hops, kummasti tasoittuivat kokoerot. Lanka on Létt-Lopia, värejä taitaa olla kymmenkunta. Olen kauhean tyytyväinen kun sain tuon vihdoin viimein pois nurkista pyörimästä.



Päätin aikoinaan, etten aloita uutta peittoa ennenkuin tuo ikuisuusprojekti on valmis. Tässähän voisi pikku hiljaa alkaa pohtia mistä langasta sitä seuraavan peiton kutoisi!

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat loppusuoralla

Sukat edistyvät samaa tahtia kasvavan joulutohinan kanssa, eihän näistä puutu enää kuin muutama hassu kerros!



Näistä löytyy silmien, kotitalon, lakanoitten, pipon, astiaston ja keittiön maton värit, samoin haaveiden matkakohde.



Vähän olen säveltänyt omiani, yhden leveän raidan sijasta olenkin kutonut monta kapeampaa. Kohdassa, jossa piti valita lempikasvis, en osannut päättää, joten kudoin peräkkäin fenkolia, parsakaalia, punajuurta ja naurista. Epäilin saavani satikutia moisesta kurittomuudesta, mutta voin kuulemma sovittaa tekoseni kutomalla lisää raitasukkia. Aika vähällä pääsin:)

Sukkia, joulukalenterilla ja ilman

Joulukalenterisukat edistyvät! B-sukissa on aamupalan värinen raita, mutta koska jemmoistani ei löytynyt kahvin eikä ruisleivän väristä lankaa, kudoin harmaata. Seuraavaksi piti valita kulkuneuvon väri, joten valitsin vihreää polkupyöräni ja ratikan mukaan, pari kerrosta symboloi bussia. Silmäni kaipaa tuonne väliin kapeita raitoja rytmittämään sukkia, joten otin hiukan taiteellisia vapauksia.



A-sukissa on työtuolin ja sohvan väriset raidat, sinistä ja harmaata - harmaata on enemmän, koska sohva on isompi. Tämän päivän väriksi piti valita pipon väri, joten kudoin kahta eri sinistä, kahden sinisen pipon mukaan, joita olen viime päivinä eniten käyttänyt.



Muutama sukkapari on valmistunut jo aiemmin syksyllä, vadelmaiset raitasukat Markkalangasta, ja toiset pöllölapasista ylijääneestä Vedosta. Mallin olen nähnyt joskus jossain neulekirjassa, mutta en millään muista missä. Voi olla että kyseinen malli näyttää oikeasti ihan joltain muulta, hatarien muistikuvien varassa kun mentiin. Mutta kivat sukat tuli molemmista!



Tiedän, kummassakaan parissa ei ole yhtään sinistä eikä harmaata. Sukkien värien suhteen olen suorastaan hämmentävän avarakatseinen! Odottakaapa vain seuraavaksi valmistuvaa paria:)

Jämälankavillasukkajoulukalenteri jatkuu

Koukuttavat joulukalenterisukat edistyvät! A-sukan raidoiksi piti valita ensin laukun ja sitten pyyhkeeen väri, eli minun tapauksessani Väiskiä, turkoosihkoa laguunia ja valkoista.



B-sukan raidoissa piti valita ensin etunimen kirjaimella alkava väri, mutta en halunnut kahta samankeltaista raitaa peräkkäin, nappasin toisen etunimen alkukirjaimen, ja tikuttelin kuusi kerrosta sinistä. Seuraava raita piti valita sen mukaan, mitä jäätelöä teki mieli, ja langaksi valikoitui vadelmasorbetinpinkki Markkalanka.

On kyllä hauska seurata miten erilaisia sukkia ihmiset kutovat, vaikka kaikilla on periaatteessa sama ohje.

Jämälankavillasukkakalenteri, toinen ja kolmas luukku

Kalenterisukat edistyyvät! Toisen päivän väri olisi ollut lompakon väri, mutta eihän mulla ruskeaakaan lankaa ole. Korvasin sen Ritviksen lahjoittamalla (kiitos muru!) nätillä Lanitium ex machinan harmaalla sukkalangalla - kuinkahan monta "laitoin harmaata kun ei ollut oikeaa väriä" -raitaa sukkiini mahtaa tulla? Kolmannen päivän vihje oli satunnainen väri, ja jämälankapussista ensimmäisenä käteen osui Väiskiä sävyssä antiikki.

On tämä kyllä lystiä! En millään malttaisi odottaa kokonaista päivää seuraavaa vihjettä!

Jämälankavillasukkajoulukalenteri*

...löytyy Missä neuloimme kerran -blogista. Kyllähän tämmöiseen joulunodotukseen täytyy lähteä mukaan!



Tämmöinen kasa sukkalankaa, enemmän tai vähemmän jämiä, löytyi lankalaatikoista. Väinämöistä, Lanitium ex machinaa, Mokkasukkaa, Markkalankaa, Opalia ja Wollmeisea. Jännä nähdä millaiset sukat näistä syntyy kalenterin ohjeilla.



Ensimmäisen luukku on avattu! Olisi pitänyt olla mustaa, koska puhelimen kuoret ovat sen väriset, mutta eihän mun varastoistani nyt mustaa löydy. Kärjessä on muinaista Opalia, ja ensimmäinen raita on harmaata Mokkasukkaa. Loin alkuun vähän enemmän silmukoita kuin ohjeessa, koska jalkani on pari numeroa mallisukkaa isompi.


*Kyllä suomen kielen yhdyssanat ovat sitten hienoja:)

Marraskuun harmaat

Kudoin pienen harmaan huivin. Langat ovat purkulankoja (Tuulian värjäämää Floricaa) epäonnisesta huivista sekä omia ja muiden jämiä taannoisesta Varjo-KALista (Madelinetoshin Merino lightia eri sävyissä). Ohje, jota yritin seurata, on Luna2. Kävi vain niin, että neule oli mukana reissussa, mutta ohje ei, ja päätin jatkaa kutomista hataran muistin varassa. Ei tullut Lunaa, tuli Lunan pikkuserkku - ihan kiva huivi kuitenkin.





Muutama noista väriyhdistelmistä jäi vaivaamaan mieltä, pitää keksiä joku projekti jossa voin käyttää niitä uudestaan. Katsokaa nyt tuota siniharmaata raidoitusta, aivan ihana. Tai nuo tumman ja vaalean harmaan raidat, oijoi. Ei taida raitakuume vielä tänä talvena hellittää.

Tuulisena päivänä

Ihana ystävä lahjoitti pätkän hauskaa maatuskakangasta, ja ompelin siitä hameen - kiitos T! Tuulisena sunnuntaina oltiin menossa Suvilahteen kirpparille, mutta perillä huomattiin, että oltiin viikon verran aikaisessa. Parin päivän päästä paremmalla onnella.

Kuvan vyyhtiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Kudoin pehmeät vihreät kämmekkäät, koska lehtiaihe oli niin kiva, ja varastoistani löytyi juuri sopivankokoinen jämäkerä Casbahia. Mikä tahansa syy kutoa Casbahia on hyvä syy. Malli oli kiva, Spring foliage siitä Alana Dakosin kirjasta, jossa malli näyttää nyrpeältä joka kuvassa.



Paras "sujautan tän ihkuvyyhdin povariin hups vaan, kukaan ei huomaa"-ilmeeni. No, ei sentään. Lanka jäi toistaiseksi kauppaan, mutta vain koska en osannut päättää haluanko sitä sukkien vai villatakin verran. Champagne problems.

Kerran vielä, tunteella

...Rikke nimittäin. Tykkään tästä mallista niin kovasti, että kudoin jo kolmannen (ensimmäinen ja toinen, jos jotakuta kiinnostaa) version. Lanka on itsekehrättyä pilvenhattaran pehmeästä Pepperpantsin värjäämästä merinokashmirsilkkitopsista (kashmiria on 25 %, ja silkkiä samanverran - pehmeämpää kuin kissanpennun massu).



Kuvasta huomaan, että harmaa pipo korostaa hiusten harmaita suortuvia, mutta enpä taida antaa sen häiritä. Hiukseni ovat värjäämättömät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984, enkä ihan heti aio aloittaa värjäysrumbaa uudelleen - etenkin, kun oma värini ei yllättäen olekaan samaa sävyä maantien kanssa. Mutta pidätän oikeuden mielenmuutoksiin:)

Pyöräretken yllättävä käänne

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Vaikka sitten kuvankäsittelyohjelmalla.

Syksy

Paras aika vuodesta, jos minulta kysytään.

Sormiharjoituksia 55

Sormiharjoituksia 54

Jokunen aika sitten näin merkillistä unta ystävästäni. Hän ratsasti sinisellä egyptiläishipolla kuninkaallinen viitta harteillaan, jaloissaan kippurakärkiset nahkasaappaat, reipas marssimusiikki soi, väkijoukko hurrasi ja sirotteli ruusun terälehtiä virtahevon jalkoihin. Muistan, että tässä kokonaisuudessa oli yksi ainoa huomiotaherättävän omituinen seikka: mihin ystäväni oli jättänyt tiaransa?

Kuitupitoiset kokoontumisajot

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa, hyvässä seurassa. On aina syytä tyytyväisyyteen, kun saa nauraa niin, että ripsivärit ovat pitkin poskia.
Näissä tapaamisissa on perinteisesti ollut tarjolla ihkulankaa, niin nytkin:



Mopo ei päässyt kovin pahasti karkaamaan, ja ostin vain yhden vyyhdin lapaslankaa kirppispöydästä, ja sukkalangat, jotka pääsivät puikoille saman tien, mutta oijoi, katsokaa mitä ihana ystävä antoi syntymäpäivälahjaksi:



Viisi vyyhtiä Väiskiä nimikkovärissäni - näistä tulee lähitulevaisuudessa Still light. Kiitos T!

Ja ne ostamani sukkalangat... en tiedä mitä ajattelin värejä valitessani - syytän skumppahuuruja ja riehakasta tunnelmaa. Sukat käyttäytyivät huonosti alusta alkaen, raidat eivät olleet kivoja, meinasi tulla liian isot, solmujakin oli. No, ehkäpä Joulupukki keksinee näille sopivan loppusijoituspaikan.



Tämän syksyn tapaamisen ehdoton ykkösasuste oli tiara. Kaikkia kruunuja en valitettavasti saanut kuvattua, mutta tässä pieni otos tarjonnasta. Salillinen tiarapäisiä naisia oli kyllä varsin hilpeä näky!



Ja tässä bloggaaja pohdiskelee kämppistensä kanssa Väiskin uuden värikartan kirjoneulemahdollisuuksista (ne todettiin runsaiksi). Kuvasta kiitos Eevalle!


Ja lopuksi vielä jotain valmistakin, myssy itsekehrätystä Corgi Hill Farmin polwarthista. Malli on omaan päähän sopivaksi muokattu Naked Star hat. Kuvan otti Tuulia, kiitos!


Hauskaa oli, mutta jösses että ottaa koville toipua näistä vähäunisista viikonlopuista - mutta toisaalta, näillä nauruilla nostettiin taas elinikäennustetta usealla vuodella:)